Antarktis (K11)

[shaya]

Ikäraja: K11
Paritus: Blaise Zabini/Pansy Parkinson
Genre: drama (angst, romance etc)
Vastuuvapaus: En omista mitään.
Yhteenveto: Monotoninen selostaja sanoo: napaseuduilla meriveden lämpötila on ainoastaan -1 – -2 celsiusta.

A/N: tämä on dannylle! *3* Oon halunnut kirjoittaa sodanjälkeisistä ajoista enemmän jo pienen ikuisuuden, ja nimenomaan tästä näkökulmasta, tällä nimellä. Nyt se on sitten tehty. Kiitos esilukijoilleni - ilman teitä olisin varmaan tuskaillut tämän kanssa vielä vuoden kuluttua!

Pansyn hymyt ovat katkeria, naurut pilkallisia ja tuhahdukset syyttäviä, eikä se muutu, vaikka Blaise valehtelee tai puhuu totta tai esittää ettei kuullut.

"Kirjoititko jo Theodorelle", sanoo Pansy, ja mitä hän tarkoittaa, on: paras ystäväsi on Azkabanissa, katso nyt mikä luuseri haha!

"En minä kirjoita mitään vitun kirjeitä", vastaa Blaise silloin, eikä ole varma tietääkö Pansy mitä hän oikeasti tarkoittaa. Että minä. en. ole. se. joksi. minua. luulit. ja jotain ihan päinvastaista.

Hän on lopettanut tupakoinnin toukokuussa ja elokuussa ja helmikuussa ja varmaan kaikissa muissakin kuissa joita on olemassa, eikä muista kertaakaan, jolloin olisi aloittanut. Lokakuussa sataa niin paljon, että savukkeita on vaikea saada syttymään kuistilla. Sen kuistin katto on nimittäin lahonnut niin, että siitä näkee avaruuden läpi toisiin galakseihin asti.

**

Blaise pitää nahkatakkia kesälläkin, sillä sen vasemmassa povitaskussa on saumaan ommeltuna toinen taikasauva ja unkarilaisen velhopankin tilitunnukset. Taikasauva on laiton ja tili salattu, tietysti.

Kun Millicentin itsemurhaviestissä lukee: olen ihan vitun kyllästynyt, Blaise ajattelee, että voisi lavastaa oman salamurhansa. Saisivat mietittävää, vaikka tuskinpa sitä juttua edes käsiteltäisiin. Katsos kun, he, luihuisista viimeiset, ovat roskaa.

Mutta kuka on Blaisen kenkä, jos Blaise on niitä paperitolloja ja rutistettuja oluttölkkejä, joita hän potkii kadulla, ja Potterit ovat rottia, jotka tekevät mielellään ruumiintarkastuksia maahan heitetyille hot dog-kääreille?

Pansy sanoo seuraavan viikon tiistaina, että maalaisi heidän talonsa vaaleanpunaiseksi ihan vaan ironian takia, jos vaaleanpunainen ei olisi punaista sekin.

**

Pansy sanoo, että tappaisi itsensä, ellei arvelisi olemassaolonsa ärsyttävän Potteria niin pirusti.

"Oletko varma että ärsyttää", Blaise voisi sanoa. Ei Pansy varmaan tekisi muuta kuin kohauttaisi olkapäitään ja valittaisi siitä, että huulipuna on pian loppu.

Hän ei kokeile.

Seuraavalla viikolla Pansy sanoo: hakisitko minulle uuden huulipunan, tällaisen, ja ojentaa hylsyn Blaisen käteen. Se on hopeinen ja ulkona sataa.

Kävellessään pitkin metrotunnelia joka on kylttien mukaan myös pommisuoja, Blaise ajattelee ensin, ettei se mikään oikea pommisuoja ole: hänkin tietää loitsun joka räjäyttäisi koko paskan ilmaan, ja sitten, ettei Pansy ole koskaan aiemmin pyytänyt häneltä yhtään mitään.

**

"Hankkisit töitä", Blaise ehdottaa joskus.

"Ja olisin ministeriön huora niin kuin sinä?"

Pansy ei nosta katsettaan siitä missä se lepää keskittyneenä (savuke on vaikea saada syttymään kun kädet tärisevät). Ei tarvitse katsoa ympärilleen tietääkseen, että heitä seurataan.

**

Daphne on vaalentanut hiuksensa ja lakannut punaamasta huuliaan. He lounastavat toisinaan Viistokujalla työasioissa, ja kaikki mitä Blaise näkee, on aina vain matalammat korot ja lopuksi se kultainen sormus, joka painaa Daphnen kantapäät lopullisesti maahan. Sillä kertaa he ovat puhuneet asiansa jo alkupalojen aikana, ja Daphne sanoo tuskin sanaakaan.

"Blaise", hän kuitenkin kuiskaa ennen lähtöään, "jätä se. Se on kuin jäälautta, lohkeaa mereen ennen kuin huomaatkaan."

Kuutiometri kerrallaan melkein-vaaleanpunaisen talon ilma muuttuu savuisemmaksi, ja vaikka se savu tulee loputtomista savukkeista ja tiivistyy höyryksi teepannussa ilta toisensa perään, palovaroittimet alkavat hälyttää Blaisen mielessä.

"Näen ajatuksesi", Pansy nauraa käheällä äänellään Blaisen korvaan, ja se on melkein uskottavaa, koska he makaavat yllään vain lakanoita. Minulla on hörökorvat, Blaise tietää.

Seuraavana aamuna hän yllättää Pansyn katsomasta luontodokumenttia televisiosta. Monotoninen selostaja sanoo: napaseuduilla meriveden lämpötila on ainoastaan -1 – -2 celsiusta.

**

Blaise lähtee keskiviikkona. Hän ei katso taakseen ulko-ovella, mutta tietää että joku katsoo. Ulkona paistaa aurinko, eikä se sovi Blaisen sielunmaisemaan, vaikka hänen ihonvärinsä olisi kuinka aurinkokansoilta peritty.

Lehmukset laskevat oksiaan sinä päivänä melkein maahan asti, kuin palmunoksiksi sankarinsa jalkoihin, mutta hyasintit eivät tuoksu yhtään erilaisilta kuin edellisellä viikollakaan. Ei edes tuule: onkohan muutoksen tuuli tuoksuineen urbaanilegenda, Blaise miettii.

Hän näkee unta golfvirrasta ja tulvista Lontoon sydämessä;

(Pansyn silmistä on tullut Antarktiksen alaisia järviä jo paljon aiemmin.)

[Kaarne]

Tättärää, tulen nyt kommentoimaan tätä tänne vaikka jo jotain vähän sanoinkin, mutta koska esiluvussa pääpaino on rakentavalla palautteella (jota en kyllä paljoa antanut, krhm), positiivisen palautteen vuoro on nyt. Käytännössä luvassa on siis paljon lainauksia ja hypetystä.

Hän on lopettanut tupakoinnin toukokuussa ja elokuussa ja helmikuussa ja varmaan kaikissa muissakin kuissa joita on olemassa, eikä muista kertaakaan, jolloin olisi aloittanut. Lokakuussa sataa niin paljon, että savukkeita on vaikea saada syttymään kuistilla. Sen kuistin katto on nimittäin lahonnut niin, että siitä näkee avaruuden läpi toisiin galakseihin asti.

Tämä on minusta aivan mahtava. Tykkään tuosta tupakoinnin lopettamisen yrittämisestä ja sen vaikeuden kuvaamisesta, joka tulee tässä niin monotonisella ja synkällä tavalla esiin. Ihastuttavasti luotu tunnelma ja hahmokuva ja tuo kuisti ja galaksit sopivat tähän mainiosti. Lahoaminen on jotain tosi maanläheistä, galaksit jotain kaukaista, ja kontrasti on hyvin osuva.

Blaise pitää nahkatakkia kesälläkin, sillä sen vasemmassa povitaskussa on saumaan ommeltuna toinen taikasauva ja unkarilaisen velhopankin tilitunnukset. Taikasauva on laiton ja tili salattu, tietysti.

♥ Nerokas idea ja versio velhojen "varaelämästä", jostakin pahan päivän varalle suunnitellusta. Ja jotenkin tosi sopiva Blaiselle - olen nähnyt hänet hahmona, joka pärjää yksin eikä edes odota apua muilta.

Nuo rotat ja hot dogien kääreet jäivät minulle vähän hämäriksi - se oli sellainen kielikuva, josta en oikein saanut pitkälläkään pohdiskelulla otetta. Mutta tunnelmallinen silti.

Jäälauttoja ja tuota yhteyttä kehuinkin jo, Daphnen lausetta kritisoin vähän, mutta kokonaisuutena silti upea kohta.

Aurinkokansojen ihonväri oli kanssa mahtavasti sanottu, tykkäsin!

Lehmukset laskevat oksiaan sinä päivänä melkein maahan asti, kuin palmunoksiksi sankarinsa jalkoihin, mutta hyasintit eivät tuoksu yhtään erilaisilta kuin edellisellä viikollakaan. Ei edes tuule: onkohan muutoksen tuuli tuoksuineen urbaanilegenda, Blaise miettii.

Hän näkee unta golfvirrasta ja tulvista Lontoon sydämessä;

(Pansyn silmistä on tullut Antarktiksen alaisia järviä jo paljon aiemmin.)

Palmunoksat tuntuivat tässä ehkä vähän irrallisilta, kun en tiedä, onko Blaise kristitty tai miten hyvin hän ylipäätään tuntee Raamattua, mutta kaipa tuollaisen ironisen ajatuksen voisi arvella nousevan hänenkin ajatuksiinsa. Ylipäätään tuo lause on ehkä vähän turhan korukielinen ja runollinen - tuuli ja urbaanilegenda kuulostaa enemmän Blaiselta. Jäin myös miettimään sulkeiden merkitystä tuossa lopussa, minusta tuo olisi toiminut rinnakkaislauseena aivan yhtä hyvin ja sikäli sulkeet ovat vähän tuhlausta. Mutta se on puhtaasti makuasia ja loppu on kyllä sisällöltään iskevä ja surullisen kaunis.

Hahmot olivat omia itsejään (tykkäsin siitä, miten loit Daphnesta selkeän kuvan vain muutamalla lauseella) ja muutenkin pidin tässä kontrasteista, tunnelmasta, melkeinpä kaikesta. Tuo seuraaminen jäi epäselväksi, mutta käsitin sen itse siten, että entisiä luihuisia tarkkailtiin eikä heidän ollut helppoa jatkaa elämäänsä siksi. Korjaa, jos tulkintaan pitää vielä lisätä jotain.

Erittäin mainio teksti ja myös mukava aluevaltaus sinulta, en ole aiemmin lukenut näistä kahdesta kirjoittamanasi. On myös kivaa lukea näitä tekstejäsi myös siksi, että uudelleenlukiessa haaviin tarttuu yleensä vielä jotain uutta, jokin yksityiskohta tai sävy tai vivahde.

[Letizia]

Tässä on mahtavan jälkiapokalyptinen tunnelma! Nevilla mainitsikin kahdessa ensimmäisessä lainauksessaan kohtia, jotka myös minusta ansaitsevat tulla mainituiksi. Pidin myös tästä:

Seuraavana aamuna hän yllättää Pansyn katsomasta luontodokumenttia televisiosta. Monotoninen selostaja sanoo: napaseuduilla meriveden lämpötila on ainoastaan -1 – -2 celsiusta.

Oikeastaan riippumatta siitä, olisiko television katsominen Pansylle normaalia vai kuvaako sekin rappiota ja jästiytymistä (kuten minä ainakin tulkitsin), tämä on hieno kohta. Tästä tulee jostain syystä minulle hyvin voimakas visuaalinen mielikuva.

Samoin tuo ovat roskaa -metaforan konkretisointi oli jotenkin yllättävä, mutta kyllästyneeseen tunnelmaan hyvin sopiva.

Tekstisi on vahvaa, ja miellyttävää lukea, ja Pansyn ja Blaisen luonteet tai oikeastaan asenteet tulevat väkevästi esille. Pansy on ehdottomampi, mutta Blaise on selviytyjä, eikä Blaisen lähtö lopulta tule yllätyksenä, vaikka vielä Daphne-kohtauksessa tulee sellainen mielikuva, että hän on jumissa suhteessa.

No, lopetuksesta sanoisin, että sulkujen ja asettelun merkitys ei ihan avautunut, koska olen aika traditionaalinen näissä asioissa, mutta ehkei se haittaa. Kokonaisuutena pidin tämän lukemisesta hyvin paljon, ja teksti antoi mietittävää.

[shaya]

Nevilla-ihana, kiitos ensinnäkin hurjasti kommentistasi. ♥ Tupakoinnin lopettaminen oli musta jotenkin luonteva yksityiskohta tähän tarinaan - en tiedä, ehkä se oli se, että joskus näennäisesti pientenkin tapojen muuttaminen voi olla kauhean vaikeaa, ja no, tämän nimenomaisen paheen kanssa kamppailua olen itsekin seurannut vierestä joten se tuli sillä tavalla luonnostaan. Kiva muuten että mainitsit tuon monotonisuuden, koska se oli yksi ensimmäisistä seikoista joita tämän ficin suhteen päätin, eikä se ole kirjoitustapana mulle luonnollisin, joten hyvä kuulla jos tuo monotonisuus ja ironia ja tylsyys kuitenkin välittyi! Minustakin Blaise on tosi itsenäisen oloinen hahmo - sellainen, joka liikkuu harmaalla alueella, koska tietää että siinä pärjää parhaiten yksin. Tässä tarinassa Blaise ei ole kristitty, mutta sivistynyt. Luulen että siitä joku sellainen kuin usko ylipäätään ja ns. "jästien typeryydet" muutenkin olisivat kovin huvittavia, joten joo, ironiaa. Entisten luihuisten (ja no, ei pelkästään luihuisten, ylipäätään harmaalla ja mustalla alueella liikkuneiden) tekemisiä tässä maailmassa tosiaan seurattiin sodan jälkeen, tavallaan kontrolloitiin niiden tekemisiä, ettei mitään uutta tulemista ole mahdollista saada aikaan. Jotkut, kuten Daphne, muuttivat ainakin näennäisesti puolta (itse ajattelin sen miehen joksikin korkeammassa virassa olevaksi rohkelikoksi tms) koska silloin kaikki on helpompaa, jotkut, kuten Pansy, sitten taas ei halunneet joten päätyi tekemään ei-mitään, basically. Puhumattakaan niistä leimoista jotka myös niillä elämäänsä jatkaneilla oli - mutta joo, se menee jo vähän offiksi, jutellaan siitä vaikka joskus enemmän. Kiitos vielä!

letizia, jos nyt näin voi sanoa, oon itsekin tosi tyytyväinen tuohon lainaamaasi lauseeseen, joten sinänsä kivaa että sen poimit! Yleensä en kauheasti tykkää käyttää faktoja tuolla tavalla teksteissäni, mutta tällä kertaa päätin sitten ihan googlailla, Antarktis kun kuitenkin oli koko jutun juju. Tulkintasi oli hyvä - lisäisin siihen vielä, että koska tämän tarinan maailmassa entisiä luihuisia ja muita seurattiin kovin tarkasti, ei Pansyn kaltaisilla ihmisillä - jotka kieltäytyivät esimerkiksi työstä koska se olisi "ministeriölle huoraamista" - ollut kauhean paljoa asioita, joita voi tehdä. En itsekään ajatellut Blaisen lähdön tulevan yllätyksenä - oikeastaan tuossa metrokohtauksessa jo se ajattelee että Pansy muuttuu, murtuu, pyytää, itse ajattelin Blaisen lähtöpäätöksen alkavan kyteä jo silloin. Siihen asti Pansyssa ehkä viehätti juuri se kapinallisuus, ehkä se oli jotain mitä Blaise tavalla tai toisella ihaili - ja sitten sekin katosi. Mutta joo, se siitä avaamisesta. Traditionaalisuudessa ei ole mitään vikaa, tietysti, nämä ovat niitä makuasioita, mutta positiivista mulle on se ettei se ilmeisesti haitannut lukukokemusta. Kiitos siis hurjasti sullekin. ♥

[Funtion]

Ah, tässäpä tää nyt on. Mun viha-rakkausshottini! Mä en vieläkään ymmärrä tuota loppua, en vaikka oon hokenut ja tankannut sitä päässäni jo viikkotolkulla, joten mä luovutan, mä hitto vie luovutan. Se on mielettömän hieno ja kaikkea, mut mä en vaan sisäistä sen syvintä olemusta.

"Kirjoititko jo Theodorelle", sanoo Pansy, ja mitä hän tarkoittaa, on: paras ystäväsi on Azkabanissa, katso nyt mikä luuseri haha!
Haha! Tää on tää sun ja mun ylikuluttuma haha! Haha! Haha haha! Ei vaa tykkään tästä ja miten tää virke on niin… sarkastinen? Tai siis niin. Ja tää ei ois niin hieno, jos tuossa kysymyksessä olis kysymysmerkki, vaan nyt tää nimenomaan on toteamus, sellainen johon ei ehkä ees odoteta vastausta. Tai sellainen jonka vastaus tiedetään jo.

Hän on lopettanut tupakoinnin toukokuussa ja elokuussa ja helmikuussa ja varmaan kaikissa muissakin kuissa joita on olemassa, eikä muista kertaakaan, jolloin olisi aloittanut.
Tästä mä tykkäsin jo aiemminkin ja tästä mä tykkään vieläkin. <3 Uuh tää on nerokas! (Mitä muuta voi sulta ees olettaa?)

Sen kuistin katto on nimittäin lahonnut niin, että siitä näkee avaruuden läpi toisiin galakseihin asti.
Tästä tuli vähän leffafiilis! Tai siis sellainen… sellaisen tosi taiteellisen leffan fiilis. :--D En tiedä mitä selitän, mutta tykkään sillä galaksi on hieno sana ja lahoaminen ja se miten siitä näkee läpi toisiin galakseihin asti… mmh.

Katsos kun, he, luihuisista viimeiset, ovat roskaa.
Toi pilkku kun-sanan jälkeen tuntuu vähän oudolta… se rytmitti tätä oudosti. Kun pilkkkuhan pysäyttää lukemisen. Tää mun mielestä pysähtyi ihan oudosti tuon pilkun takia, mä olisin jättänyt sen tuosta kohtaa vallan pois. Mut sun teksti, sun pilkut.

Mutta kuka on Blaisen kenkä, jos Blaise on niitä paperitolloja ja rutistettuja oluttölkkejä, joita hän potkii kadulla, ja Potterit ovat rottia, jotka tekevät mielellään ruumiintarkastuksia maahan heitetyille hot dog-kääreille?
Hot dog -kääreille, ei hot dog-kääreille! Kaksisanainen sana joten viivan eteen tulee välilyönti! [/nipotus]

He lounastavat toisinaan Viistokujalla työasioissa, ja kaikki mitä Blaise näkee, on aina vain matalammat korot ja lopuksi se kultainen sormus, joka painaa Daphnen kantapäät lopullisesti maahan.
Tää lause kertoo niin paljon! Se miten sormus painaa kantapäät lopullisesti maahan… aaah ihanasti keksitty, oikeesti vau!

Kuten sanottua, mä en vieläkään tajua tätä. Mut älä ota sitä ittees, mä oon vähän hidas hämäläinen enkä muutenkaan aina tajua kaikkea. Tietty pakkohan mun on todeta, että olishan tää sun teksti voinut olla hieman selkeämpi, jotenkin tässä oli niin paljon vertauskuvia ja kielikuvia että mä vaan hukuin niihin. Mut sun tyylis on nimenomaan tätä. Ja mä vieläkin ajattelen, että sun tyylis on omantakeisuutensa takia aivan uskomattoman hieno, vahva ja sellainen joka ei kolahda kaikkiin. Mut mä tykkäääään, vaikka sun tekstit onkin aika ristiriitaisia keskenään; joistain tykkään ja joistain en. Mut tasapaksuisuus olis tylsää, joten good job, hyvä että onnistut kirjoittamaan näin erilaisia tekstejä!

Mä tykkäsin näistä sun hahmoistas! Sun tulkinnat näistä on aina vähän jotenkin omanlaisia, mut aina niin hiton hyviä. Toisaalta noiden nimien paikalla vois olla vaikka Joulupukki ja Petteri Punakuono, sillä mua ei kiinnosta. Sun tekstit on siitä jänniä, että mä luen niitä nimenomaan vaan tän äärettömän kauniin, uskomattoman voimakkaan ja säväyttävän kielen takia. Sun tekstit on kuin jokin elämys. Tai jotain syötävää, jota pitää maistella. Mä tuskin ees huomaisin, vaikka sä kirjoittaisit tulitikkurasiasta, kun mä oon aina niin keskittynyt kuuntelemaan sun tekstejäs.

Tästä tuli kauheen vahvoja mielikuvia. Mä näin ne tuolla lounastamassa, mä näin television ja mä näin sen kuistin, vaikka tässä on loppujen lopuks aika vähän sanoja, mä näin joka ikisen paikan ja eleen ja tunnelman, sun sanat oli niin voimakkaita et miljöö piirtyi mun silmiin sanomattakin. Ja se jos jokin on hyvää kirjoittamista.

Tän nimestä mä myös pidän! Antarktis. <3 Sun nimet on aina ihan törkeen hienoja. Etten nyt enempää ylistäisi sua, kiitän ja kumarran. Mä + sun tekstit = <3 4ever.

[flehi]

No ää mitä hittoa miksen ole koskaan enne lukenut sinulta yhtään mitään?! Nappasin tämän kommenttikampanjasta jo aikoja sitten ja olenkin todella pahoillani siitä että kommentoin näin myöhässä. Johtunee varmaankin siitä että olin ehkä hieman liian varautunut tämän ficin suhteen jostain kumman syystä. Oi miksi oi miksi? Ihan turhaan sillä heti kun aloin lukea tätä päätin että olen rakastunut. Piste.

Olet ihan mahtava kirjoittaja, en nyt pysty sanomaan mitään millä voisin ylistää sinua. Tykkään niin hirmuisesti tästä kirjoitustyylistä että voisin lainata koko tekstin tähän kommentiin, mutta se olisi kamalaa. Pakko kuitenkin heti tähän alkuun lainata pari asiaa:

1.

Sen kuistin katto on nimittäin lahonnut niin, että siitä näkee avaruuden läpi toisiin galakseihin asti.

Tästä ei varmaan tarvitse edes kommentoida.

2.

Pansy sanoo, että tappaisi itsensä, ellei arvelisi olemassaolonsa ärsyttävän Potteria niin pirusti.

Pansy on ihana. Piste. Sun jokainen hahmo on tässä kyllä ihana. En välitä ICstä ja OCstä vaan siitä että olet kirjoittanut tämän niin mahtavan ironisesti ja sarkastisesti että nauran ääneen kaikelle mustalle huumorille jota tää ficci sisältää. Eikä pelkästään lauseissa vaan myös niiden välissä. Pansy muistuttaa niin paljon mun erästä tuttavaa tässä että on ihan pelottavaa miten hirveille asioille sitä onkaan tottunut nauramaan.

3.

"jätä se. Se on kuin jäälautta, lohkeaa mereen ennen kuin huomaatkaan."

Daphne on ihan kanssa ihana. Sen korkojen lyheneminen kuvaa niin hyvin sitä mitä tässä koko tekstissä tapahtuu. Itse Pyhmyn ja Regsun kuolonsyöjäsarjat lukeneena tästä tulee vähän samanlainen tunnelma, mutta tiiviimpi ja tukahduttavampi.

4.

Ulkona paistaa aurinko, eikä se sovi Blaisen sielunmaisemaan, vaikka hänen ihonvärinsä olisi kuinka aurinkokansoilta peritty.

Blaise on koko tekstin ajan jotenkin loukussa eikä lopussakaan se tunnu niinkään vapautuvan joten en näe sen olevan ehkä juurikaan loukussa koska Pansy vaan ehkä enemmänkin koska koko elämä.

Sun lauseet on hienosti muodostettuja ja siellä oli sellaisia helmiä jotka yksinkertiasella tyylilläs kirjoitettuna ei tarvitse selittelyä eikä sanaleikkitaiteilua. Tää oli ihan mahtava juuri tälläisenä. Sanoin jo kerran että kaikki sun hahmot on niin hyviä etten kestä, mutta jokainen tässä mainittu hahmo toimii tarinassa juuri sillä paikalla jossa se on. En kuvittelisi Blaisea ja Pansya enää muunlaisiksi kuin olet ne kirjoittanut. En oikeasti edes löydä tästä mitään miinusta (paitsi meriveden lämpötilasta heh olempa hauska...)

Teksti on kaikkea muuta kuin yksinkertainen vaikka se on kirjoitettu tavalla joka kertoo että tiedät mitä tarkoitat eikä sinun tarvitse selitellä sitä muille tai toistella itseäni kirjoittajana. Kirjoitat juuri niinkuin itse haluat ja tykkään tässä juuri siitä. Loppu on ehkä ainoa asia joka vähän töksähtää, juuri tuo suluissa oleva kohta tietty. Se on niin irrallinen, mutta siellä se on, paikallaan ja siitähän tämä on kai saanut koko nimensäkin. Nimi toimii, vaikka se olisi toiminut ilman ihan viimeistä virkettäkin.

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni että luin tämän, koska tyhmä minä se oli hemmetti soikoon sen arvoista. Mur. Ja kiitollinen sulle siitä että oot kirjottanu tän. Mun on varmaan pakko lukea enemmänkin sun tekstejä, koska tää oli paras potter -ficci jonka oon pitkään aikaan lukenu. Ne kun on vähän jääny taka-alalle.
En osaa pukea mitään sanoiksi olen niin yhtä virnettä.

"Kirjoititko jo Theodorelle", sanoo Pansy, ja mitä hän tarkoittaa, on: paras ystäväsi on Azkabanissa, katso nyt mikä luuseri haha!

Lopuksi; ellen jo sanonut kymmentä kertaa; Pansy on mahtava!