Maatuska (S)

[Xin]

Kirjoittaja: Xin
Ikäraja: S
Paritus: x ♥ x
Genre: Nää on niin vaikeita, jos teksti ei oo puhtaasti mitään. Heitetään nyt vaikka että kevyttä angstia, vaikka toi hahmo ei suostukaan angstaamaan.
Yhteenveto: Jotta todella voisin saada sinut, minun on ensin luovuttava sinusta.
Varoitukset: Ei pitäisi olla.
A/N: Ihanaa, kun kirjoittaminen rullaa, vaikka laatu ei olekaan sillä tasolla, millä sen toivoisin olevan. Mutta suunta on kai ylöspäin. Ainakin omasta mielestäni tämä on paras tänne tuppaamani teksti. Kommentit ilahduttaisivat kovasti.

***

Maatuska


Jotta todella voisin saada sinut, minun on ensin luovuttava sinusta.




Makaan kyljellä sängylläni ja kuvittelen sinut viereeni. Kätesi ovat ympärilläni ja läsnäolosi puhaltaa suruni pois. Me emme tarvitse sanoja. Se tekee meistä täydellisiä – hiljaisuus. Suutelet otsaani ja tiedän sinun hymyilevän. Tunnen miten lämpösi siirtyy minuun. Se on kaikki mitä minä tarvitsen onneen.

Avaan silmäni ja katson seinän valkoista maalipintaa. Avoimesta ikkunasta tuleva kylmä ilma saa sinut haihtumaan. Sumeus verkkokalvoillani hukkuu mustuaisten tummuuteen ja näen taas selvästi.

Kaipaan sinua.

Kehoni itkee kosketuksesi perään ja minuuteni on pakattuna muuttolaatikkoon, jonka sinä unohdit tänne. En kuitenkaan ole valmis avaamaan sitä. En halua itseäni, haluan sinut. Olen rakentanut vallit kyynelkanavoiden ympärille – valloittanut itseni kerros kerrokselta. Minulla on aikaa odottaa, ja pinoa jatkuvasti kaatuvia korttitaloja ja kuorruttaa itseäni yhä suuremmilla maatuskoilla.

Pakotan itseni nousemaan, jättämään pumpulin ja höyhenten täyteisen sängyn, jossa sinä niin monta kertaa ristit minut omaksesi. Puukotan katseeni läpi lakanattoman patjan ja annan kaikkien niiden kertojen laskea liukumäkeä alas naapurihuoneistoon. Ne kiljuvat kuin lapset hukkuessaan kylmään aamukasteeseen.

**

Eteinen tuntuu tyhjältä ilman sinun kenkäparejasi. Minun yksinäiset kenkäni ovat siististi rinnakkain. Näyttää siltä kuin täällä ei asuisi kukaan, kun sinä et ole jättämässä jälkiä itsestäsi, todisteita siitä että parfyymin tuoksu voi huumata.

Maalaan eteeni tomupilven, mutta muta kirvelee silmissäni saaden siniset iirikseni palamaan epätoivoni Rubikin kuutiossa. En kuitenkaan anna kivun ottaa valta-asemaa, vaan teen tarvittavat kaksikymmentä siirtoa ratkaistakseni ongelman – vain kohdatakseni uuden.

Parahdan ja puren alahuultani, kunnes veri maistuu suussani.

Suljen silmäni ja lasken kymmeneen.

Yksi. Käteni ovat nyrkissä, enkä voi estää itseäni hankkimasta palaa sinusta itselleni.

Kaksi. Haen sisäpihalta hiekkaa ja ripottelen sitä pitkin lattiaa.

Kolme. Nyt olet täällä eikä sen enempää tarvita.

**

Katan lautaset kahdelle ja annan muistojen vallata estradin.

Sinä puhuit aina ruoka suussa, ja minä vihasin sitä, kuinka mutisit taukoamatta, enkä saanut puolestakaan selvää. Useammin kuin kerran olit tukehtua, mutta aina lopuksi nauroit kasvot punaisina, ja minä olin helpottunut.

Tänään sinä et kuitenkaan puhu. Syömme täysin vaiti, eivätkä edes veitset uskalla kiljahtaa haarukan kosketuksessa. Yritän miettiä avausrepliikkejä, mutta sinun automatisoitunut rytmisi ja tyhjyyteen kadonnut katseesi saavat minut seivästämään viimeisen pihvin palan lautaseltasi.

Lautaseltani – valkoiselta posliinilta, jonka pintanaarmujen alla sinun kasvosi ovat elottomina.

Minuun sattuu, kun sirpaleet lentävät päämäärättä kohti loppua. Ne laskeutuvat pitkin lattiaa hajoten vielä uudelleen uudesta kosketuksesta. Minä värisen, ja aallot jatkuvat kehoni ulkopuolella saaden koko huoneiston keinumaan.

Sinun kehosi painautuu vasten selkääni ja kätesi lepäävät vatsallani. Leukasi nojaa vasten olkapäätäni ja minun on hyvä olla. Myrsky laantuu ja pilvet palaavat takaisin, eikä mikään ole enää väärin. Suljen korvistani sisälläni hakkaavan pienimmän nuken, joka tahtoo kuoriutua vapauteen. Minä en tahdo tuskaa, sillä maa on hyvä.

[Xin]

Renneto Kiitos kommentista ♥ Totta tosiaan yksisanaiset on melko vaarallisia ja itse en esim. koskaan lue uutta samannimistä tekstiä, jos olen siihen jo aiemmin törmännyt. Oli pakko tsekata tuo ficci täältä, pelottavaa miten siinä oli hyvin samanlainen ajatus maatuskoista. Noh kuitenkin tämä ficci kuitenkin kietoituu aika merkittävästi tuon sanan ympärille, että en oikein osaisi nimetä tätä toisin. Korkeintaa heittäytyä hieman villimmäksi ja pistää se vaikka muotoon Maa, tuska.

Maatuskojen lisäksi tässä hyvin vahvaa roolia esittää tuo paradoksi: Jotta todella voisin saada sinut, minun on ensin luovuttava sinusta.
Eli toi päähenkilö lähinnä elää ton ajatuksen kautta, mutta ei myönnä sitä paradoksiksi, vaan uskoo siihen ihan täysin. Luopumalla henkilöstä jonka hän menetti, niin se on hänelle keino saada tämä.

Mulla on kirjoittaminen vielä hieman hukassa (En ole ennen tätä kesää kirjoittanut lähes 3 vuoteen mitään), että totta tosiaa joitain lauseita ja sanavalintoja olisi voinut vielä hioa. Kiva kuitekin, että siellä oli myös kohtia, jotka toimivat : )

[Vlad]

Tää on jostain syystä hankala kommentoitava, oon alottanut kommentin kirjoittamisen ties kuinka monta kertaa, mutta aina se on jäänyt kesken - mutta nyt ajattelin saada sen valmiiksi.

Tykkäsin otsikosta, se on simppeli, se on otsikko, jossa on juju (vaikka se itselleni hämäräksi jäikin). Molemmat on asioita, joista tykkään valtavasti; simppelit otsikot on parhaita, niiden kanssa ei tarvitse kamppailla ja jujulliset otsikot on parhaita, koska niiden kanssa saa miettiä ja oivaltaa. Ristiriitaista, mutta ah, niin totta minun kohdallani.

Tämä oli jotenkin kieleltään hyvin nätti teksti. Toki jäin vähän ymmälleni, mutta nätti tämä kyllä on. Tuo kursiivilla tekstin alkuun laitettu ajatus on kiehtova, se kulkee kivasti mukana ja jotkut pienet kuvailulliset jutut ovat syötävän herkullisia - esimerkiksi juuri nuo Renneton esiinnostamat. Muuttolaatikkoon pakattu minuus on kanssa jotain, joka iskee syvälle ja kovaa, siinä vain on jotsin hypnoottista ja vetoavaa.

Anywho, tämä oli kiehtova teksti, vaikka siitä harmittavan vähän osasin sanoa. Tämä teksti ansaitsisi huimasti paremman kommentin kuin tämä.

[Xin]

Vlad Kiitos ♥ Itsehän en osaa kommentoida yhtään mitään, että siihen verrattuna suoriuduit oikein hyvin.

Itse tykkään yksisanaisista otsikoista eniten. Niissä on jotain sellaista, mikä vetää mua puoleensa. Yhdyssanoilla varsinkin on ihanaa leikkiä, vaikkei tämä suoranaisesti sellainen olekaan. Erotettavissa kuitenkin kaksi sanaa : D Olen iloinen, että teksti miellytti ja kuvailu toimi. Pienikin kommentti riittää.

[Funtion]

Tää olis ehkä hieman kaivannut editointia, yhtenäistämistä. Alussa oli ihan peruskieltä, sellasta "makaan tässä, kätesi ovat tuossa, olemme sitä ja tässä on tätä, tunnen, tarvitsen, suutelen" mut sit tän jälkeen teksti alkoi jo kulkemaan pelkästään kielikuvien varassa "kehoni itkee, vallit kyynelkanavoiden ympärillä, kaatuvat korttitalot, maatuskoja, pumpulia ja höyheniä, puukotan katseeni, liukumäkeä naapurihuoneistoon jne." Tää muutos oli tosi raju ja äkkinäinen. Aluks kieli oli mun makuuni liian simppeliä ja kertovaa ja tavallista, kun taas pian oli liikaa kaikkia vertauskuvia sun muita. On taito että tietää milloin sanoa yksinkertaisesti ja suoraan ja milloin kierrellä mutkien kautta. Tietty, kullakin makunsa ja plaaa-ah, mutta jos joka toisessa lauseessa on vertauskuva, ei tekstistä saa mitään selkoa plus niiden vertauskuvien teho katoaa kokonaan.

Maalaan eteeni tomupilven, mutta muta kirvelee silmissäni saaden siniset iirikseni palamaan epätoivoni rubikin kuutiossa
Rubikin kuutiossa, ei rubikin kuutiossa. Eli iso alkukirjain Rubikiin, koska se nimi tulee sen kuution kehittäjän sukunimestä.

Minuun sattuu, kun sirpaleet lentävät päämärättä kohti loppua.
Päämäärättä? Vai onks tää ny joku sun luoma uudissana... :DD

Mä en oikein ymmärtänyt tätä. Lopussa viitattiin löyhästi otsikkoon, ilmeisesti alussa oli jotain maatuskaa, kunnes lopulta se maa olikin hyvä. Öäähm, okkei? Mun mielestä tää ei ollut sun paras tähän mennessä, tai siis multa on vielä se yks lukematta, mut pidin siitä edellisestäkin jopa enemmän, koska mä sentään tajusin mistä siinä oli kyse. Tän kaa olin pihalla (randomvälihuomautus: otsikosta sulta puuttuu toinen sulje, tosson nyt vaan (K-7 vaik pitäis olla varmaan (K-7) -- kyllä, kyllä, tää häiritsee mua syvästi) kuin lumiukko ja täten en saanut tästä oikein mitään käteeni. Muuttolaatikkoon pakatusta minuudesta mäkin tykkäilin, mut se taiski olla ainoo kielikuva joka muhun iski. :DD

Kiitos joka tapauksessa! : )
(Oot jo nyt parempi kuin aiemmin, älä sure vanhoja tekstejäs + jatka kirjoittamista!!! ♥)


// Muistan Syreenikiitäjän!!! Tykkäsin siitä sillon, mut en tiiä miten nyt suhtautuisin siihen... voisinpa käydä joku päivä kurkkimassa sitä. :DD

[Xin]

Sensaatio ♥ Kiitos taas. Joo, mun kirjoittaminen on vähän jonkin sortin sekametelisoppaa vielä. Kai siihen yhtenäinen linja tulee jossain vaiheessa, kun vaan kirjottaa ja kirjottaa. Toisaalta vertauskuvien runsas viljely oli mua. Mun tekstit on ollu siltä osalta aina raskaita. Oon nyt lueskellut mun vanhoja tekstejä, ja muun muassa Marsipaani tivoli ja Syreenikiitäjä oli just tätä. Silti ne oli paljon parempia kuin tämä - toisaalta niissä oli ehkä selkeämpiä ajatuksia :'D (Sikäli mikä muistat nuo nimeltä.) Näin lyhyessä tekstissä ite hyväksyn runsaat kielikuvat, mutta jos mä joskus haluan kirjoittaa kirjan, niin sitä ei jaksa lukea kukaan. Enkä jaksais sitä edes kirjoittaa. Joten harjoitusta kaipaa tämä homma. Toisaalta mä en ole kirjoittamassa kirjaa varmaan seuraavaan kymmeneen vuoteen ainakaan - jos ikinä - että kyllä tässä kerkeää harjaantumaan.

Kyllä siitä yks ä-kirjain puuttuu. Harvoin näitä enää eksyy, koska oon kuitenkin kirjottanut niin hemmetisti, että pienimuotoinen lukihäiriöni jää yleensä häviölle. Otsikon sulun puuttumisen huomasin heti, kun tän lähetin, mutta en jaksanut mennä editoimaan. Nyt kun pitää käydä toi ä ja iso R tonne pistämässä, niin menee sen korjaus siinä samalla :'D

Mä en jaksa lukea tätä uudelleen tietääkseni, että pidänkö tästä itse vielä, mutta inspiroiduin maatuskoista ja tuosta alun ajatuksesta. Ehkä failasin niiden yhteen liittämisessä. Ehkä jätin oleellisia asioita sanomatta ja kerroin epäoleellisia. Ehkä keskityin sanoihin enemmän kuin sisältöön. Kuitenkin tekstin pääajatus on se, että luopumalla rakastetustaan hän saa tämän. Se rakastettuhan on jo lähtenyt; sen takia toi tyyppi kantaa sisälle hiekkaa ja kattaa lautasia kahdelle ja blabla. Itseään se sit kuorruttaa maatuskoilla, sillä siinä sisimmässä ja pienimmässä nukessa on se totuus. Eikä se halua sitä. Mitä enemmän se itelleen valehtelee, sitä enemmän niitä nukkeja sen ympärille kasvaa. Se ei halua niistä nukeista tuskaa, sillä maa on hyvä. Joka nyt on esittävinään kaikkea perustasoa ja normaalia (joka nyt todellisuudessa on kaukana normaalista). Äh. En tiedä tajuaako tuosta yhtään mitään, mutta mä olen huono avaamaan ajatuksiani jopa omista teksteistäni.

Itse en kyllä edes suosittele sen kolmannen tekstin lukemista... :'D Jos tän sisältö tuntui epäyhtenäiseltä ja hätiköidyltä, niin se on sitä vielä enemmän + sen kieltä sais muokata. Tai kirjoittaa koko juttu uusiks säilyttäen ainoastaan ne kursivoidut kohdat.

Menneessä on kiva roikkua, vaikka se jarruuttaakin eteenpäin menoa. Pitää vaan kirjottaa ja kirjottaa ja tulla hulluksi sen kanssa :'D