Ruudullisen huovan alla | S | Heikki/ Marlon | slash, romance, fluffy-ficlet

[Haruka]

Otsikko: Ruudullisen huovan alla
Tekijä: Haruka
Paritus: Herlon eli Marlon/ Heikki ihmishahmoissaan
Genre: Slash, romance, fluffy
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Pojat kuuluvat minulle, etsikää omanne.
Haasteet: Originaali10#2 toinen kierros, Slash10 #3, ficlet300 ( 95. Syksy)
Sanoja yhteensä: 254


A/N: Slash10:n kolmas kierros tulee täyteen omalta osaltani tällä tekstillä. Pyysin Räpessä kirjoitusaiheita ja joku heitti, että kirjoittaisin syksystä, rakkaudesta, kaakaosta ja huovasta. Ja koska tykkään kovasti Heikistä ja Marlonista hahmoina, halusin kirjoittaa heistä vielä yhden tällaisen hieman lyhyemmän tekstin ennen kuin alan työstää ”Kulmahampaista” sen ansaitsemaa pidempää versiota, josta tulee aikanaan myös mun esikoisromaanini (melkoinen tavoite, mutta yritän pysyä siinä).

Mikäli joku tämän lukee, olisi kiva kuulla kommenttia.
***


Nuotion savu kirvelee Heikin silmiä pojan lisätessä siihen pari puuta lisää. Keltasilmäinen poika kietoo alastoman vartalonsa ympäri tiukemmin puna-valkoruudullisen huovan. Marlon nappasi huovan mukaansa kaupungista käydessään ihmisten ilmoilla etsimässä heille ruokaa suden hahmossa ja pihisti samalla huovan Terhin ja Siljan asunnon verannalta, jonne jompikumpi tytöistä oli sen vahingossa jättänyt. Heikki voi tuntea huovassa aavistuksen Siljan tuoksua, kuin tuulahduksena ajasta, jonka jätti taakseen.

Kun Marlon saapuu luolaan, Heikki on käpertynyt melkein kiinni nuotioon, tuijottaa sinisilmäistä poikaa kasvot nokisina. Marlon ryömii tämän viereen kiskoen puolet huovasta ympärilleen. Keltasilmäinen poika värähtää tuntiessaan toisen kylmän ihon vasten omaansa.

”Onko kylmä?” susipoika kuiskaa kissapojalle, joka pyrkii karkuun kylmyyttä. Heikki nyökkää ja huokaa:
”Olisi edes kuumaa maitokaakaota.”
”Mutta kun ei ole. Ja sitä paitsi… Mitä sinä tekisit kaakaolla, kun voit saada jotain paljon parempaa?” Marlon ihmettelee sitten yhä kuiskaten.
”Kuten mitä?” on Heikin vuoro ihmetellä.

Vastaukseksi Marlonin kieli nuolaisee Heikin nokista poskea. Heikki pyrskähtää huomatessaan, että susipojan kieli on muuttunut mustaksi noen takia, mutta vaikenee pian tuntiessaan susipojan huulet omillaan.

”Nokinaama”, Marlon hellittelee toista.
”Karvapallo”, Heikki hymähtää toisen huulia vasten ennen kuin sujauttaa kielensä leikittelemään toisen hampaiden väliin.

He painivat hetken yhdessä, kunnes Marlon haukottelee ja toteaa, että muuttuu takaisin sudeksi nukkuessaan. Heikki miettii Marlonin sanoja, sitä, onko hänenkin muututtava takaisin, mutta hän tietää, ettei voi jäädä ihmishahmoonsa. Ei, vaikka haluaisi sitä kovasti.

Marlonin siniset silmät painuvat kiinni. Heikki valvoo vielä hetken rakastettunsa vierellä, painaa tämän hiuksiin pari kevyttä suukkoa, nuolaisee karhealla kielellään, koska on alkanut muuttua takaisin kissaksi. Ja lopulta kissapoikakin nukahtaa ruudullisen huovan alle, vasten suden lämmintä turkkia.

[jossujb]

Joo, tässä on kyllä selkeästi suloisen lämmin tunnelma. Tulee ihan itselle hyvä olo, vaikka omassa takassa ei olekaan tulta. Tämmöset tarinat vaan lämmittää sielua, ihan itsekin tekisi tässä mieli muuttua kissaksi, tai ainakin käpertyä huopien lämpöön.

Se sisnällään toisaalta on originaalihamoihin liittyvien pikkutarinoiden kanssa, että koska en tunne hahmoja entuudestaan, niin kuva hahmoista jäi hyvin viitteelliseksi. Joku joka tuntusi noita Kulmahampaita paremmin saisi varmasdti enemmän irti, minä vain huomasin ajattelevani Heikin paikalla jotakuta Heikkiä jonka tunnen

Minä en kyllä koe olevani mikään kriitikko mitä kirjoittamisen suhteen tulee. Sanotaanko nyt, että ensimmäisessä kappaleessa on aikapaljon huopaan liittyvää toistoa. Silmät ja silmien keltainen väri myös toistuu ehkä turhankin kanssa. En välttämättä olisi kiinnittänyt niin paljon huomiota, ellei tämä tarina nyt olisi alkanut tällä:

Nuotion savu kirvelee Heikin silmiä keltasilmäisen pojan lisätessä siihen pari puuta lisää

Toisto tekee lauseesta hieman kömpelön. Ei muuten mutta tosiaan, ensimmäiseen lauseeseen tulee aina kiinnitettyä enemmän huomiota kuin lauseisiin jossain tuolla keskellä. Plus kun on kerran sanonut että silmät on keltaiset niin myöhemmin sen voisi ehkä sanoa jotenkin eri tavalla tai kuvailla sitä sävyä jollain muulla. Vertauksella, tai jollakin.

Eeeh. Kuulostaa nyt siltä ettö olisin ihan kamalan kuiva ja hiustenhalkoja tässä. Ei ole tarkoitus, minä tosiaan kaikkinensa pidän tämän tarinan tunnelmasta, sehän se on tärkeintä. Tarkoitan vain, että oikeasta kohtaa trimmaaminen (tai sitten leventäminen, hittojako minä tiedän) harvoin on pahitteeksi.

Öh, toivottavasti ei kuulostanut kauhean negativiiselta, ei ollut mikään tarkoitus. Loppujen lopuksi kun tämä oli oikein ihana hyvänmielen teksti, vaikkei paljoa tarinaa kertonutkaan vaan keskittyi tuolla tavalla pieneen hetkeen.

jjb

[NicuQ]

Lisää Marlonia ja Heikkiä! Oh god, you're an wonderful human being, you hear meh? http://24.media.tumblr.com/288cc038b1db76e0c8b214fa03b2400c/tumblr_mo7933wyye1rr4fbbo1_500.gif

Aaaanyway tää oli mukava pieni tunnelmateksti tälleen kaiken haikean draaman keskellä, mitä oon viime aikoina nyt lueskellut ehkä vähän liikaakin. Tää tasotti mukavasti pöwwösyydellään (koska pieni pöwwönen Heikki ja fluffy is good once in a while) ja tämmöset söpöilyannokset on ehkä parasta ikinä. Juurikin otsikko (plus of course paritus) sai mut avaamaan tän tekstin, koska jotenkin ruutuhuovat ja muutenki viltit ja kaikki semmoset on jotenkin, miten sen sanoo muuten kuin suoraan, no, ihan mahtavia. Ne tuo sellaisen mukavan syksyisen/talvisen kuvan ja mielsinkin tän tosiaan alkutalveksi. Kaakao lisää myös ihan minkä tahansa tekstin tasoa.

”Kuten mitä?” on Heikin vuoro ihmetellä.

- Tuli vähän semmonen "nomitäköhänköhköh"-fiilis. Voi Heikki, miksi niin viaton? :------D

Kuten aina, teksti oli sujuvaa ja juuri tuollaista harukamaisen pehmeää, huoletonta ja mukavaa luettavaa. Virheitäkään ei sattunut silmiin, mutta on pakko mainita, että hämmennyin hieman siitä, kuinka kuvailit Heikkiä ja Marlonia pojiksi. Tai siis itse olin jotenkin saanut kuvan, että muodonmuuttajat olisivat jo aikuisia, tai sitten juuri ja juuri aikuisiän porteilla. En sitten tiedä, mutta jotenkin särähti vähän, koska mitä nyt Kulmahampaissa tapahtui (ei spoilereita nyt tietenkään kenellekään), niin en jotenkin osaa ajatella heitä pojiksi. I mean pojat tastelee puumiekoilla metsissä ja riehuu, eivätkä ole noin .. noin .. kehittyneitä.

Joka tapauksessa tykkäsin lukea tätä, oli ihan mahtavaa, kun kirjoitit näistä jätkistä lisää ja lukisin mielelläni enemmänkin. JA HEI. Onnea kirjaprojektiin. Kiitos. c: