Otsikko: Päiviä, viikkoja
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Beta: Chuuko<3
Ikäraja: S
Paritus: Nymphadora Tonks/Remus Lupin
Tyylilaji: angstahtavaa draamaa
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
Haasteet: FF100 – 95. Uusi vuosi, Neliottelu – 5 pistettä Team Ficletille, Lyrics Wheel 16 - bonuskierros
Päiviä, viikkoja
Nymphadora Tonks tuijotti lapsuuden kotinsa ikkunasta mitään näkemättömin silmin, aivan niin kuin lukemattomina päivinä, viikkoina, kuukausina aikaisemminkin. Tosin hän tiesi tarkalleen kuinka monta viikkoa ja päivää oli kulunut Remuksen lähdöstä. Perhosen siipinä alkaneet kuplamaiset tuntemukset olivat viikkojen saatossa vahvistuneet selvästi tuntuviksi potkuiksi. Hänen kätensä lepäsi pyöristyvän kummun päällä lumihiutaleiden kasaantuessa ikkunalaudalle, sulaessa ikkunaan valuen kyynelinä lasia pitkin. Tonksilta ei kyyneliä löytynyt, ei enää.
"Liittyisit seuraamme, kultaseni", Andromedan pää pilkahti oven raosta. Katseessa oli lempeää huolta ja pohjatonta surua tyttärensä puolesta. Viikkoja, jopa kuukausia Tonks oli uskonut Remuksen palaavan minä hetkenä hyvänsä, tämä tarvitsi vain hieman aikaa käsitellä asioita, mutta kyllä hän palaisi. Hän oli säikähtänyt ennenkin, mutta palannut aina. Lopulta tämän vakuuttelut olivat muuttuneet epävarmoiksi, kunnes olivat vaimenneet kokonaan. Andromeda uskoi ikkunasta tuijottamisen olevan enää vain pinttynyt tapa, eikä toivoa miehen paluusta.
"Kohta", Tonks mutisi vastaukseksi vilkaisemattakaan äitiinsä. Hänen kämmenensä toimi nyrkkeilysäkkinä. Ihmissuteudesta hän ei osannut sanoa mitään, mutta hän olisi voinut vaikka vannoa lapsella olevan enemmän kuin neljä raajaa. Miten muuten tämä olisi ylettänyt muksimaan häntä joka puolelle samaan aikaan. Hajamielinen hymy kaarsi hänen suupieliään, harvinainen näky kuluneiden kuukausien aikana. Hän silitti vatsaansa hellästi.
Remuksen lähtö oli yllättänyt Nymphadoran, vaikka jälkikäteen ajatellen hän ei ymmärtänyt miksi. Remus oli alusta alkaen ollut vastahakoinen minkäänlaiseen sitoutumiseen omista epävarmuuksistaan johtuen ja Tonks oli joutunut todella tekemään töitä vakuuttaakseen miehen uskomaan, ettei hän välittänyt mistään muusta kuin miehestä itsestään. Alun hankaluuksien jälkeen kaikki olikin mennyt niin hyvin kuin vallitsevassa maailmantilanteessa pystyi. Tai ainakin siihen saakka, kunnes säännöllinen kierto ei enää ollutkaan niin säännöllinen.
Raskaus ei ollut millään tavalla suunniteltu, eihän Remus olisi ikinä suostunut siihen ja Tonks oli hyväksynyt sen, lapset eivät olleet koskaan olleet hänelle merkittävä osa tulevaisuuden suunnitelmia.. Raskausuutinen järkytti heidät molemmat, sai heidät jopa riitelemään vauvan pitämisestä, kunnes Remus oli lopulta yllättänyt Tonksin kosinnalla. Häät oli vietetty erittäin salassa ja erittäin pikaisesti miehen pyynnöstä eikä Tonks ollut nähnyt syitä kieltäytyäkään. Billin ja Fleurin häiden jälkeen mies oli sulkeutunut entisestään, kunnes lopulta oli ilmoittanut ettei kyennyt enää jatkamaan ja lähtenyt jättäen alkuraskauden peloissa painivan Tonksin yksin vanhempiensa luokse.
Joka päivä Tonks oli istunut ikkunan ääressä lähes kaiken valveillaoloaikansa itkien ja toivoen, uskoen miehen palaavan. Päivä päivältä, viikko viikolta usko Remukseen oli kadonnut ja vaihtunut pikkuhiljaa toivoon uuden elämän kasvaessa hänen sisällään kaikista ympäriltä kantautuvista suru-uutisista huolimatta. Vaikka hän olisi halunnut jakaa raskautensa miehensä kanssa, hän ei voinut muuttaa tämän mieltä väkisin, eihän se ollut toiminut ennenkään. Jos Remus oli päättänyt kadota heidän elämästään, hän ei tätä etsisi. Lapsi tarvitsi edes toisen vanhempansa, eikä hän ollut lähtemässä minnekään.
Vaikka synnytykseen oli vielä kuukausia aikaa, Tonks rakasti jo lastaan väkevämmin kuin oli koskaan rakastanut ketään. Alkuun hän oli laskenut kauhulla viikkoja laskettuun aikaansa, katsonut ajan virtaavan ohitse kykenemättä pysäyttämään tai edes hidastamaan sitä. Varmuus oli kasvanut samaa tahtia vatsan kanssa. Vielä oli matkaa, mutta luottamus hänen ja vauvan selviämiseen kahdestaankin vahvistui päivä päivältä. Raskauden keston suunnittelija oli ollut ovela antaessaan tuleville vanhemmille aikaa kasvaa itsekin.
Kello alkoi lyödä puolta yötä Tonksin astuessa olohuoneeseen vanhempiensa ja muutaman läheisen seuraan. Viimeisen kolahduksen kajahtaessa kaikki toivottivat toisilleen hyvää uutta vuotta. Tonks hymyili kaikista leveimmin, uskoen vuodesta todella tulevan entistä paremman.
Ellinoora - Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Nään kun nainen kuljettaa
Miestä pyörätuolissa
Sen huonolle vitsille tuhahtaa
Ja niin ne nauraa taas
Kilometrei on takana
Ymmärrystä, aikoja vaikeita
Ja vaikka on turta jo raajoissa
Sydän on silti paikoillaan
Kadun toisella puolella
Äiti lastaan toruu vaan
Taas polvet mustelmilla
Miksei voi suojella maailman kolhuilta
Välitän, enkä voi selittää
Sitä tänään joka puolella nään
Ja mulla on tuore juttu tää
Uusi outo pelottaa
Mitä jos tää kosahtaa
Mut en voi sille mitään, että
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Kemiallinen kaavako aivoja säätelee
Kun katson sua mun polvet luhistuu
Tahtoisin olla täydellinen, sun tyttöystävä viimeinen
Mut mitä jos tän mokaan ja sitä lopun elämäni poraan
Meil on kyl jotain erikoista
Mut mitä jos sä löydätkin jonkun muun
Joka Beatlesistä syttyy enemmän
Kuin mä ja mun luut
Riittäisinkö mä
Riittäisinkö mä
Mul on tarjota vain tää
Toivon että se riittää
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Enkä edes tiedä miksi
Rakkaus on uusiutuva luonnonvara
Se vaanii sua joka kulman takana
Voit siltä yrittää silmäsi ummistaa
Juosta karkuun mut se aina kiinni saa
Rakkaus on luonnon luoma julma pila
Hulluuden rajamaille vievä tila
Mut ilman sitä en voi hengittää
Se on suurin syy miksi ääneen sanon tän
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
