Kirjoittaja Aihe: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-11, 2/? 6.3  (Luettu 2799 kertaa)

Drapple

  • ***
  • Viestejä: 47
Nimi: Seitsemänteen taivaaseen
Kirjoittaja: Drapple
Tyylilaji: Jonkinsortin kieroiludraama
Paritus: Hermione/Draco, Pansy/Draco
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Yhteenveto: Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, tiesi Hermione.
A/N: Tämä lienee ensimmäinen heteroparituksellinen kirjoitelmani aikoihin. Ja aivan ensimmäinen
Drarmioneni. Toivottavasti maistuu!

A/N2: Pienoinen muutos: oneshotista -> jatkikseen.

Seitsemänteen taivaaseen

Ensimmäinen osa: Teot ne sanoja enemmän puhuu

Vain pelkkä katsominen satuttaa, vaikka sen ei pitäisi. Yksi viaton vilkaisu,
ja se tuntuu repivän sydämen riekaleiksi. Rakkaus on jotain niin äärettömän kammottavaa,
että sillä voisi voittaa minkä vain sodan. Se on pahin mahdollinen kidutuskeino, kidutuskirous kalpenee sen rinnalla vain pieneksi hipaisuksi. Ja jos rakkaus on kiellettyä, ei avada kedavra tunnu miltään.

Sinun ja rakkaan, täydellisen Parkinsonisi katsominen on pakkomielteistä itsekidutusta - yksi vilkaus suuntaanne, ja olen kiinni teissä kuin rotta loukussaan. Tunnen itseni niin alastomaksi, heiveröiseksi, pieneksi, kun te olette näkökentälläni. Antaisin mitä vain, jos saisin olla edes hetken rakkaasi paikalla. Vaikka vain sekuntin, jos vain sinä aikana saisin koskettaa sinua ja nähdä silmäsi läheltä. Ja tietenkin, kaikkeen on ratkaisu.

Myös tähän.

Oppituntien ja sääntöjen merkitys murenee, joka kerta kun katson teitä. Se vahvistaa aikeitani, aina kun epäröin hetkenkään. Kaiken uhraaminen on täysin tämän arvoista, sinun arvoistasi. Kuudenkymmenen minuutin ajan saan täyttää ikiaikaista unelmaani,
ja vaikka se aika onkin niin lyhyt, se on enemmän kuin olisin koskaan voinut toivoa. Epäonnistumisen riski itse liemen suhteen on olematon, olenhan tehnyt sen ennenkin. Aineiden hankinnassakaan ei pitäisi olla sen suurempia ongelmia, voin hyvin lainata Harryn viittaa, ja hiipiä professori Kalkaroksen varastoille yöllä. Liemen keitto kestää kuukauden, minulla on siis hyvin aikaa
suunnitella tätä...

~ ~ ~ ~ ~

Harry lainasi viittaansa muitta mutkitta, kun väitin kirkkain silmin tarvitsevani sitä numerologiaan, ja löytäisin parhaat mahdolliset kirjat sen opiskeluun kiellettyjen kirjojen osastolta. Numerologiahan on tunnestusti pimeää taikuutta, ja pah! Kävellessäni tyrmien kolkoilla käytävillä kertasin mielessäni
professorin yöpalan hakemisaikataulua. Kello on tasan yksi, minulla on siis puolisen tuntia aikaa nappaista tarvittavat ainekset varastoista.

Pysähdyn Kalkaroksen oven eteen, ja kuuntelen kaiken varalta, kuuluuko huoneesta mitään. Hiljaisuuden tanssiessa korvissani raotan ovea vain sen verran, että pääsen hiipimään sisään. Kävelen nopeasti huoneen toisella puolella olevalle ovelle, ja avaan lukon loitsuin. Liianyksinkertaista, jo ensiluokkalainen osaa alohomoran. Avaan oven, ja vedän viitan yltäni. Kaksikymmentä minuuttia aikaa. Kaivan ainesten sekamelskaa, samalla kuulostellen ääniä oven toisella puolella. Hiljaisuuden vallitessa sieppaan taskuuni aineksia. Vihdoin kaiken löydettyäni vedän viitan jälleen ylleni, ja pakenen ryöstöretkeltäni hiipien.

~ ~ ~ ~ ~

"Tarvitsen paikan jossa voin keittää taikajuomia. Tarvitsen paikan jossa voin keittää taikajuomia. Tarvitsen paikan jossa voin keittää taikajuomia..."

Hymyillen avaan seinään ilmestyneen oven. Murjottavan Myrtin vessa olisi turhan helppo ja arvattava paikka, jos joku epäilisi yöllisiä retkiäni ja liemikirjoja vuoteeni reunalla. Tarvehuone ei ole yleinen, ja siellä on loistava tehdä salaa suunnitelmani tärkeintä ainesosaa. Uteliaat silmäparit eivät pääse jäljilleni, vaikka kuinka yrittäisivät.

Sytytän tulen ja alan paloitella liemiaineksia. Kattila pyöräyttelee savukiekuroita ilmaan, ja olen onneni kukkuloilla. Vielä kaksi viikkoa, ja olen seitsemännessä taivaassa. Olen hionut suunnitelmaani, ja tarkkaillut Parkinsonia. Hänen päivärutiininsa on yksinkertainen, eikä hän juurikaan poikkea siitä. Täydellinen mahdollisuus on juuri ennen tiistain lounasta, jolloin hän ei ole kultansa kainalossa. Eläköön aineiden valinnanmahdollisuus! Isken hänen luokkansa luona, raahaan hänet tainnutettuna toisen kerroksen piilokomeroon, ja nautin tunnistani.

~ ~ ~ ~ ~

Kaksi päivää aikaa, ja olen opiskellut koko kaksiviikkoisen Parkinsonin eleitä ja ilmeitä, puhetyyliä ja tapoja. Hän rapsuttaa nenänvarttaan silloin tällöin, juo lounaalla kurpitsamehua, ja kävelee hyvin pienin askelin, lähes sipsuttaen. Hän haroo hiuksiaan korvan taakse, ja katsoo vain rakastaan suoraa silmiin.  Olen harjoitellut kaikkea tätä, ja tiedän onnistuvani. Tulen olemaan täydellinen Pansy Parkinson.

Liemi on onnistunut tähän mennessä täydellisesti, ja Parkinsonin hiuksen nyppään tainnuttaessani hänet. Suunnitelma on aukoton, eikä kukaan voi estää sitä. Ei nyt. Pelkään vain jälkiseurauksia, sitä, kuinka suhtaudun rakkauteni kohteeseen tämän jälkeen. Se, että rakastuisin häneen yhä enemmän, olisi pahin mahdollinen asia. Toivon sydämeni pohjasta, että hän on todellisuudessa kamala, vaikka en tähän uskokaan.

~ ~ ~ ~ ~

Ron ja Harry luulevat minun olevan kirjastossa, hyppytuntia käyttämässä. Todelisuudessa lymyän toisen kerroksen oikoreittikäytävällä, jonka vain Parkinson vaikuttaa tietävän. Kierot luihuset...

Puristan taikasauvaani, ja monijuomaliemi kuplii taskussani lasipullon sisällä. Silmäilen haukan lailla käytävää, jolla Parkinsonin tulisi kävellä hetken kuluttua.  Hän ei huomaakaan, mikä häneen iski, todisteita ei tule olemaan. Mikään ei voi mennä pieleen. Hymyilen itsekseni, ja tuijotan käytävää. Pian luihustyttö sipsuttaakin kulman takaa, laukku kirjoita painavana. Onnekseni laukun paino ei ole ongelma, siihen olen tottunut vuosien varrella. Tyttö kävelee piilopaikkaani kohti rauhallisena, ja kun hän on kohdallani, kuuluu vain vaimea tömähdys, kun hän kaatuu maahan tainnutusloitsun osuessa häneen.

Raahaan tytön piilokomeroon, ja pudotan hiuksen monijuomaliemeen. Puen odotellessani tytön kaavun ylleni, ja tarkistan laukun sisällön. Ei mitään merkittävää, tai kummallista. Liemi poreilee vierelläni kieron kellertävänä, ja se maistuu kammottavalta kun kulautan sen alas kurkustani. Tunnen ihoni poreilevan, ja nojaan seinään ettei pahoinvointi iske. Hengitän syvään, kun kaivan omasta laukustani käsipeilin, ja katson Pansy Parkinsonia silmiin.

~ ~ ~ ~ ~

Suuren Salin ovella hengitän syvään, tarkistan askeleeni ja lähden sipsuttamaan kohti luihusten tupapöytää. Minulla on viisikymmentäkolme minuuttia aikaa taivaassa, tätä olen odottanut niin kauan. Vilkuilen ympärilleni, ja näen blondin pojan tavanomaisella reunapaikallaan ovien lähettyvillä. Rakastunut hymy hiipii huulilleni, onnekseni oikea Parkinson harrastaa tämänkaltaista hymyilyä.

Istuutuessani viereesi vatsassani kuohahtaa. Olet juuri niin komea kuin ajattelinkin, lähietäisyydellä. Katsot minuun, ja hymyilet sinisillä silmilläsi minulle samalla painaessasi huulesi vasten omiani. Tunnustelen huuliasi, maistut taivaalliselta. Nostan käteni niskaasi, kuten
Parkinson tekee aina. Jokainen sentti viileää ihoasi tuntuu polttavan reikiä sydämeeni. Huokaisen vasten huuliasi, ja haluan jäädä tähän hetkeen ikuisuudeksi.

Liian pian päästät minut vetämään henkeä, ja hymyilet yhä. Puhelemme tunneista, ja muistelen tarkasti, mitä Parkinson yleensä sanoo. Et vaikuta huomaavan mitään omituista minussa, ja tyytyväisenä lasken lautaselleni palan munuaispiirakkaa - Parkinsonin suosikkia. Syöminen tuntuu niin vaikealta, kun puhut siinä vierelläni, täydellisellä äänelläsi, ja naurahdat välillä hillitysti. Hivelöin peukalollani vasenta kättäsi, kuten Parkinson tekee. Tarkkailen salavihkaa aikaa
kellossani, ja aika tuntuu valuvan pois kuin vesi pikarista kurkkuusi. Enää kymmenen minuuttia, ja minun on paettava. Parkinson opiskelee ruoan jälkeisellä hyppytunnilla ystäviensä kanssa kirjastossa, sillä sinulla on tunti.

Viimeinen suudelma kanssasi saa kyyneleet kohoamaan silmiini, ja räpytän pansymaisesti hymyillessäni sinulle. Sovin tapaavani sinut illemmalla oleskeluhuoneessa, uskon Parkinsonin ilmestyvän sinne jokatapauksessa. Kävelen pois luotasi, Suuresta Salista, ja heti ensimmäisen tyhjän käytävän kohdalla lähden juoksemaan. Toiseen kerrokseen päästessäni ihoni kuplii muutoksesta, ja kyyneleet valuvat silmistäni. Taivashetkeni on ohitse. Ryntään viimeiset metrin autioon käytävään, ja siitä piilokomeroon, jossa Parkinson nojaa yhä tajuttomana seinään. Puen hänelle hänen oman kaapunsa, ja totean hiljaa hänen olevan maailman onnekkain nainen.
Raahaan hänet käytävään tavaroineen, ja tarkistan ettei kukaan näe, kun lähden leijuttamaan häntä kohti Sairaalasiipeä.

~ ~ ~ ~ ~

"Löysit siis hänet pyörtyneenä?" Matami Pomfrey kyselee, ohjatessaan Parkinsonin tyhjälle vuoteelle.
"Kyllä. Hän oli toisessa kerroksessa, makaamassa maassa, kun tulin kirjastosta."

~ ~ ~ ~ ~

Sulkeudun Rohkelikkotorniin, omaan pylvässänkyyni, ja vedän verhot eteen. Painan pääni tyynyyn, ja muistelen rakkauttani, Draco Malfoyta. Tiedän, että tämä on niin väärin, liian väärin, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Tämä ei voi jäädä viimeiseen kertaan... Pansy Parkinson pyörtyilkööt enemmänkin.
« Viimeksi muokattu: 29.05.2015 12:18:10 kirjoittanut zougati »

Drapple

  • ***
  • Viestejä: 47
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-7, Oneshot
« Vastaus #1 : 29.01.2013 11:03:38 »
Kiitos paljon, Renneto! Mieltälämmittävää, että fic on ollut lukemisen ja kommentoimisen arvoinen (: Luihuset -kohtaa jäin miettimään itseasiassa, mutta onneksi annoit nyt varmistuksen asiasta.

jaina

  • pokemon-kouluttaja
  • ***
  • Viestejä: 1 636
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-7, Oneshot
« Vastaus #2 : 30.01.2013 22:53:58 »
Heips! :)

Luin tämän ficin päivä pari sitten mutten jostain syystä kommentoinut. Hmm.

Dramione on kiva (supermegasexyawesome!) paritus. Tämä ficci oli vähän erilainen kuin mitä olen heistä tottunut lukemaan, mutta tykkäsin tästä silti! Hermione oli osittain oma itsensä, osittain ei. Mielestäni Hermione tosiaan on kunnianhimoinen ja päättäväinen, kuten tässä ficissä, mutten kyllä ehkä mieltäisi häntä pojan perässä juoksijaksi. Tai no, ei hän kyllä ihan sitäkään tässä ollut. Tarkoitan, että tässä ficissä hän oli ehkä liian Dracoon riippuutunut. Jotenkin kuvittelen, että jos Hermionen tunteisiin ei vastattaisi, tyttö jättäisi asian pian siihen ja ajattelisi muita juttuja. Tykkäsin silti tästä vähän pidemmälle menevästä puolesta Hermionessa. Draco tietty oli ihana, mutta kiitos ficcien, mulla on vähän sellainen kuva ettei poika kuitenkaan kauheasti välittänyt loppujen lopuksi Pansysta, että  se olisi ollut enemmänkin semmoista Pansy/yksipuolinen rakkaus.

Älähän harmistu äskeisestä, toin ilmi vain omat käsitykseni. Tätä ficciä oli tosi mahtava lukea juuri sen takia kun Hermionessa oli se puoli, jota en ole hänelle ajatellut! Yksi syy miksi tykkäilin tästä niin paljon. Vähän tylsääkin että usein ficeissä Hermione on se määrätietoinen ja kunnianhimoinen tyttö, jota seurustelu ei kiinnosta, ja Draco se koviksen pinnan alla oleva herkkis, jolla on heikko kohta tähän kultatyttöön. Mukavaa ettei niin ollut tässä. (-:

Teksti oli hyvää. Ei mitään valittamista. Koko ficin idea oli tosi kiva ja vähä erilainen, josta sen pienen "alkujärkytyksen" jälkeen tykkäsinkin tosi paljon lukiessani! Ei aina sitä samaa, kiitos siis tästä! Ei sinua kiinnostaisi kirjoittaa ficcipätkää Dramionesta niin, että Draco olisi se ihastunut osapuoli? (-:
"you’re a strong girl. personally i think that you’re gonna pull through with a minimal amount of post traumatic stress. or maybe a few years of profoundly disturbing nightmares."

r.i.p. 1939-2014
r.i.p. 2005-2016

Drapple

  • ***
  • Viestejä: 47
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-7, Oneshot
« Vastaus #3 : 30.01.2013 23:03:05 »
Jaina, kiitoksia ihananmittaisesta kommentistasi! Virnuilen lievästi täällä, kun ficci on ollut kelpoinen.
Halusin kirjoittaa Hermionesta pakkomielteisen puolen, sillä olen sisäistänyt hänet hahmona sellaiseksi, monen asian suhteen. Kai siellä jossain nerouden alla sykkii rakkaudenkaipuu (ainakin Ronin kohdalla näin on kirjoissa).

Mistä sitä tietää, vaikka intoutuisin kirjoittamaan enemmänkin Dramionea. En itse ole koskaan oppinut innostumaan parituksesta kovasti, mutta päätin ylittää kynnyksen ja vääntää itse jotain. Eli katsellaan miten inspiraatio vie  ::)

Kiitos vielä kertaalleen kommentista!

Fírinne

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 231
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-7, Oneshot
« Vastaus #4 : 03.03.2013 13:46:31 »
Minähän en sitten yhtään ole pitänyt Dramionesta, mutta tämä ficci oli niin ihana! Hermione oli aivan ihanan kieroileva! Nyt tekisi mieli lukea lisää tätä ihanaa ficciä! Oisipa edes yksi luku tai epilogi, vaikka oneshoteissa ei olekkaan epilogeja! :D
-Mara
You can run but you can’t hide
Time won’t help you
Cause karma has no deadline

Bring Me The Horizon - True Friends

Drapple

  • ***
  • Viestejä: 47
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-7, Oneshot
« Vastaus #5 : 06.03.2013 21:15:51 »
Jälleen, suuret kiitokset Mara  ;) Itseasiassa, sain inspiraation, joten saattaa ilmestyäkin toinen oneshot tähän jatkoksi.. mitään en lupaa, mutta projektointi työn alla.

Drapple

  • ***
  • Viestejä: 47
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-13, 1/?
« Vastaus #6 : 06.03.2013 22:08:54 »
A/N: Inspiraatiotulva ja tadaa, taioin teille lyhyehköä jatkojohdattelua.

Toinen osa: Kun mikään ei riitä

Sanotaan, että rakkaus sattuu. Rakkauden kokeminen, se sattuu, niin paljon enemmän. Pienen kokeiluni jälkeen hermoni ovat kuroutuneet katkeamispisteeseen,
ja haluan vain nukkua. Toteutan - totta kai - muodonmuutostemppujani useamminkin, ja yhä uhkarohkeammin pidemmillä ajoilla, mutta se ei riitä. Haluan Dracon
täysin, kokonaan, sataprosenttisesti omakseni. Haluan hänen viereensä ikuisuudeksi, en vain pieniksi hetkiksi parin viikon välein.

Tällä hetkellä olen ollut monta viikkoa ilman jumalaista Dracoani. Pansyn pyörtyilyt ja tajuttomuudet on huomattu, ja kun niille ei Matami Pomfreyn
toimesta tullut loppua, hänet passitettiin pyhään Mungoon. Hän on lojunut siellä jo kaksi ja puoli viikkoa, ja seitsemäntoista tuntia. Ja koko sen ajan
olen joutunut katsomaan rakkaani kärsimystä, kirotun Pansyn takia. Vaikka, sehän on minun vikani, että hän kärsii, muttei kärsisi, jos Pansya ei olisi.
Siinähän se!

Tietenkään en koskaan voisi tappaa Parkinsonin kammotusta, kärsin mieluummin itse kuin annan Dracolleni tuskaa. En ikinä voisi tehdä mitään sellaista.
Minun on keksittävä jotain parempaa, ja kirjoistahan on aina apua. Ei laittomuuksia, vaikka monijuomaliemi onkin jo iso rike vähintäänkin koulun sääntöjä
vastaan. Toisaalta, Kalkaroksen varastoille minulla ei ole enää asiaa, tämä kun on huomannut ainesten katoamisen. Viimeisimmällä liemitunnilla
hän piti järkyttävän raivosaarnan, ja lupasi nylkeä omin käsin sen, joka on hänen aineksiinsa kajonnut.

Kommennuskirous
Avada kedava
Hyvin suunniteltu murha
Monijuomaliemi?

~ ~ ~ ~ ~

Joululoma lähestyy, ja olen keksinyt väliaikasuunnitelman. Olen menossa viettämään joulua Kotikoloon, jälleen, ja se tuo mahdollisuuden Viistokujavierailulle.
Sieltä minun on ostettava - epäilyksiä herättämättä - monijuomaliemiaineksia, ja tätä varten olen säästänyt äärettömän kauan. Tai en varsinaisesti,
mutta uhraan vuosien säästöistäni ison osan tätä varten. Onhan tämä uhkarohkeaa, sillä vaikka Pansy onkin palannut Tylypahkaan, en voi pelailla tämän
kolkkailuilla loputtomiin. Vain väliaikaisesti, keksin vielä keinon jolla saan muutettua tilanteen.

Katsellessani tyttöjen makuusalin verhoja, mietin millainen luihuisten oleskeluhuone on, siellä kun en ole vielä uskaltanut vierailla. Olen aina joutunut
keksimään tekosyyn poistumiselle, kun Draco on pyytänyt minua mukaansa tyrmiin. Kerrankin aika loppui, kun olimme menossa luihuisten alueelle, ja Draco
huomasi jotain omituista hiuksissani - omat kiharani alkoivat valuttautua Pansyn suortuvien tilalle. Onnekseni keksin alkaa manaamaan rohkelikkotuvan
oppilaita, jotka olivat kiherrelleet kun kuljin ohitse. Väitin heidän käyttäneen varmasti sanattomia loitsuja.
 Draco kosti heille sen, heti samana iltapäivänä. Hän on niin huolehtivainen, vaikken pidäkään tupalaisteni hyväksikäyttämisestä.

Draco on itse menossa jouluksi perheensä kanssa Ranskaan, hän kertoi sen minulle muutama viikko sitten kirjastossa. Tai siis, kertoi Pansylle, mutta kai
sen voi sanoa minulle kertomiseksi? Hänen lomansa kuulostaa upealta, ja toivon, että voimme joskus lähteä yhdessä matkustamaan. Kunhan vain keksin
keinon Pansyn poistamiseen päiväjärjestyksestä.

~ ~ ~ ~ ~

Lumi sataa maahan, ja tunnen vieroitusoireita Dracosta. En ole voinut muuttua kuukauteen Pansyksi, sillä onhan tämänkin joskus levättävä... ja Draco ei saa olla liian huolissaan. Hänen ei tarvitse, enkä halua aiheuttaa huolta hänelle. Sydämeeni sattuu, enkä saa nukutuksi, mutta se on pieni hinta siitä, että saan nähdä hänet vielä. Ja saan koskea häneen, ja saan hänet vielä omakseni...

Molly on ollut huolissaan minusta, mutta hän nieli selitykseni koulupaineista. Sanoi vain, että voin puhua jos mieltäni painaa jokin, ja painotti, ettei minun pitäisi puurtaa niin paljoa koulussa. Totuus on, että koulumenestykseni on valumassa alaspäin. Onneksi sitä ei ole vielä huomattu, sillä teen tuplasti töitä entiseen verrattuna. Kirotun ihana Draco!

Loma loppuu viiden päivän päästä, tajusin sen Ronin marmattaessa aiheesta päivällisellä. En ole ollut aikoihin näin onnellinen! Vain muutama hassu vuorokausi, ja pääsen pian käsiksi Dracoon. Olen keittänyt monijuomalientä lomalla, Kotikolon piharakennuksessa. Vielä viikko ja sitten se on valmista. Pansyn hiuksia minulla on tupollinen, ja loitsin niihin säilymisloitsun, etteivät ne varmasti muutu käyttökelvottomiksi.

Vielä viisi päivää, seitsemän tuntia, viisikymmentäkaksi minuuttia ja...

anni_loves_draco

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-13, 2/? 6.3
« Vastaus #7 : 07.03.2013 10:51:49 »
Rakastuin tähän heti! Juoni on ihana eikä kirjoitusvirheitä ollut ;) Hyvä!
ϟ I solemny swear that I am up to no good ϟ
1997 - ∞

Mary Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-13, 2/? 6.3
« Vastaus #8 : 13.03.2013 14:06:58 »
Oih, tämä ficci on jotain niin ihanaa! Kirjoitat ja kuvailet tosi hyvin ja henkilökohtaisesti olen onnellinen siitä, että tähän mennessä ei ole ollut ollenkaan repliikkejä, on ihanaa lukea Hermionen ajatuksia ja tunteita. Juoni on erilainen, hyvin erottuva ja minä rakastan sitä. Ja tuli mieleen ratkaisu Hermionen ongelmaan: Jos se voisi käyttää muistiloitsuja Pansyyn? Hermione on niin täydellinen kaikessa, että kyllä ne siltä onnistuu ;D

Drapple

  • ***
  • Viestejä: 47
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-13, 2/? 6.3
« Vastaus #9 : 13.03.2013 17:26:54 »
anni_loves_draco: Kiitos paljon :3 !~
Mary Malfoy: Thanks you!~ Mukava että ficci on luettava! Repliikeistä, pelkäsin jo että niiden puute haittaa, mutta hyvä jos näin ei ole. *lyö itseään päähän* Miksen ole keksinytkään muistiloitsua?! No, ensi luvussa näette mitä tulee ~

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 717
Vs: Seitsemänteen taivaaseen, Hrm/D, K-13, 2/? 6.3
« Vastaus #10 : 09.05.2013 13:02:38 »
Ihan kiva, minäkään en Dramionesta tykkää, mutta tässä oli aika mukava juoni. Tosin, olisin kaivannut paljon tarkempaa kuvailua ja asiat etenevät kovin nopeasti. Jo ekasta osasta olisi voinut saada useamman luvun kyhättyä, nyt "kohtaukset" olivat kovin lyhyitä. Tuntui melkei, että hengästyy kun asiat etenevät tuota vauhtia  :D Ehkä aluperäinen oneshot-idea olisi voinut olla riittävä(?). En tiedä, ehkä olet kuitenkin suunnittellut tänne hyvän jatkojuonen.

Äh, toivottavasti ei tullut liian lyttäävä kommentti, se oli tarkoitettu rakentavaksi :) Mukava tätä oli joka tapauksessa lukea, joten kiitos!
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."