Title: Poissa, noin vain
Author: sennamiila täällä taas hei
Beta: ei ole
Genre: drama, pienoinen angst, triplaraapale
Rating: S
Pairing: yksipuolinen Bellatrix/Voldemort
Disclaimer: Hahmot ovat edelleen Rowlingin omistuksessa
Quote: Kun mies vain olisi joskus ymmärtänyt, kuinka nainen kaipasi tämän läheisyyttä.
A/N: Hah, inspis iski, kun kuuntelin kappaletta Oon voimissain (älkää edes kysykö) ja siitä sitten... FF50:een sanalla 021. Liian vähän
Tosi, tosi, tosi suuret onnittelut sinulle, Beatrice ♥ Omistan tämän ficin sinulle syntymäpäiväsi kunniaksi ♥ (ja pahoittelen tämän angstisuutta, mutta paritus...)
Poissa, noin vain
Pimeän lordi oli poissa, ja Bellatrix tiesi sen. Silti hän ei voinut uskoa, että mies olisi lopullisesti jättänyt heidät. Eihän tämä voisi. Noin vain. Ilmoittamatta mitään. Jättäen heidät tyystin vaille tietoa siitä, miten tulisi toimia hänen mentyään.
Bellatrixin oli myönnettävä itselleen olevansa hieman peloissaan ja suunniltaan. Peloissaan sen vuoksi, ettei tiennyt mitä oli tapahtunut ja tulisi tapahtumaan. Suunniltaan, koska ei kyennyt käsittämään, miksi mestari oli juuri nyt jättänyt heidät. Aikana, jolloin häntä olisi tarvittu kipeästi. He olivat olleet voitolla ja sitten mies oli vain kadonnut kuin tuhka tuuleen. Bellatrix tiesi kyllä ihmisten kuiskailevan pienestä pojasta, jonka pimeän lordi oli koettanut tappaa. Kuinka kirous oli kimmonnut mieheen itseensä. Mutta eihän se voinut olla mahdollista.
Varmasti Bellatrix tiesi vain sen, että pimeän lordi oli kadonnut. Piirtoa ei ollut poltellut enää moneen viikkoon, tavallisesti pienen poltteen tunsi koko ajan. Mutta ei enää. Se aika olisi nyt mennyttä.
Mitä Bellatrix sitäpaitsi tekisi, kun mestari oli poissa? Kuihtuisi ikävään? Eihän naisella ollut enää mitään, minkä vuoksi elää. Pimeän lordi oli ollut Bellatrixille kaikki kaikessa, mies jota hän oli rakastanut enemmän kuin omaansa.
Bellatrix oli naimisissa, mutta olisi niin mieluusti ottanut eron lähinnä sekarotuista kulkukoiraa muistuttavasta miehestään ja mennyt vihille herransa kanssa. Kun pimeän lordi vain olisi joskus ymmärtänyt, kuinka Bellatrix kaipasi tämän läheisyyttä, miten nainen oli ollut niin palavasti rakastunut. Mutta miksi mestari olisi edes ymmärtänyt? Tämähän oli mies, ei miehiltä voinut sellaista odottaakaan – yhdeltäkään.
Silti Bellatrix oli kovasti yrittänyt. Koettanut olla mieliksi pimeän lordille, oli nöyristellyt ja ollut tottelevainen kuin koirat. Ja joka hetki hän oli toivonut, että mies olisi nähnyt hänet jonain muunakin kuin vain yli-innokkaana kuolonsyöjänä, joka toteutti mestarinsa pienimmätkin toiveet, riippumatta siitä koskiko toive tappamista, kiduttamista vai jotain aivan muuta. Olisi nähnyt kaiken taakse, kuinka sydän hakkasi naisen rinnassa, kun tämä joutui lähelle herraansa.
Mutta vastakaikua ei ollut koskaan ollut.