Hän ei ole enää täällä, S, raapale

[Jeeetu]

Nimi: Hän ei ole enää täällä
Beta: Swizzy
Kirjoittaja: Maww
Genre: Angst, deathfic
Ikäraja: S
Disclaimer: hahmot ja paikat kuuluvat J.K Rowlingille, enkä saa tästä rahallista korvausta.
Päähenkilöt: Fred ja George Weasley
Summary: “Mutta sitten sinä et ollutkaan enää siinä. Toinen puolisko puuttui. Eikä siitä toisesta tulisi koskaan ehjä.”
Varoitukset: -
Haasteet: Deathfic
A/N: Mun on tehnyt jo kauan mieli kirjoittaa tämmöinen ja riparin nuortenillassa tuli sitten inspis, kun katsottiin jotain elokuvaa. Kommentit ois kivoja

George PoV

Sinä ja minä. Me olimme tehneet kaiken aina yhdessä. Me olimme syntyneet samana päivänä, me olimme leikkineet yhdessä, me olimme menneet Tylypahkaan yhdessä, me olimme keppostelleet yhdessä, me olimme olleet AK:ssa yhdessä, me olimme karanneet koulusta yhdessä, me olimme perustaneet pilapuodin yhdessä. Mutta sitten sinä et ollutkaan enää siinä. Toinen puolisko puuttui. Eikä siitä toisesta tulisi koskaan ehjä.

Olisi ollut niin helppoa vain kuolla. Päästä taas luoksesi, vaikka sinä et pitäisi siitä. Sinun mielestäsi minun pitää taistella, koska minun aikani ei ole vielä lähteä. Ja sinun vuoksesi minä jään vielä tänne. Mutta siitä ei tulisi helppoa.

[malla]

Näitä lyhyitä raapaleita on musta jotenkin hirmuisen hankala kommentoida; oon viime aikoina tykästynyt lukemaan ja kommentoimaan vähän pidempiä ficcejä, joilla voi mässäillä sitten kommentoidessa vaikka kuinka pitkään. Tiedän kuitenkin kommenttien olevan kirjoittajalle elämän suola, joten yritän parhaani! :3

Ylipäätään se, että kirjoissa Fred kuoli, oli niin uskomattoman väärin. Ei kaksoisveljeä vaan voi tappaa, se toinenhan jää ihan tyhjän päälle! Tässä oli juuri sellainen surullinen tunnelma, ja mua ahdistikin hieman se, että George pysyy elossa vaan Frediä miellyttääkseen - että George mieluummin kuolisi, ja tämän perusteella voisi helposti kuvitella sen muuttuvan ajan myötä vaan tyhjäksi kuoreksi, joka rämpii päivästä toiseen ainoastaan koska ei Fredin vuoksi voi riistää omaa henkeään. Se tuntuu pahalta, mutta osuvalta; kyllähän nyt näillä kahdella on ihan erityinen sidos toisiinsa, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Kiitoksia tästä! :>

[Jeeetu]

malla, kiitos todella paljon ihanasta kommentistasi! Niin minä sen ajattelin, että Georgesta tulisi melkein vain tyhjä kuori, joka ei koskaan kunnolla toipuisi Fredin kuolemasta. Ja minustakin se on ehdottoman väärin, että Fred kuoli. Kiitos vielä kommentistasi!

[Suklaamurukeksi95]

Todentuntuinen. Juurikin näin ajattelen omasta siskosestani :3 Ei vaan ole toista ilman toista. (sisko ei siis ole kuollut, mutta jos joskus jotain kävisi toiselle.. )
 Lyhyesti, melko koruttomastikin sanottu kaikki oleellinen ja tärkeä Lopetus on hiukan tulkinnanvarainen, mutta tulkitsenko oikein, jos sanon, että George ei yritä? 

Mutta siitä ei tulisi helppoa.

tulisi eikä tule...
 

[Jeeetu]

Chelsey, kiitos itsellesi! Kyllä minä niitä Potterficcejä tulen kirjoittamaan varmaan vielä monta vuotta, nyt tosin Euroviisut latistaa sitä innostusta. Fred ja George ovat yksiä lempihenkilöistäni, joten tulen heistäkin kirjoittamaan jotain kivaa luultavasti.
Suklaamurukeksi95, kiitos sinullekin oikein paljon kommentistasi. Tulkitsin oikein, koska tämä on vasta pari päivää Fredin kuoleman jälkeen

[Sundays]

Ääk... Tää ficci oli tosi kaunis ja ihana. Kiitos tästä ficistä! Ja joo sori ei tullu kilometri kommenttia. :\

[Jeeetu]

Sundays, kiitos paljon!  Ja kiva kun kommentoit edes, että tykkäsit, en minäkään hirveän pitkiä kommentteja osaa kirjoittaa.

[adagrr]

kiitos.

[Herkkuoone]

Oi.

Mä en yleensä lue ficcejä, jotka kertovat deathficin Fredistä ja Georgesta, koska niistä tulee niin kamalan surullinen olo. : ( Tämä on kuitenkin lyhykäisyydessään niin onnistunut, niin käsinkosketeltavan todenmukainen, että eihän tämän kommentointia nyt voinut edes yrittää ohittaa.

Georgen ajatukset ovat jollakin tapaa myös niin katkeransuloisia, että sitä tunnetta on vaikea selittää. Kuinka he olivat yhdessä Fredin kanssa olleet 'me', mutta nyt jäljellä on vain hän, George, puolikas. Sääliksi käy Georgen puolesta, kun hän luettelee, mitä kaikkea he olivat yhdessä tehneet - varmasti on hankala paikka lähteä tuosta eteenpäin, tekemään asioita yksin tai jonkun muun kanssa, kun hän on yleensä tehnyt kaiken yhdessä Fredin kanssa, mutta se ei ole enää mahdollista, kun toinen on poissa.

Tuosta jälkimmäisestä kappaleesta on helppo päätellä ajoitus, muutama päivä toisen poismenon jälkeen, koska silloin on väkisin mieli maassa ja tuntuu, ettei mitään odotettavaa ole enää edessä. Onneksi George päättää kuunnella veljeään kaikesta huolimatta, vaikka hieman vastentahtoisesti sen tekeekin.

Kiitokset. : )
~ Herkku.

[Jeeetu]

adagrr: Kiitos itsellesi kommentista
Herkkuoone: Kiitos kommentistasi! Olen otettu kehuistasi, lämmittivät mieltäni : )

[Jeeetu]

Sab: Kiitos paljon kommentistasi, niin risuista kuin ruusuistakin : )

[Ripple]

Kaunis teksti! Tunnelma oli hyvin aistittavissa. Jotenkin minua häiritsi tuo ensimmäisen kappaleen aikamuoto. Itse olisin ehkä kirjoittanut imperfektissä. Mutta toimiihan se noinkin ja sinulla varmasti on oma erilainen näkemyksesi Ja voi G parkaa. Aika ahdistava varsinkin tuo viimeinen kappale, minullekin tuli mieleen tyhjä kuori, kuten joku tuolla aiemmin kommentoi. Kokonaisuutena pidi tästä kovasti, kiitän.