Näkijän taru -trilogia ei ole minulle ennestään tuttu, mutta luettuani tämän ensimmäiseen kertaan päätin kuitenkin vilkaista googlesta hieman taustatietoja. Paljoa ei löytynyt, mutta kuitenkin edes hieman siitä, minkälaisella matkalla Fitz on ollut. Päästyäni vasta kolmannen osan arvosteluun löysin maininnan Yönsilmästä, joka päähenkilönä kiinnosti kaikkein eniten. Yllätyin tosin, kun arvostelussa mainittiin Yönsilmän olevan susi, eikä ihminen? Se hieman hämmensi seuraavaa lukukokemusta, kun kuitenkin ajattelin edelleen Yönsilmän olevan ihminen, jollaisena tämä teksti oletettavasti kuuluikin lukea. Mutta kuitenkin, nyt itse ficciin!
Luen todella harvoin ficcejä, joissa kirjoittaja on itse mukana. Ei vaan ole se minun juttuni, mutta tänään on "kokeilen uutta"-päivä niin uuden fandomin lisäksi päätin pitkästä aikaa lukea tällaistakin hahmoasettelua. Tulienkelisi oli tarinassa pääasiassa sivussa ja ajatusten kohteena, joten se, että ylitin tottumuskynnykseni ei juurikaan häiriintynyt. Parastapa lisätä itsensä tekstiin on ehkä pitääkin sellaista matalaa profiilia, kuten tässä. Yönsilmä vaikutti ihan mielenkiintoiselle, huumorintajuiselle hahmolle, josta tosin on vaikea sanoa oliko IC vai ei, kun ainut asia tosiaan mitä hahmosta sain selville ei kertonut oikeastaan yhtään mitään tekstin kannalta.
Fluffuinen pätkä oli kevyt ja sellainen, jonka sai luettua helposti alusta loppuun. Ficissä puhuttiin pitkistä matkoista, mutta olisin toivonut niihin ehkä enemmän sisältöä: millaisia matkoja? Lyhyissä teksteissä lyhyys on monesti niiden hyvä- ja huonopuoli. Tässä nimenomaan tarinasta jäi uupumaan jotain, kun asioita ei kerrottu edes lyhyesti kovin tarkkaan vaan lähinnä sivuutettiin kaipuulla. Sen kuvailussa oli onnistuttu ihan hyvin ja tykkäsin tästä lauseesta:
Hän oli vuosia kulkenut nämä muistot mielessään, varjellut tuota tyttöä mielessään.
Tytön varjeleminen mielessä on kiva ilmaus, joka tosiaan oli sellainen miellyttävä ja voimakas. Oli myös hienoa, että noiden kahden vuosien jälkeisen tapaamisen jälkeen oli tapahtunut muutosta tytössäkin, joka ei ollut enää tyttönen. Yönsilmän näkymys auringosta kuuksi oli myös hauska, mutta myös omalla tavallaan viisas ja sellainen, joka kertoi hahmon pohdiskelleen asioita matkallaan. Ehkä hän oli löytänyt vastauksen nimenomaan silloin, mikä tai kuka tyttö hänelle oikein oli tai tulee olemaan.
Otsikosta taas:
Onnettoman onnellisuus olisi toiminut yksinään paljon paremmin kuin liian pitkä jatko
tai sen vastakohtainen onnellisuuden kaipuu. Tai -sanan eteen ei myöskään tule pilkkua. Vastakohtaista onnellisuuden kaipuuta en myöskään ymmärrä tekstin kannalta, joten pelkkä
Onnettoman onnellisuus toimisi paremmin - ainakin minun mielestäni. Voi tosin johtua siitäkin, että pidän lyhyistä ja yksinkertaisista otsikoista eli makukysymys.
Kiitokset kuitenkin tästä tekstistä ja taustatutkimus Näkijän tarusta sai kiinnostumaan itse fandomistakin! Pitää varmaan itsekin tutustua ihan koko kirjasarjaan.
