Ficin nimi: Universumin paras joululahja
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Draama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Suurimmassa roolissa 11. Tohtori. Lisäksi paikalla Amy, Rory, River, 10. Tohtori, Rose, Jack, 10. Tohtori, Donna, Martha, 10. Tohtori, Mestari, 9. Tohtori ja Rose
Paritukset: Canon parit ja mitä parituksia nyt haluattekaan nähdä, koska fanipalvelua. Niin, ja Jack.
Yhteenveto: Tohtori on kerrankin jäämässä jouluaterialle Pondien luokse. Yllättäen sekään ei suju normaalisti, vaan paikalle alkaa eksymään vanhoja tuttuja…
A/N: Hyvää joulua koko Doctor Who Finlandin väki, finiläiset sekä muut tätä lukemaan päätyneet eliöt. Jouduin ficciä kirjoittaessani päättämään Pondien asuinpaikan, koska sitä ei ole virallistettu, mutta Cardiff saa nyt kelvata. Varoitus, tämä ficci voi kääntää aivojasi, jonka voi ehkä päätellä päähenkilöiden määrästä, joten en suosittele lukemaan välttämättä ihan väsyneenä tai keskittymiskyvyttömänä. Yritin pitää kaiken kuitenkin selvänä. Moffmoff!
Universumin paras joululahja
Oli jouluaatto ilta. Tohtori oli pysäköinyt TARDISin lähellä Pondien kotia, ja tullut tervehtimään näitä aikeissaan saada heidät liittymään taas matkalle eräälle mielenkiintoiselle planeetalle, jossa joulua vietetään vuoden jokaisena päivänä. Sellaisen planeetan joulujuhlinta kun on aivan omaa luokkaansa, sillä jokainen joulufiili asustaa kyseisellä planeetalla.
”Ja Tohtori, yritä vältellä tuota misteliä. En halua että joudumme Riverin kanssa jahtaamaan sinua taas ympäriinsä. Sitä paitsi, olen juuri siivonnut!” Amy sanoi ja osoittaen olohuoneen oven päällä olevaa misteliä.
”Amy, Amy, miksi luulet että pelkäisin pieniä pusuja? Pussaileminen on cool.”
”Nyt taidat valehdella… ja vielä jouluaattona.”
Kuului sähköinen posahdus. River ilmestyi heidän viereensä.
”Hei kulta”, hän sanoi katse Tohtorissa. Sitten hän loi hymyn Amyn suuntaan. ”Hei äiti. Etkö vieläkään tiedä, että sääntö numero yksi on ”Tohtori valehtelee”?”
”Luulisi kyllä että tiedän”, vastasi Amy.
”Enkö nyt saa lahjoja?” Tohtori kysyi liioitellun surullisesti.
Amy mutristi huuliaan ja sanoi: ”Katsotaan… ehkä.”
”No, eiköhän tuossa paketti kasassa ole pari sinullekin”, Rory puuttui puheeseen.
Tohtori hymyili riemukkaasti ja taputti käsiään yhteen.
”Geronimo!”
”Minulla on ainakin lahja sinulle”, River sanoi ja vinkkasi silmää.
”Oh, ehkä puhumme tästä myöhemmin.”
”Odotan innolla.”
”Katsokaa, lunta”, Rory sanoi äkkiä. Kaikkien katseet kääntyivät ikkunaan.
”Taitaa sittenkin tulla valkea joulu.”
Tohtori nousi äkkiä ylös ja näytti hämmentyneeltä.
***
”Mitä?” Tohtori sanoi ja nosti kulmakarvojaan.
”Toinen TARDIS? Eihän se voi olla…” Rose sanoi.
Tohtori kiersi toisen poliisipuhelinkopin ripeästi takkinsa helma lepattaen.
”Mitä?” Hän toisti. Sitten hän nuolaisi TARDISin ovea ja maiskautti.
”Hm, vanhempi maku kuin minun TARDISillani… ja katso tätä väriä ja mallia. Se on muuttunut.”
”Ehkä se on vain poliisipuhelinkoppi, eikä TARDIS?”
”Minä tunnen tämän TARDISin ja se tuntee minut. Voin tuntea sen. Jossain on minun vanhempi versioni.”
”Se on seksikkäämpi kuin sinun TARDISisi”, Kapteeni Jack Harkness sanoi. Hän oli juuri astunut ulos nuoremmasta TARDISista. ”Katso noita muotoja!”
”Oi, lopeta tuo.”
”Oletko mustasukkainen?” Jack kysyi ja virnisti.
Tohtori tarttui Rosen käteen juuri kun hän kuuli oven avautuvan. Hän käänsi päänsä ja näki kummallisen näköisen miehen punaisessa solmukkeessa. Mies katsoi häntä erittäin hämmentyneenä mutta silmissään selvästi tunnistava katse. Tohtori katsoi häntä yrittäen keksiä kuka mies olisi, sillä miehen naama oli sen verran erikoinen, että Tohtori ajatteli kyllä tunnistavansa hänet. Tuo valtava leuka ja liki sukupuuttoon kuolleet kulmakarvat olivat varmasti olleet miehellä jo lapsena.
Mies näytti ensin pahasti järkyttyneeltä ja purskahti sitten nauruun.
”Kuka sinä olet?” Tohtori kysyi.
”Olen sinä!”
”Minä?” Tohtori osoitti itseään.
”Kyllä! Miten sinä sen sanoisit…”
”Loistavaa!” He sanoivat yhdessä. He tuijottivat toisiaan hetken, kunnes vanhempi mies hyökkäsi kohti nuorempaa. Tohtori sävähti vähän kauemmaksi, kun solmukkeellinen Tohtori hyökkäsi halaamaan häntä.
”GERONIMO!” Tohtori sanoi solmuke innosta väpättäen ja moiskaisi iloisen (ja hyvin märän) suukon toisen Tohtorin suulle. Nuoremmasta Tohtorista tuntui, että jokin omituinen kala olisi juuri suudellut häntä. Vanhempi Tohtori löi kätensä yhteen ja näytti riemastuneelta.
”En voi toki kertoa olenko miltä aikalinjaltasi, etkä sinä saa tietää montako regeneraatiota olen käynyt sinun jälkeesi lävitsesi, joten ei puhuta minun menneisyydestäni. Sen sijaan sinun menneisyydestäsi voimme puhua, sillä olen tietysti kokenut sen”, vanhempi aikaherra puhui yhtä nopeasti kuin nuorempi versionsa, mikä sai hymyn nousemaan edelleen hämmentyneen Tohtorin huulille. Solmuke-Tohtori avasi suunsa kuin jatkaakseen, mutta pysähtyi ennen kun sai ensimmäisen äänteen ulos.
”Sinä ilmeisesti haluaisit kysyä jotain, mutta et voi, koska se voisi paljastaa minulle jotain minun tulevaisuudestani?” jatkoi nuorempi. Vanhempi vakavoitui ja sanoi sitten: ”Spoilereita.”
”No no, nyt varastit minun sanani!” kuulivat Tohtorit. Vanhempi kääntyi ja sanoi: ”Et voi patentoida sanoja, River!”
”Ehkä sinä et voi, mutta minä voin. Käytöstä on maksettava yksi suudelma, kultaseni.”
”Tämä on River Song. Hän on… ystäväni.”
”Ahaa”, toinen Tohtori sanoi ja pohti vanhemman Tohtorin aikalinjaa. Sitten hän ravisti päätään. Ei hän haluaisi edes tietää milloin eroaisi Rosesta. Ikävä kyllä se tapahtuisi joskus, mutta hänen ei tarvitsisi tietää kuinka pian.
”Nyt kun minä olen nähnyt sinun seuralaisesi…”
”Vasta yhden. Minulla on heitä kolme. Näet pian Amyn ja Roryn. Mukavia ihmisiä. Ja River ei ole mukanani edes koko ajan. Hän on…”
”Spoilereita, kultaseni, spoilereita”, sanoi River ja painoi kätensä liian suulaaksi käyvän Tohtorin suulle.
”River, osaan pitää huolen aikajatkumien normalisoinnista itsekin!”
”En olisi niin varma asiasta, kultaseni.”
”Ohoi, Tohtori, sinähän nuorennut entisestäsi vanhentuessasi”, kuulivat he äänen. Tällä kertaa nuorempi Tohtori kääntyi ja näki Jackin ja Rosen kävelleen hänen taakseen.
”Pidän tästä versiostakin kovin. Hauska leuka, mutta ei vie komeutta”, Jack sanoi. Sitten hänen katseensa tapasi Riverin kasvot, kelasivat siitä alas varpaisiin ja takaisin ylös. Jack vihelsi.
”Sinun kanssasi puhuisin mieluusti kaksin, lady. Olen kapteeni Jack Harkness”, Jack sanoi ja ojensi kätensä Riverille.
”Kuulostaa hyvältä”, River sanoi, tarttui Jackin käteen ja hymyili kissamaisesti.
”Oi”, vanhempi Tohtori sanoi. ”Lopettakaa tuo.”
”Oletko mustasukkainen, Tohtori?” kysyivät kummatkin yhteen ääneen.
”Äh, en, mutta… lopettakaa se, olette eri aikalinjoilta!” Tohtori puhisi ja jatkoi sitten pehmeämmin: ”Mutta katsokaa itseänne. Kapteeni Harkness ja Rose Tyler. On niin pitkä aika kun olen nähnyt teidät viimeksi.”
Vanhempi Tohtori halasi Rosea pikaisesti. Nuorempi Tohtori huomasi, ettei hänen vanhempi versionsa katsonut Rosea silmiin. Rose näytti lähinnä kauhistuneelta Tohtorin uudesta olomuodosta. Tai sitten vain siitä, ettei ollut enää Tohtorin mukana. Tohtorien kävi häntä sääliksi. Hänen pitäisi vain ymmärtää, ettei hän elä ikuisesti.
”Ja Jack! Uskomatonta nähdä sinut!” Tohtori halasi Jackia.
”Kiitos, Tohtori.”
”Tohtori!” kipakka ääni kuului kauempaa. Molemmat Tohtorit kääntyivät katsomaan. ”Tule sisälle tai saat vielä flunssan.”
”En ole lapsi, Amy!” Tohtori huusi. Sitten hän osoitti kummallakin etusormellaan punatukkaista naista ja sanoi: ”Jack, Rose ja minä, hän on Amy. Ehdotan että siirrymme sisätiloihin, niin voitte esittäytyä hänelle ja Rorylle.”
Nuorempi Tohtori, Jack ja Rose lähtivät Riverin johtamina kohti Pondien asuntoa. Vanhempi Tohtorin tarkoitus oli seurata heidän perässään, mutta hän kuuli kaukaa yllättävän äänen.
***
”Tohtori, miksi ihmeessä olemme Cardiffissa?” Donna sanoi. Temperamenttinen nainen oli juuri astunut ulos TARDISista ja kuullut Tohtorin sanovan heidän olinpaikkansa.
”En tiedä, TARDISin satunnaismatkageneraattori materialisoi meidät tänne.”
”Kaikista mahdollisista planeetoista maahan? Cardiffiin? Nykyaikaan? Minä luulen että sinun TARDISissasi on nyt jotain vikaa! Tämä ei ole mahdollista!”
”Oi, älä hauku minun TARDISiani!” Tohtori protestoi.
”Mutta se on totta! Olemme maassa!”
”Mutta-!”
”Maassa, Tohtori! Mitä me täällä teemme?” Donna keskeytti Tohtorin puolustuksen.
”Minä taidan tietää vastauksen”, kuulivat he äänen. Heidän viereensä oli kuin varkain ilmestynyt kummallisen näköinen mies, joka oli pukeutunut tweed takkiin ja punaiseen solmukkeeseen. ”Tai oikeastaan en, mutta ehkä se selviää. Tiedän vain että ei ole ihme että te olette täällä. Maassa. Cardiffissa. Nykyaikana. Jo kolmas TARDIS tällä kadulla, merkillistä.”
Mies löi itseään. ”Au.”
”Mitä sinä sanoit?” Tohtori kysyi.
”Kolme TARDISta! Tämä on niin jännittävää!”
”Kolme… mitä? Mitä?”
”TARDISta!” Omituinen mies kaappasi Tohtoria käsistä ja pyöritti tätä ympäri. ”Olen sinä! Tulevaisuudesta! Mukava tavata.”
”Ja Donna, et tiedä kuinka olenkaan halunn…”
Donna läpsäisi solmukkeellista Tohtoria.
”Au. Donna, olet kuin ystäväni River. Hänkin pitää minun lyömisestäni.”
”Pidä suuri suusi kiinni leukapoika ja kerro mitä täällä tapahtuu. Kuinka sinä voit olla Tohtori, näytät ihan erilaiselta?”
”Ai tosiaan, en ole tainnut kertoa sinulle regeneraatiosta. Nuorempi, selvitä sinä asia.”
Donna kääntyi nuoremman Tohtorin puoleen.
”No… näin lyhyesti selvittynä jos minun kehoni vaurioituu liikaa, jokainen soluni generoituu uusiksi ja ulkonäköni muuttuu.”
”Kiitos harvinaisen lyhyestä selitykseltä”, Donna sanoi kipakasti ja kääntyi vanhemman Tohtorin puoleen. ”Onko hän siis sinä?”
”Ilmeisesti.”
Donna kallisti päätään ja katseli vanhempaa Tohtoria päästä varpaisiin. ”Näytät yhtä alienilta kuin aiemminkin.”
”Kiitos”, kumpikin Tohtori sanoi.
”Joten, kaksi Tohtoria. Mitä me teemme?”
”Ette edes arvaa mitä ajattelen”, Jack sanoi. Hän oli huomannut Tohtorin katoamisen ja palannut etsimään häntä. Nyt hän nojasi vanhimman Tohtorin olkapäähän ilmeisen tottuneesti ajatukseen Tohtorin uusista kasvoista.
”Jack!” Nuorempi Tohtori huudahti. ”Mitä sinä täällä teet?”
”Samaa voisin kysyä sinulta”, Jack sanoi ja virnisti leveästi. ”Tulin tänne sinun nuoremman version mukana.”
Tohtori osoitti itseään ja kysyi: ”Minun mukanani?”
”Kyllä kyllä. Sinulla on Rose mukana. Mutta pakko sanoa, että nykyinen matkakumppanisi on perin viehättävä.”
”Lopeta tuo, nättipoika”, Donna sanoi nopeammin kuin Tohtori ehti reagoimaan.
”Haha, hänhän on tulinen. Mutta vaikka hän lämmittää sydäntäni tänne asti, olisi varmaan hyvä että tulisitte sisälle. Ettette varmasti jäädy.”
Jack levensi jo entisestään leveää hymyään. Nuorempi Tohtori kohautti olkapäitään, viittasi Donnaa seuraamaan ja he lähtivät kävelemään kohti Pondien asuntoa. Tohtoreista vanhin jäi hetkeksi katselemaan heidän peräänsä, hymyillen. Hän katseli Donnaa, tunsi samaan aikaan katkeruutta tämän vääjäämättömästä kohtalosta, kiitollisuutta nähdessään hänet vielä kerran ja ylpeyttä tästä.
”Donna Noble. Tärkein nainen koko universumissa. Mutta vain niin lyhyen ajan…”
Tohtori oikaisi solmukettaan, huokaisi ja lähti seuraamaan Jackin johtamaa joukkoa. Moniääninen kuhina kävi Tohtorien ja matkakumppaneiden tunkeutuessa Pondien eteiseen. Viimeisenä solmukkeellinen Tohtori sulki Pondien sinisen oven.
”Tohtori, mitä tämä on?” Amy kysyi. Hän sai tuntea kolmen Tohtorin tuijotuksen, kunnes heistä vanhin sai suunsa auki: ”Ei mitään. Toin vain muutamat ystävät. Aivan vahingossa, en tiedä itsekään mitä tapahtui. Kai he voivat jäädä?”
”No, vähän ahtaaksi käy, eikä ruokaa ole kaikille…”
”Älä huodehdi, enkähän voi tehdä pienen kokkausreissun TARDISilla.”
”Tohtori, keitä nämä kaikki ovat?” Amy kysyi ja katseli kiinnostuneesti kahta identtisen näköistä Tohtoria.
”Ovatko he kaksosia?” Kysyi puolestaan Rory.
”Ei, he ovat Tohtoreita. Ja katsokaa mitä sanotte, he eivät saa tietää tulevaisuuttaan. Spoilereita”, River sanoi ja astui eteiseen.
”Mitä?” Kysyi Donna vierellään oleva Tohtori. ”Professori River Song?”
”Hei kulta. Mukava nähdä sinut.”
”Mutta-”
”Shh, huoneessa on nuorempi minäsi, joka ei saa kuulla mitään. Enkä minäkään saa tietää.”
Tohtori nielaisi. Donna katseli hämmästyneenä Riveriä, mutta ilmeisesti tajusi tilanteen ja sulki suunsa.
”Tohtori”, sanoi puolestaan Rose. ”Keitä nämä ovat ja miksi minä en ole enää mukanasi?”
”En tiedä. En ole ennen nähnytkään. He ovat jotain tulevaisuudesta kun sinä… olet mennyt pois.”
Rose tarttui Tohtoria kädestä ja syvä hiljaisuus vallitsi heidän nurkassaan. Vanhemmat Tohtorit katsoivat surullisesti Rosea mitään virkkomatta. Donnakin oli aivan hiljentynyt katsomaan vakavoitunutta Tohtoria.
”Minä en ymmärrä mitä täällä tapahtuu”, Rory sanoi.
”En minäkään”, sanoi Amy ja kohautti olkapäitään. ”Tohtori, hoida meille tarpeeksi ruokaa jos haluat vieraidesi jäävän. Ja sinä saat luvan sitten tiskata.”
”Amy, minä vihaan tiskaamista!”
”Olisit miettinyt sitä ennen kuin raahaat joukon tänne varoittamatta!”
”Amy…”
”Alahan laputtaa että vieraat saavat ruokaa.”
”Minä voin tehdä sen”, puuttui puheeseen Donnan mukana tullut Tohtori. ”Vaihdan samalla toisen puvun päälle, jotta meidän erottamisemme käy helpommaksi.”
”Se voisi olla ihan hyvä asia”, Amy sanoi. ”Minä en ainakaan pysy kärryillä keitä te olette. Tohtori, pidäthän meille lyhyen esittelykierroksen.”
”Sopii. Jos minun ei tarvitse tiskata.”
”Älä yritäkään livistää.”
Tohtori huokaisi.
”Nuorempi minä, voisitko käydä ostoksilla ja kokkaamassa.”
Nuorempi Tohtori nyökkäsi.
”Donna, tuletko mukaan?”
”Taidan jäädä tänne, kiitos. Kauppareissut eivät innosta näin joulun aikaan.”
”Palaan sitten… sanotaanko, parin minuutin päästä. Allons-y!”
Tohtori luikahti nuorimman Tohtorin ohi kohti TARDISiaan. Muut siirtyivät Pondien olohuoneeseen.
***
”Hoi!” ruoka- ja astiakeon kanssa palannut, sinisen puvun päällensä vaihtanut Tohtori sanoi. ”Voisiko joku auttaa?”
”Toki”, nuorempi Tohtori sanoi ja kaappasi osa uhkaavan suuresta keosta.
”Antakaa minun myös auttaa teitä, Tohtorit”, sanoi Jack leveästi hymyillen ja kaappasi kummaltakin Tohtorilta astioita.
”Katetaan nuo heti”, Amy sanoi ja ohjasi Tohtorit ja Jackin keittiöön. ”Harmi ettei teidän vanhempi versionne ole yhtä avulias.”
”Amy, etkö muista miten kävi viimeksi kun laitoit Tohtorin kattamaan?” kysyi Rory. ”Hän laittoi aterimet juomalasiin.”
”Oi, minä kuulen teidät vielä”, huusi Tohtoreista vanhin olohuoneesta. ”
***
”Joku puuttuu vielä”, totesi sinipukuinen Tohtori.
”Tosiaan… Martha”, vastasi solmukkeellinen Tohtori.
”Martha?” kysyi nuorin Tohtori.
”Kuka on Martha?” kysyi Rose.
”Ymh, henkilö jonka seurassa matkustin kun sinä et ole enää luonani”, vastasi sinipukuinen Tohtori hajamielisesti.
”Kuinka monen kanssa sinä olet minun jälkeeni matkustanut?” Rose kysyi.
”Kai voin sanoa sen… kahden. Donna on toinen.”
”Hän aina puhuu sinusta”, Donna sanoi Roselle.
”Hys, älä sano enempää”, sinipukuinen Tohtori sanoi. ”Mutta.. Martha. Toki hänetkin täytyy saada tänne. Odottakaa hetki, käyn kääntymässä.”
Sinipukuinen Tohtori juoksi jälleen ulos ja he kuulivat TARDISin huminan. Muutamaa silmän räpäytystä myöhemmin ääni kuului palaavan. Eteisestä kuului kolinaa kun Tohtori palasi mukanaan Martha.
”Hei. Tohtori selitti jo, mitä täällä on tapahtunut”, Martha sanoi ja loi hymyilevän katseen Tohtoriin. ”Hyvää joulua kaikille.”
Martha istuutui solmukkeellisen Tohtorin viereen katsellen tätä kiinnostuneena. Sinipukuinen Tohtori katseli kaikkia entisiä matkakumppaneitaan, huokaisi ja kävi istumaan Donnan viereen.
”Aivan juuri voimme syödä. Mieheni Rory ottaa vain…”
Kuului TARDISin laskeutumisääni Pondien takan suunnilta ja karmivaa krahinaa, kuin joku olisi tunkenut puunrungon savupiippuun ja liikutellut sitä edestakaisin. Keko nokea ja tiilenpalasia kolisi takkaan, jonka tuli sammui.
Kuului epämääräistä kolinaa ja kaksi nokista hahmoa tipahti alas savupiipusta. He köhivät hetken, enne kuin saivat sanoja suustaan.
”Tohtori, minusta tuntuu että sinun pitäisi tarkistaa ajotaitosi”, toinen hahmoista, Rose sanoi. Hän oli pukeutunu pinkkiin paitaan ja näytti hiukan nuoremmalta kuin olohuoneessa hämmentyneenä istuva toinen Rose.
”Ei minun ajotaidoissani ole mitään vikaa, joku on vain rakentanut savupiipun väärään paikkaan!”
”Tohtori”, sanoi vanhempi Rose ja katsoi nahkatakkista Tohtoria.
”Rose? Mutta…” Tohtori katseli kumpaakin Rosea hämmentyneenä.
”Tohtori… kuinka on mahdollista että olen tuossa…” nuorempi Rose.
”No… jos olen oikein käsittänyt, aikapyörteen potentiaalinen pyöre-energia on kääntynyt akselinsa suuntaisesti…” vastasi ruskeapukuinen Tohtori.
”Tohtori, kuka hän on?” nuorempi Rose kysyi.
”Minusta tuntuu… että hän on minä vanhempana.”
”Sinä… mutta eihän hän näytä yhtään sinulta.”
”No, toivottavasti näytän sentään komeammalta kuin aiemmin”, Tohtori tiuskaisi.
”Tohtori”, Jack sanoi ”näytät hyvältä siinä. Osuit muuten oikeaan”
”Nyt ovat kaikki koossa”, sinipukuinen Tohtori sanoi. ”Loistavaa!”
Juuri kun hän oli saanut sanottua ”loistavaa” kuului TARDISin laskeutumisääni. Poliisikoppi ilmestyi olohuoneeseen.
”Tohtori, voisitko lopettaa tämän paikalleilmestymisrumban?” Amy sanoi.
”En taida pystyä tekemään mitään… mutta kuka tuossa TARDISissa on?” solmukkeellinen Tohtori vastasi.
”Se on vanhempi kuin minun TARDIS”, sanoi sinipukuinen Tohtori. ”Mutta näyttää siltä.”
Vanhin Tohtoreista hypähti sohvan yli TARDISin luo ja nuolaisi sen ovea.
”Maistuu väärältä. Aivan kun se olisi dipattu raxacoricofallapatoriuslaiseen ketsuppiin.”
Ovi lennähti auki.
”Ei minun TARDISissani!” Huusi Tohtorin ääni. Solmukkeellinen Tohtori ehti nähdä vain häntä päin peruuttavan hahmon, joka kaatoi hänet maahan. Juuri paikalle ilmestynyt Tohtori kaatui samaan kekoon varmasti osittain hämmennyksen, osittain toisen Tohtorin päälle kaatuneen miehen jalkoihin kompastuen.
”Kaksi Tohtoria ja Mestari heidän välissään. Pidän tästä näystä”, kommentoi Jack.
”Niin monia Tohtoreita”, River kommentoi ja vilkaisi hymyillen Jackiä. Tämä katsoi häntä takaisin ja kumpikin naurahti.
”Mestari”, henkäsisi solmukkeellinen Tohtori.
”Kuka sinä ol---” Mestari henkäisi. ”Tohtori? Mutta…”
Mestarin katse kävi ensin hänen päälleen kaatuneessa Tohtorissa, sitten hänen alleen jääneessään. Hän huomasi huoneessa tuijottavat kolme muuta Tohtoria. Hän nuuhkaisi.
”Haisette väärältä. Ette haise samalta kuin minun Tohtorini.”
”Samaa voi sanoa sinusta”, kommentoi solmuke-Tohtori. Hän pyristeli pois Mestarin alta ja nousi. Toinen Tohtori nousi myös ja ojensi kätensä Mestarille auttaakseen tämän ylös, mutta Mestari vain läpsäisi tämän käden pois ja nousi itse. Tohtori kohautti hartioitaan ja kävi sisään poliisipuhelinkopin ovesta. Hän viipyi hetken ja palasi sitten.
”TARDIS sanoo että olen ylittänyt voidin universumin koska aikapyörre on repäissyt seinän universumiemme välille”, Tohtori huudahti. ”Loistavaa!”
Hän pysähtyi katselemaan muita Tohtoreita.
”Onko tämä jokin ulottuvuus, jossa minua on monta?” hän kysyi.
”Ei. Tohtori vaan onnistui jotenkin monistamaan itsensä”, Amy sanoi.
”Älä minua syytä, nuoremmat minäni vain ilmestyivät paikalle”, Tohtori vastasi.
”Eli aikapyörre on tehnyt temppuja heillekin?” Toinen Tohtori kysyi.
”Ilmeisesti”, Tohtori vastasi Tohtorille.
”Saanko kysyä, miten on mahdollista että Mestari on mukanasi? Hän on…” vanhin Tohtoreista hiljeni.
”Otin hänet mukaani, vahdittavakseni. Tosin välillä hän käy hermoille.”
”Uskon”, totesivat muut Tohtorit.
”Tohtori, oletko kopioinut itseäsi tarpeeksi? Kalkkuna olisi valmiina”, Amy sanoi.
”En tiedä, toivon niin. Kai tekin liitytte seuraamme kun olette matkanneet niin pitkän matkan?” Tohtori kysyi toisesta ulottuvuudesta tulleelta Tohtorilta. Toinen Tohtori vilkaisi Mestaria. Mestari tuijotta tympääntyneenä eteensä eikä vastannut.
”Ilmeisesti. Kunnon ateria hyvässä seurassa on aina hieno asia.”
Toisen ulottuvuuden Tohtorin katse kiersi huoneessa. Hän ei näyttänyt tunnistavan Tohtorin lisäksi aluksi ketään, kunnes huomasi ainoan henkilön, jota oli Tohtorin lisäksi useampi.
”Rose!” Tohtori huudahti. Mestari läpäytti tätä poskelle.
”Au”, Tohtori sanoi. ”Miksi sinä teit noin?”
”Mennään syömään, olen nälkäinen”, Mestari sanoi ja talsi kohti keittiötä. ”Tule jo, en voi poistua kauas sinusta, kuten hyvin tiedät. Energiakahle.”
”Tohtori, olet kerrankin kahlinnut jonkun muun kuin minut”, River sanoi ja vilkaisi Tohtoria, joka juuri korjasi solmukettaan.
”’Se en ole minä”, Tohtori sanoi. River naurahti.
***
Kaikki istuivat pöydän ääressä, joskaan eivät saman pöydän. Pondien kuudelle hengelle tarkoitettu pöytä oli liian pieni suurelle joukolle, joten jotkut joutuivat istumaan olohuoneessa. Tämän ajan alkuperäinen Tohtori oli innoissaan rynnännyt syömään sohvalle (”Sohvalla syöminen on cool!”) ja sai seurakseen Amyn, Roryn ja Riverin.
”Tohtori, mitä täällä on tekeillä?” Amy kysyi.
”Kuten tässä on selitetty… jonkinlainen aikapyörteen hmh, käännösten törmäys. Ne eivät varsinaisesti ole käännöksiä, mutta kuvittele ne käännöksiksi niin se on ymmärrettävää.”
”Aha. Voisitko kuitenkin päästä aterian jälkeen eroon miljoonista itsesi kopioista ja ystävistäsi. Tarkoituksemme Roryn kanssa oli viettää vähän… hmh, hiljaisempi joulu.”
”Jos joulu voi olla koskaan hiljainen kun Tohtori on täällä”, kuiskasi Rory.
”Minä kuulin tuon”, Tohtori sanoi.
”Minä taas ajattelin että voisin viettää hetken sinun kanssasi… kahden” River sanoi ja vinkkasi silmäänsä.
Tohtori katsoi epätoivoisesti seuralaisiaan ja huokaisi: ”Hyvä on, hyvä on, minä ajan heidät pois täältä. Mutta ensiksi syön.”
Seurasi autuas syömisen ääni.
***
Tohtori pyyhkäisi toista suunpieltään servettiin (jättäen toiseen suupieleen muruja) ja hypähti seisaalleen jatkaen itselleen tyypillistä ryntäilyä juoksemalla keittiöön.
”Heeeeeei kaikki. Valitan, mutta en haluaisi että olette täällä kauhean pitkään. Se lisää paradoksin vaaraa ja lisäksi, tunnen kuinka aikapyörteen repeämät korjaantuvat.”
Solmukkeellinen Tohtori iski mielestään varmaan hyvinkin huomaamattomasti silmää, mutta todellisuus oli täysin toinen. Muut Tohtorit katsoivat häntä hetken ja näyttivät sitten tajuavan mitä hän tarkoitti.
”Totta, minäkin tunnen sen myös”, ruskeaan pukuun pukeutunut tämän ulottuvuuden Tohtori sanoi. Ja hymähti.
Mestari tarttui Tohtorinsa solmioon ja lähti raahaamaan tätä kohti Pondien olohuoneessa olevaa TARDISta.
”Me lähdemme”, Mestari virkkoi.
”Mutta---”
”En halua jumahtaa ulottuvuuteen monen saman lärvisi kanssa.”
”Mutta---”
”Tule jo!” Mestari sanoi ja jatkoi marssiaan.
Solmukkeellinen Tohtori seurasi heitä.
”Oli mukava nähdä teitä. Hyvää joulua.”
Hän äkkinäisesti halasi Mestaria. Mestari pyristeli irti ja näytti hapanta naamaa. Tohtori näytti riemastuneelta.
”Häntä on hauska kiusata”, Tohtori sanoi Tohtorille.
”Minä tiedän”, Tohtori vastasi toiselle Tohtorille. ”Ja hyvää joulua.”
”Sinulle pitää varmaan virkkoa ’Allons-y’?”
Tohtori hymyili ja vastasi: ”Allons-y!”
TARDIS lähti muutaman sähköisen räsähdyksen saattamana kohti toista ulottuvuutta. Tohtori seisoi hetken katsellen tyhjää tilaa huoneessa, mutta kääntyi ja palasi keittiöön.
***
”Kai se on meidänkin aika lähteä. Rose… vanhempi, minun Roseni ja Jack, voisimme palata TARDISiin.” Ruskeapukuinen Tohtori nousi. Rose ja Jack seurasivat perässä.
”Katsokaa että valitsette oikean!” Sinipukuinen Tohtori huusi.
”Kyllä minä TARDISini tunnistan vaikka toisen saman TARDISin viereltä”, Ruskeapukuinen Tohtori virkkoi.
”Taidan tulla tarkistamaan asian”, virkkoi sinipukuinen Tohtori ja iski silmää. ”Donna ja Martha, tulkaa.”
Tohtoreista vanhin seurasi heitä perässään kun kaksi identtistä nuorempaa ja heidän seuralaisensa jakatuivat TARDISien luokse. Tohtort kävivät sisälle. Rose oli menossa sisälle Jackin perässä kun Martha sanoi jotain. Tohtori ei kuullut mutta jäi katselemaan.
***
”Rose? Voinko vaihtaa pari sanaa vielä kanssasi?”
”Selvä… ja sinä olit?”
”Martha Jones.”
”Anteeksi, niin paljon uusia kasvoja tälle päivälle.” Rose ojensi kätensä ja hymyili leveästi.
Martha tarttui epävarmasti käteen.
”Minä näen miksi hän pitää sinusta.”
”Kuka?”
”Tohtori, tietysti.”
Martha katsoi taakseen kuin tarkistaen, että kumpikin TARDISin ovista oli varmasti kiinni.
”Pidätkö sinä hänestä?” Martha kysyi.
”Minä… kyllä”, sanoi Rose vastasi.
”Hyvä… sillä niin minäkin”, Martha sanoi. ”Halusin vain sanoa sen sinulle.”
Martha kääntyi ja meni TARDISiin.
***
Tohtori näki kuinka Rose lähti kohti TARDISta. Hän heilautti kättään ja sai epävarman heilautuksen vastaukseksi.
”Hyvästi, Rose Tyler”, huomasi Tohtori mutisevansa.
Tohtori palasi sisätiloihin, ja löysi vain Riverin, Amyn ja Roryn.
”Se nahkatakki versio sinusta lähti jo”, Amy sanoi.
”No, en ollut koskaan kohteliaimmillani tuolloin. Onneksi muutin tapani.”
***
Paljon myöhemmin Amy ja Tohtori seisoivat vierekkäin tuijottaen ulos. Lumisade oli lakannut ja tähdet loistivat taivaalla.
”En tiedä miksi tämän päiväinen tapahtui. Miksi juuri tänään?” Tohtori sanoi rikkoen hiljaisuuden.
”Ehkä se on universumi antamassa sinulle joululahjan” Amy vastasi.
”No”, Tohtori sanoi ja hieraisi käsiään yhteen. ”Se on sitten paras lahja ikinä.”
Rory tuli ovelle ja sanoi: ”Tohtori, River sanoo että sinun tulisi mennä TARDISiisi. Hänellä on sinulle joululahja.”
”Lahja.. oh, niin, hän puhui siitä aiemmin. Minun pitää mennä. Hyvää joulua Pondit.”
Hän syleili nopeasti eka Amya ja sitten Rorya ja ryntäsi sitten kohti TARDISta.
