Title: Rakas Ginny
Author: FractaAnima
Genre: drama, angst
Rating: K11
Pairing: Hermione Granger/Ginny Weasley
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, Kaija Koo biisin sanat ja minä mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
Femme10 3.0
Rare10
Yhtyeen tuotanto (Kaija Koo - Miltä se tuntuu?)
FF50 sanalla 043. Miksi?
Ficlet300 sanalla 24. Hylätty
Rakas Ginny
On pitkä aika siitä, kun viimeksi juteltiin. Ehkä ihan hyvä niin. Olen kirjoittanut sinulle satoja kirjeitä, mutta yhtäkään en ole lähettänyt, tuskin tätäkään. Kyllä minä yritän.
Eilen minä näin sinut kaupungilla. Te olette Harryn kanssa onnellisia, ainakin lehtien mukaan. Minä en vieläkään ymmärrä miksi Ginny, miksi?
Miltä se tuntuu,
kun hän koskettaa sua?
Miksi mietit silloin mua?
Miltä se tuntuu?
Sinä sanoit, että rakastat minua enemmän kuin ketään muuta. Enemmän kuin ketään koskaan ja silti sinä lähdit lehtien palstoille keimailemaan sankarittarena. Jos totta puhutaan, niin minähän se sankaritar olen, sinä odotit kotona meitä. Minä luulin, että minua. Ron luuli, että veljeä. Harry tiesi, että häntä sinä odotat.
Muistatko, kun ostettiin Viistokujalta ne itsestään lämpiävät posliiniset teemukit, joissa oli puhpalluroiden kuvia? Rikoin vahingossa tänä aamuna omani, kun radiosta soi meidän biisi. Muistatko, se jossa puhutaan taivaankannesta ja kahdesta rakastavaisesta?
Mietin, miltä susta tuntuu,
kun kuu ja tähdet loistaa
ja stereot meidän kahden biisiä
kolmannelle toistaa.
Ron on kuulemma mennyt kihloihin. Mitä muuta hänelle kuuluu? Tai hälläväliä, en minä sen takia sinulle kirjoita. Ainahan kaikki luulivat, että minä Ronin perässä kuljeskelin, mutta sinustahan minä haaveilin. Ja salaa tarvehuoneessa nautinkin, sinusta. Voi niitä aikoja. Olin niin onnellinen maatessani kanssasi tarvehuoneen liian suurella sängyllä. Katselimme lumottua kattoikkunaa ja tähtiä. Naurettiin juoruille, joita Lavender ja Patilin sisarukset levittivät. Naurettiin vielä enemmän, jos ne koskivat meitä. Naurettiin Ronille ja Harrylle, kun he elivät omissa haavemaailmoissaan haaveillen meistä. Oikeasti minä taisin olla se, joka eli haavemaailmassa. Nyt minä itken.
Se mille naurettiin,
hän hiukan hymyilee, teeskentelee.
Kun sinä huomaat sen,
hän syventyy sanomalehteen.
Eilen kun näin sinut, vatsani päätti heittää voltin. Olit niin kaunis. Ja ne lapset, teillä on kauniita lapsia. Sinä vilkaisit minua päin ja voisin vaikka vannoa, että näit minut. Mutta ehkä et. Minä muuten luulin, että sinä et halunnut lapsia. Tai niin sinä ainakin sanoit, kun makasimme Kotikolon viereisen nummen juurella. Sinä makasit ylläni ja suukottelit kasvojani vannoen ikuisuutta. Minä vielä kysyin, että mitenkäs lapset, eihän me niitä voida saada? Sinä sanoit, että minä riitän. Että sinä et edes pidä lapsista.
Hän päälläsi lepää
ja ylempää katsoo sua.
Miltä se tuntuu,
kun sinä ohitat hänen katseen
ja katosta etsit mua?
Voi miksi Ginny? Minä luulin, että sinun sanasi olivat totta. Että sinä tietäisit, mitä sinä haluaisit. Välillä elättelen toivoa siitä, että kyllästyt Harryyn ja vaimon uraasi. Että tulet luokseni ja heti ovesta päästyäsi suutelet minua jälleen niin intohimoisesti kuin aina ennenkin.
Kaikissa niissä kissanristiäisissä ja koiranhautajaisissa, joissa minun on täytynyt edustaa Harryn ja Ronin vieressä, minä olen katsellut sinua kaihoisasti ja kironnut mielessäni Harryä alimpaan helvettiin. Ron taas on punastellut vieressäni ja kuiskinut kameroiden välkkeen takana korvaani, että missä meni vikaan? Niin Ginny, hän ei vieläkään tiedä, että minä rakastan sinua.
Nyt jo tietenkin vähän helpottaa, kun tilaisuudet ovat harvenneet ja aika valunut eteenpäin. Ja silti Ginny, kaikki nämä vuodetkaan eivät kuitenkaan auta! Minä kaipaan sinua niin paljon. En jaksa uskoa, että sinä olisit niin halpamainen, että vain maineen takia lähdit. Että et kyennyt antamaan julkisuuteen sitä, että rakastit minua. Eikö sinun mielesi antanut periksi, jotta olisit ääneen voinut sanoa olevasi lesbo?
Sinä lahjaksi häneltä sait pyjaman keltaisen.
Minä tiedän sen - nukut alasti mieluiten
ja värisi on punainen.
Miltä se hänen kanssaan tuntuu?
Minä sentään katsoin silmiin.
Miltä se tuntuu,
kun hän tekee sulle hyvää,
muttei itse ole läpinäkyvää?
Minä luulen, että Harry ei tiedä sinusta mitään. Minä luulen, että hän ei edes tunne sinua. Oletko sinä koskaan kertonut hänelle meistä? Oletko kertonut kuinka paljon nautit naisen kosketuksesta? Minä kuulostan katkeralta... Ja sitä minä olenkin.
Miltä se tuntuu,
ja sulla valuu kyyneleet
hän luulee, että ne liittyy onneen.
Ja sulla valuu kyyneleet - ei ne liity onneen.
Siltä se tuntuu.
Miltä se tuntuu?
Mietin miltä susta tuntuu,
kun olet allapäin
ja hän hehkuttaa,
mitä töissä sai aikaan
ja sinä halusit olla vaan.
Sait kaulaketjun kultaisen
ja tunsit, että voit kuristua siihen.
Vaihdoit tilalle hopeisen,
minä joskus ostin sen.
Tiedätkö, en kykene pitämään itseäni enää koossa. Pääni hajoaa. Se on alkanut seota aina vaan pahemmin ja pahemmin. En halua astua ulos asunnostani, jos ei ole pakko. Ruokakaupassa välttelen samoja askelmia, joita kanssasi otin aikoinaan. Silloin salassa, kun alistuin vuodeksi olemaan se toinen nainen. Sanoit, että sinun ja Harryn suhde on ohimenevää. Vaan eipä ollut. Niin minä jäin ja sinä jatkoit eteenpäin.
Kahvikupissa vieraan
nimen painettuna näät,
heität sen seinään
ja sitten sirpaleiden perään
huudat mun nimeä.
Kun kuivalle maalle hukkuu,
ja hän vieressä vain nukkuu.
Miltä se tuntuu,
kun haluaisit kuiskata hiljaa
ja hän sanoo – puhu kovempaa.
Miltä se tuntuu,
kun hän sinua koskettaa
ja se on alkanut koskemaan?
Miltä se tuntuu,
kun mietit minua
ja mietit – mietinkö sinua?
Minä toivon, että sinä tunnet niin raastavaa kaipuuta kuin minä. Minä toivon, että edes joskus tunnet sen, kuinka tuska lävistää sydäntä ja jokainen sanasi repii sielua sirpaleiksi. Minä toivon, että kaikki mitä kirjoitan, on sinulle tuttua. Toivon, että sinä joskus ymmärrät kuinka paljon minä sinua rakastan. Ja toivon, että silloin se on jo liian myöhäistä, sillä sinä et ansaitse minua. Minä toivon, että olen päässyt sinusta yli, kun sinä alat katua. Sillä minä tiedän, että sinä alat. Ja silloin minä jätän sinut virumaan omaan yksinäisyyteesi niin kuin sinä jätit minut. Suudelman annan, jotta muistaisit ikuisesti kuinka pehmeältä huuleni tuntuvat omiasi vasten. Sillä sinä olet jo unohtanut.
Miltä se tuntuu?
Rakkaudella Hermione
