Kirjoittaja Aihe: Maailmalta sulkeutunut mieli K-11  (Luettu 1612 kertaa)

peikkopantteri

  • takkutukka
  • ***
  • Viestejä: 24
Maailmalta sulkeutunut mieli K-11
« : 09.02.2013 20:06:01 »
Nimi: Maailmailta sulkeutunut mieli
Kirjoittaja: Peikkopantteri
Ikärajoitus K-11
Tyylilaji: angst
Varoitukset: kertoo sairaasta ihmisestä
Yhteenveto: Nämä kaksi surumielistä hahmo yhteen toi pelko.

A/N: Tämä osallistuu haasteeseen Kaikenmaailman ficlettejä 3 http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33919.0



Hänen sairautensa lähenteli hulluutta. Tytön kaivautuessa yhä syvemmälle itseensä, Cithya otti itseään niskasta kiinni ja alkoi valmistautua lähtöön. Hän oli ollut täällä aivan liian kauan. Tuntui siltä kuin tyttö olisi päässyt ihon alle, hänen päähänsä. Likka kuvitteli vetävänsä hänet mukaansa tuohon valheiden verkkoon, jonka oli ympärilleen luonut. Toinen ei sitä kuitenkaan tiennyt, että kaikki oli tytölle totisinta totta.

Nämä kaksi surumielistä hahmoa yhteen toi pelko. Kammo siitä, ettei aurinko enää nousisi seuraavana päivänä. Kumpikaan ei voisi laittaa ruokaa lusikalla suuhunsa. Ajatusten löytyminen keskellä täysin mielipuolista tilannetta huvitti kumpaakin kovasti. He nauroivat ensimmäistä särkyään kuin viimeistä päivää. Ehkä se päivä olisikin molempien viimeinen, ei koskaan voinut tietää sitä varmasti. Heistä kumpikaan ei tahtoisi ajatella asiaa nyt, kun molemmat olivat ironisesti onnellisia. Paikalla, ajalla tai millään muullakaan ei ollut mitään väliä kahden keskinäisessä olemassaolossa. Heille oli olemassa nyt, eikä mitään muuta. Mitä olisi pitänyt olla? Eikö nyt ole riittävä? Nyt ei ahdista. Nyt ei ole huutamassa nukkumaanmenosta, kuten äidit usein tekevät turhaan. Eihän sellaista käskyä koskaan totella. Heillä oli nyt hyvä. Tietoisuus jostain muusta olisit tuhonnut maailman, joka oli suljettu kaikilta ulkopuolisilta. Muurit olivat lävistämättömät tai ainakin niin luultiin…¨

Tyttö ei huomannut huoneessa muita läsnäolijoita kuin itsensä. Keskustelu oli jo kauan sitten vaihtanut radikaalisti muotoaan. Huoneessa oli vain tyttö ja hänen maailmansa. Sinne ei mahtunut muita, mikään ei lävistäisi sitä harsoa typykästä vielä pitkään aikaan. Täällä hän istui lähes joka päivä, aina kun kiireiltään ehti.

***
Öisellä parkkipaikalla lunta tippui hiljakseen. Avain kääntyi auton ovessa naksahtaen. Sisälle istumaan kuskin paikalle, se oli ainoa asia mitä tässä tilanteessa pystyi ajattelemaan. Tuntien jotain kuumaa kyynelkanavissaan Cithya puristi kädet rattia vasten rystysten värin haaletessa.

Käsi hyväilemässä hänen poskeaan piknikillä viime kesänä ja suudelma, joka löysi huulille tuona samaisena riettaasti lumoavana päivänä. Ei, tuo kaikki ei ollut vain yhden karun kasvimaan ja kesäpäivän aikaan saamaa. Tähti ei johtanut pihakoivun luo.  Julma totuus puuttui tarinaan, jonka olisi suonut jatkuvan vielä pitkään. Miksi? Kukaan ei voi siihen antaa vastausta. Jos hupakko olisi päästänyt minut maailmaansa, olisimme siellä yhdessä. Hautajaisistamme tuli kummalliset, nopeat: ei edes ehtinyt hyvästellä.

Kukat maljakosta oli viety pois Cithyan käydessä seuraavan kerran katsomassa lohdutonta näkyä. Hän olisi halunnut tuoda muistonsa toisen mieleen, muttei ei ollut mitään mikä voisi palauttaa asiat ennalleen. Looginen johtopäätös: hänet oli unohdettu ja korvattu. Nainen ei voinut enää estää suolaa valumasta silmistä kohti leukaa. Katkerat kyyneleet. Aivan kuin muistot viime kesästä lähtisi niiden mukana vieden häntä kohti autuasta rauhan satamaa, jota hän kipeästi kaipasi.

Meidän olisi pitänyt keksiä säännöt rakkaudelle ja noudattaa niitä. Kanssasi sellainen ei vain onnistunut, olit liian vapaudenkaipuinen, todellinen jousimies.




« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 08:38:04 kirjoittanut Pyry »
Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.
                              -Gandhi-

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 277
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Vs: Maailmalta sulkeutunut mieli K-13
« Vastaus #1 : 27.04.2013 17:51:01 »
Paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja huomioita: nopeat hautajaiset, maljakkoja, unohduksia, auto keskellä yötä ja he nauroivat ensimmäistä särkyään kuin viimeistä päivää, joka oli yksi suosikkikohtiani tarinassa. Siinä oli pientä vastakkainasettelua ilman vastapuolia, mistä tykkään. Eikä se ollut kovinkaan surullinen, mikä toi lisää sävyjä tarinaan.

Sillä kokonainen tarinahan tässä oli. Kaksi ihmistä (tai ehkä kaksi ihmistä, mistä lisää myöhemmin) jotka pelko toi yhteen, mutta kenties samainen pelko kävi liian suureksi ja uuvuttavaksi ajaen heidän myös erilleen. Tässä oli kiinnostavasti menneisyyttä ja pohdiskelua. Pidin myös siitä, kun mielentiloille haettiin konkreettisia astioita: rauhan satama ja karu kasvimaa vaikka muuten moni asia jäi vähän utuiseksi, kenties harsomaiseksi. :>

Lainaus
Ajatusten löytyminen keskellä täysin mielipuolista tilannetta huvitti kumpaakin kovasti.

Eli ajatukset eivät olleet luoneet hullunmyllyä? Silloin pitäisi kaiketi ymmärtää ylläolevat hetket jonkinlaisiksi kirkkaan järjenjuoksun hetkiksi, jolloin molemmat ymmärtävät toisiaan ja mielet ovat maailmalle auki. Varsinkin kun pian todettiin, että keskustelu oli jo kauan sitten vaihtanut radikaalisti muotoaan.

Lainaus
Täällä hän istui lähes joka päivä, aina kun kiireiltään ehti.

Hän? Tyttö vai Cithya? Oliko Cithyakaan totta, kun nimi on noin hassu? Cithya kävisi järkeen, istumassa siellä tytön luona (sairaalassa?) mutta kun tarina tykkää olla kippura, niin en ole varma. :>

Pidin tekstin ajatusmaailmasta, mutta joskus sitä oli vaikeaa seurata. Sekin saattoi olla tahallista. :> Ymmärrän, että tässä kuvailtiin luvatusti maailmalta sulkeutunutta mieltä, mutta siitä huolimatta olisin toivonut, että rakenne olisi ollut joiltakin kriittisiltä osin ryhdikkäämpi. Pohdin esimerkiksi sitä, miksi tarina oli jaettu kahteen osaan? Jako ei sinällään ole outo ratkaisu, mutta nyt se katkaisi tarinan hyvin erikoisella tavalla: autokohtaus on selkeää, ajallista jatkumoa ensimmäiselle osalle, mutta sitten tulikin seuraava kerta, jolloin tytöstä oli tullut jo nainen. Miksei katkaisua tehty vaikka siihen, jos tähtiä oli ripoteltava?

Jouduin kovasti miettimään myös sitä, kuka oli kertoja. Kun oli tyttöä (joka kai oli myös typykkä ja likka?), naista ja Cithyaa, mutta silti oli me ja meidän hautajaisemme. Minä-kertojaa ei kuitenkaan ollut. Lopussa vielä sinuteltiin ja siellä täällä kukki passiivi. Aika valkadi! Kaiken kruunasivat seilaavat aikamuodot, jotka luulin ensin ymmärtäneeni, mutta enää en ole varma. :D Mutta ehkä tämän kaiken voi laittaa aiheen mukaisesti vääristyneen ja epämääräisen ajatuksenkulun piikkiin? Hämmennys voi olla hyväkin asia.

Horoskooppiloppu poplaululla ei sytyttänyt, pidin enemmän alusta joka pureutui heti kovasti kiinni eikä päästänyt otteestaan. Toivottavasti en vaikuttanut siltä, että tarinassa olisi kaikki vinksallaan, sillä kielessä oli paljon raikkautta ja hämmennys voi olla hyväkin asia. :>
perhosen siivenisku