Tulenhenkiä ja mörköjä [K11] Harry/Ginny, fluffy-one-shot

[Brangwen]

Nimi: Tulenhenkiä ja mörköjä
Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: K11
Genre: FWP (fluffy without plot), one-shot
Paritus: Harry/Ginny
Vastuunvapaus: J.K.Rowling omistaa kaiken tunnistamansa. Minulle ei makseta tästä.
A/N: Eipä ole ikinä ennen tullut kirjoitettua Harry/Ginny-tekstiä.



Tulenhenkiä ja mörköjä



Joissain maailmoissa tähtipöly laskeutui unien ja hengityksen rytmiin, toisissa kerääntyi olkapäille kuin vuosien patina. Sitä pölyä Harry usein pyyhki mielestään ja silmistään noustessaan keskellä yötä Kalmanhanaukio kahdentoista portaita. Hänen maailmassaan tähtipöly oli kirkasta, loisti puuterilumena pakkasen kohmettamissa kukkapenkeissä ikkunan alla. Ginnyn Limmukka-kissan jäljet kulkivat helminauhana portaiden poikki, katosivat tienviertä reunustavaan pensasaitaan.

Eteisen hämäryydessä ei enää vuosiin ollut kummitellut kirouksien häiveet. Nyt sielläkin kimalsi vain tähtipöly, lumottu lumi, talven henkäys. Yksinäinen kynttilä oli jätetty pöydälle palamaan häntä varten. Liekki liikahteli verkkaan, kuin sen vierellä verhojen taakse suljettu taulu olisi hengittänyt. Eteinen oli hiljaisuuden paikka, niin oli Harry opettanut lapsilleen.

Hän nousi portaat toiseen kerrokseen. Lilyn ovi oli raollaan, ja pieni sininen valopallo, jonka Ginny oli loihtinut tytölle yövaloksi, kiersi kuin levoton kuu huoneen kattoa. Harry katsoi hetken nukkuvaa tytärtään, oikoi peiton, jonka Lily oli unissaan potkinut pois päältään. Käytävän toisella puolella viereisissä huoneissa nukkuivat Albus ja James. Albus oli taas nukahtanut kirja tyynynään ja jättänyt lukuvalon päälle. Harry sammutti lampun ja pysähtyi hetkeksi Jamesin oven taakse. Onnellinen kuorsaus kertoi, että hänen esikoisensa nukkui rauhallista unta.

Kirjaston oven alta kajasti ohut valonkaistale. Harry avasi oven varovasti ja katsoi suureen nojatuoliin kirja sylissään nukahtanutta vaimoaan. Ginnyn tulenväriset hiukset olivat karanneet nutturalta ja levinneet kuin liekkimeri hänen olkapäilleen. Pari kevyttä kiharaa roikkui hänen suunsa edessä, liikahteli hengityksen tahdissa. Harry otti kirjan hänen käsistään ja aikoi levittää tuolin selkänojalla roikkuneen torkkupeiton hänen päälleen, kun Ginny liikahti, avasi silmänsä ja hymyili unisesti.

‒ Työn raskaan raataja on palannut.
‒ Tiedä siitä raskaasta. Ylipitkät kokoukset ovat lähinnä rasittavia, Harry vastasi. Ginny siirtyi niin, että Harry mahtui istumaan hänen viereensä. Harry veti Ginnyn syliinsä ja kietoi torkkupeiton heidän kummankin ympärille. Ginny oli Harryn sylissä pieni ja lämmin, painoi otsansa vasten Harryn kaulaa ja käpertyi kissamaiselle kerälle. Harry silitti Ginnyn selkää ja tunsi naisen värisevän vastauksena hänen kosketukseensa.

‒ Sano jotain pehmeään, Ginny pyysi hiljaa. ‒ Minä olen tänään kuullut niin monia kovia sanoja.
‒ Eripuraa lehden toimituksessa, vai?
‒ Ei, sinun uhmaikäinen poikasi huusi, että olen maailman huonoin äiti, ja että hän muuttaa Ronin luokse asumaan.
‒ Niin, Hermionella varmaan kestäisi hermot noin viisi sekuntia, kun James alkaisi touhottamaan, Harry huokasi. Hän silitti Ginnyn kasvoille valahtaneet liekkikiharat korvan taakse ja kuiskasi hiljaa: ‒ Olenko tänään muistanut sanoa, että sinä tuoksut hyvälle?

Ginny ratkesi nauramaan, heitti päänsä takakenoon ja kikatti kevyttä, kuplivaa naurua. Harry painoi nenänsä kiinni Ginnyn paljaalle kaulalle ja veti keuhkonsa täyteen Ginnyn ihon, hiusten ja kosteusvoiteen tuoksua. Pehmeä kirsikka, minttutee, ja ehkä häivähdys hänen omaa tuoksuaan, joka oli pinttynyt Ginnyn iholle monien yhdessä nukuttujen öiden aikana. Harry hivutti sormensa Ginnyn niskaa pitkin korvalle, näykkäisi kevyesti kohtaa, jossa leuankaari ja kaula yhdistyivät. Ginny vingahti hiljaa, ja Harry käänsi hänet syliinsä niin, että he olivat kasvotusten.

Ginny lukuvaloksi sytyttämän kynttilän valo tanssi naisen pisamaisilla kasvoilla, piirsi hänet oranssin- ja punanhohteiseksi varjoksi, kuin Harry olisi pidellyt sylissään kevyttä tulenhengetärtä. Harry seurasi sormillaan pisamien piirtämiä polkuja Ginnyn nenänvarresta ja poskilta kaulalle ja siitä paidan kauluksen alle. Hän piti siitä, miten Ginnyn pisamat täplittivät naisen olkapäitä, ja aivan erityisesti hän piti siitä, miten pisamat jatkuivat aina mustan pitsin peittämille valkeille rinnoille asti. Nappi kerrallaan hän avasi Ginnyn paidan, siveli vaimonsa kylkiä, seurasi huulillaan pisamien jälkiä. Ginny kohottautui polvilleen, kiersi kätensä Harryn kaulalle ja antoi Harryn painaa kasvonsa pehmeälle iholleen. Harryn kädet eksyivät silittämään Ginnyn reisiä, koettelemaan, kuinka helposti vyön solki aukeaisi.

Kirjaston ovi narahti, ja Harry ja Ginny hätkähtivät irti toisistaan. Ginny veti torkkupeiton paremmin suojakseen. Oviaukossa seisoi pieni tyttö yksisarviskuvioisessa yöpaidassaan hieroen silmiään kirkkaassa kynttilänvalossa.

‒ Isi? Mitä te möykkäätte?

Ginny huokasi ja kierähti istumaan Harryn viereen. Harry ojensi kätensä pikku-Lilylle, ja tyttö kiirehti nopeasti istumaan isänsä syliin.

‒ Tuliko äidin kuuma, kun sen pitää riisua? Lily ihmetteli katsoessaan Ginnyn aukinapitettua paitaa.
‒ Sinun pitäisi olla nukkumassa, pikkuneiti, Harry sanoi katsoen parhaaksi olla vastaamatta tytön kysymykseen.
‒ Mutta kun ikkunan takana on mörkö, Lily sanoi.
‒ Vai että mörkö? Minkä näköinen se sinun mörkösi on?
‒ Se näyttää ihan meidän Limmukalta.
‒ Vai että sillä tavalla, Harry huokasi ja nousi tuolilta Lily sylissään. ‒ Sinä saat luvan mennä takaisin petiin, ja minä tulen päästämään Limmukan sisään. Raukkaparka on varmaan ihan jäässä vaelleltuaan koko illan ulkona.

[Hiljainen Talvi]

Hei, otin tämän kommenttikampanjasta ja liitän tämän kommentti terttuun.

Hmm, mistäs minä aloittaisin. Ehkäpä parituksesta, en oikein ole tämän parituksen suurin fani, mutta tässä se toimi erittäin hyvin. Harryn ja Ginnyn kemiat olivat kohdallaan. Lapsista en uskalla sanoa oikein mitään, paitsi sen että tuollaisia ne lapset osaavat olla.

Teksti oli sujuvaa ja mukavaa lukea. En huomannut virheitä, enkä kyllä koitakaan niitä etsiä. Limmukasta tulee mieleen Lonnukka... (unohda tuo lause.)

Ficci oli söpö, ja se sai hyvälle tuulelle. Pala heidän arkeaan, tämä oli todellakin mukavaa luettavaa.
Ai niin, joo yksisarviset, kiva yksityiskohta.

‒ Sano jotain pehmeään, Ginny pyysi hiljaa. ‒ Minä olen tänään kuullut niin monia kovia sanoja.
‒ Eripuraa lehden toimituksessa, vai?
‒ Ei, sinun uhmaikäinen poikasi huusi, että olen maailman huonoin äiti, ja että hän muuttaa Ronin luokse asumaan.
‒ Niin, Hermionella varmaan kestäisi hermot noin viisi sekuntia, kun James alkaisi touhottamaan, Harry huokasi.

....

‒ Mutta kun ikkunan takana on mörkö, Lily sanoi.
‒ Vai että mörkö? Minkä näköinen se sinun mörkösi on?
‒ Se näyttää ihan meidän Limmukalta.

^^ Tykkäsin noista kahdesta kohdasta, tosi söpöä. JA LILY !!!!! ihana.
Kiittäen
Tulienkelisi

[Tiara]

Olipa kiva huomata, että tänne oli pitkästä aikaa ilmestynyt Harry/Ginnyä.
Se on nimittäin yks mun lempiparituksista! Tämä oli oikein suloista luettavaa, Harry ja Ginny olivat tosi söpöjä tässä ficissä. Myös lapset, etenkin Lily, olivat aivan ihania. Kohta, jossa Lily keskeyttää Ginnyn ja Harryn, oli tosi hauska. (:

Ficissä oli kuvailtu hienosti kaikkia pieniä yksityiskohtia, mistä tykkäsin tosi paljon. Esimerkiksi Ginnyn pisamat ja yksisarvinen Lilyn yöpaidassa. Muutenkin teksti oli tosi sujuvaa ja virheetöntä. Kirjoita ihmeessä lisää tästä parituksesta! (:

[Brangwen]

Tulienkelisi: Kiitos! Hienoa, että uskaltauduit lukemaan ei-suosikki-paritusta! Mä en oikein ole kissaihmisiä (mutta canon-Ginny on), ja kun kerran olin keksinyt Ginnyn kissalle nimen jo yhteen aikaisempaan ficciin, päätin pitäytyä siinä. (Ja kuka muka ei nimeäisi kissaansa veljensä nimen väännöksellä? Lonnukka, Limmukka, seuraava kissa voi olla Charlukka) 

Tiara: Isot kiitokset, kiva, että tykkäsit tekstistä! Saatan tosiaan innostua jatkamaan tällä parituksella, sen kirjoittaminen oli hauskaa.

[Letizia]

Olen viime aikoina alkanut tykätä Ginnystä hahmona tosi paljon, niin että täytyipä tulla katsastamaan sellainenkin harvinaisuus kuin Harry/Ginny. Otsikko on suloinen, söpöilyä luvattiin ja sitähän tämä oli. :) Melkein harmittaa Harryn puolesta, ettei tämä paritus ole suositumpi, vaikka eipä sitä itsekään... Jos maailma olisi reilu, niin kyllähän Harrylle olisi kaiken tapahtuneen jälkeen suonut tämän elämän. Onneksi jotkut maailmat ovat juuri tällaisia! Eteinen on kuurattu kirouksista ja pienten tyttöjen möröt muistuttavat vain kissoja.

Ilahdun aina, kun fikeissä Harry perheineen asuu Kalmanhanaukiolla, koska ajatuksessa on toisaalta jatkuvuutta mutta toisaalta vallankumoushenkeä. :D Tykkään kamalasti koko talosta, sen aiemmat asukkaat ja historia ovat lempiaiheitani, verhojen takana hengittävä Walburga yksi suosikkihahmojani, mutta hänen monarkiansa romahdettua samassa talossa voi versoa jotain kaunista ja elävää.

Tykkäsin kovasti kissamaisesta Ginnystä ja hänen kuvailustaan, kosteusvoiteen tuoksusta ja punanhohteisesta varjosta. Muutenkin tunnelma oli lämmin, puhdas ja raukea, ja Ginny oli sitä paitsi niin hekumallinen että, uu. Harryn vai että sillä tavalla kyllä hymyilytti arkisen tottuneella äänensävyllään - lapset ja kissat, minkäs niille mahtaa.

Pidin myös fikkiin upottamistasi yksityiskohdista, kuten siitä että niin äiti kuin poikakin nukahtavat kirjan kanssa. Limmukka on ihana kissan nimi, ja Lilyn yksisarvisyöpaita niin söpö! Minä ajattelin, että se oli flanellinen ja oikein pitkä, varpaisiin asti, ja siinä oli paljon pieniä yksisarvisia. :)

[Brangwen]

Letizia: Kiitos! Olet aivan täydellisesti jakanut mielikuvani Lilyn yöpaidasta    En itsekään ole aikaisemmin pahemmin kiinnittänyt huomiota Harry/Ginnyyn, mutta yllätys yllätys, heistä olikin hauska kirjoittaa. Hienoa kuulla, että heistä on myös hauska lukea!