Oikeisto [K-11] || Melkein Severus/Regulus, angst

[Melodie]

Nimi: Oikeisto
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11 // Frederica laski ikärajaa
Paritus: tulkinnanvaraisena Severus/Regulus
Tyylilaji: Angsti
Vastuuvapautus: En omista hahmoja, en saa rahaa.
Tiivistelmä: Kukaan ei puhu kenellekään.

-

Oikeisto


Severushan ei puhu kenellekään. Hän miettii: johtuu siitä vain ettei noille ihmisille ole mitään sanottavaa. Ei kai hänellä olekaan, mutta olisi liioiteltua väittää että jotakuta kiinnostaisi. Ehkä he huomaisivat jos Severus joskus ei istuisikaan nojatuolissa oleskeluhuoneen nurkassa – ehkä eivät. Ei se ole niin tarkkaa, Severus miettii, eihän hän heidän huomaavaan tahtoisikaan.

Sitten on, tietysti, Regulus. Reguluskaan ei puhu kenellekään, tai ei, puhuu hän muttei tahtoisi. Ihmiset nauravat hänen veljelleen, sitä Severuskin tekee joskus, ihmiset nauravat ja Regulus punastuu. Hänen serkkunsa – valkyyriat, kauniit vanhemmat naiset – ovat liikaa ja kaikkialla, ohjeistavat nuorempaansa. Regulus pakenee, usein.

Kuluu aikaa, jonkin verran. Severus ei oikeastaan pidä Reguluksesta, varmaankin sillä tavoin kuin paholaisten sisaruksista yleensä ei pidetä. Eihän hän poikaa niinkään tunne, mutta ei kyllä oikeastaan ole väliksikään.

Sitten: yö, takkatuli, Regulus, Severus. Kaikkea sellaista melkein tavallista.
”Hei, voinko istua tähän?” Regulus kysyy, vaikkei hän koskaan kellekään puhu, ei sillä tavoin että se lähtisi hänestä itsestään.
”Jaa, istu vain”, Severus vastaa ja repii katseensa irti liekeistä.
”Vihaatko minua?” Regulus kysyy, ja Severus vastaa ettei. Sitten hän tietysti ymmärtää, ettei, mutta varmuuden vuoksi huomauttaa ettei Reguluksen veli kuulu hänen suosikki-ihmisiinsä. Regulus hymähtää.
”Tietääkseni veljeni kuuluu suht harvojen suosikki-ihmisiin.”

Sitten he tietysti puhuvat, eivätkä välitä siitä että yö taittuu siinä heidän ympärillään. Karkaavat kävelemään kasteiseen aamuun ennen kuin muut heräävät ja voivat katsoa heitä pitkään.
Aamiaista ei syödä. Luennoille samaa matkaa, niin kauan kuin se on mahdollista.
”Minä ajattelin mennä kirjastoon koulun jälkeen”, Regulus sanoo ja katoaa.

-

Totta kai he tapaavat koulun jälkeen. Sitten he tapaavat aina koulun jälkeen, ja ennen koulua ja niin, välitunneillakin. Toisilleen he osaavat hymyillä.
Se ahdistus, joka Reguluksen silmiin nousee kun he näkevät Siriuksen saa Severuksessa aikaan lähes fyysistä kipua, vaikka hän on jo kauan kuvitellut että on sellaisten tunteiden yläpuolella. Hän antautuu kun se on tarpeen, mutta jos on mahdollista hän pakenee.
Reguluksen vuoksi.

Olisi liioiteltua väittää Severuksen perhettä älykkääksi, inspiroivaksi tai kasvattavaksi. Niinpä koko kuolonsyöjäaate tulee Regulukselta, hänen perheeltään, hänen maailmaltaan.
Yhdessä he liittyvät, nauravat hassuille pääkalloille jotka Voldemort painaa heidän ranteisiinsa.
Ehkä minut vihdoin hyväksytään, he ajattelevat. Eivät vielä ymmärtäneet.

Kai heidät hyväksyttiinkin, kunhan tekivät oikein. Kunhan vain tekivät oikein.
Kun toimii niin kuin käsketään, on aika vähän aikaa miettiä ystäviä. Harmi.
Ja, tiedättehän, on muitakin asioita jotka eivät vaikuta ystävyyteen aina positiivisesti.

–tummat silmänaluset korkeat poskipäät tiedäthän sinä että rakastan sinua ja kun kääntyy kohti kääntyy kohti ei muuta voi ei muuta, huulet pehmeät lämpimät kau–

Sitten tietysti tuli se hetki jona Regulus kai ymmärsi jotain. Eihän tätä kestääkään voi, ja toisaalta – sankartekoja, ystäväni.
Ei Severuskaan enää leikkiä olisi jaksanut kun jäi yksin.

[Verinen Paronitar]

Jes, selasin vanhaan tapaan nollakommattuja tekstejä ja taas kannatti <3

Ensinnäkin pari on ihana. En jotenkin koskaan ole saanut siitä kunnolla kiinni, mutta toisaalta juuri se siinä kai kiehtookin; siinä on jotain vaikeasti muotoiltavaa ja apaattista. Tässä oli sekä tekstin muodossa että yleisessä tunnelmassa juuri sitä fiilistä, joka pakenee määrittelyjä. Kumman aistivoimainen lukukokemus, vaikkei tässä ole varsinaista kuvailua edes nimeksi.

Näin lyhyessä tekstissä sitä nyt tietysti syynää jokaisen pilkunpaikankin, ja jostain syystä yksittäiseksi minua erityisesti liikahduttaneeksi kohdaksi osoittautui "ja niin, välitunneillakin", pirun tehokas painotus, joka sai ajattelemaan, miten hyvin tämä voisi toimia ääneen luettuna. Kursivoitu vuodatus oli myös ihana, jopa eksplisiittinen rakkaudentunnustus toimi, vaikka usein sen suoraan sanominen latistaa tekstin. Niin ja tykkäsin kanssa ihan hirveästi siitä, miten aina ja kaikkialla rakastetusta Siriuksesta kommentoitiin, että se on harvojen suosikki-ihminen! Voldemortin hassut pääkallot sai jo nauramaan ääneen, en nyt ole ihan varma, että rikkoiko se vähän yleistä tunnelmaa, vaikka toisaalta herättipähän lukijassa saman tunteen kuin hahmoissakin 

Jees, kiitoksia taas tästäkin. Siitä onkin jo vähän pidempi aika kun viimeksi olen jotain sulta lukenut (ja näköjään vähän pidempi aika siitäkin kun olet tämän kirjoittanut!), olipa mukava törmätä tähän.

[Ales]

Ales ilmestyy paikalle ja toivottaa hyvää päivää kommenttikamppanjan merkeissä.

Ensimmäistä kertaa luen tällä parituksella tekstiä ja vaikka paritus ei ihan napannutkaan, tykkäsin tekstistäsi silti. Tekstisi lukemisessa tarvitsin paljon mielikuvitusta ja keskittymiskykyä, koska tässä on hieman erilainen kerrontatyyli, kuin mihin olen normaalisti tottunut, mutta se ei ole pahasta, aina on hyvä katsella ja lukea uudenlaisia tyylejä.
Severus oli ihana oma itsensä ja pidin siitä erittäin paljon. Regulus on minulle vieraampi hahmo, enkä hänestä / hänen luonteestaan pysty tähän hätään mitään sanomaan.

Minäkin tykkäsin tuosta viittauksesta Siriukseen, se sopi tekstin laatuun hyvin. Ja kuten Verinen Paronitar vähän sivusi, minun mielestäni tuo hassut pääkallot ehkä vähän poikkesi tekstin alkuperäisestä tunnelmasta. Minun mielestäni tekstin olisi voinut pitää koko ajan samanlaisena, mutta tämä on sinun tekstisi ja sinun tulkintasi.

Huomasin siellä muutaman virheen pisteissä ja pilkuissa vuorosanojen kanssa:

Kun joku sanoo jotain, mutta ei johdatella enempää, lainausmerkkien sisälle tulee piste/huutomerkki ym.
''Tuo oli törkeää!''

Jos johdatellaan, piste jätetään pois ja pilkku tulee lainausmerkkien ulkopuolelle.
''Tuo oli törkeää'', Severus sanoi...

Muutaman muunkin pilkun kohtaa mietin hieman, mutta se ei ole nyt niin pikkutarkkaa.

Kuitenkin tykkäsin tästä, kiitoksia ! (:

-A