Ficin nimi: Toivoa St. Jamesissa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: Modern!AU, ABO
Paritus: Thor/Loki
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Aina eka kerta
V (ensikohtaaminen)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Thor haukotteli makeasti St. Jamesin ensi- ja turvakodin tiskillä. Vuorossa oleva sosiaalityöntekijä Aabria oli juuri lähtenyt käymään muutaman asukkaan luona ja haukkamassa samalla jotain taukotilassa ja jättänyt hänet päivystämään. Torstai-ilta oli hiljainen, kuten aina, mutta se merkitsi vain tyyntä ennen viikonlopun myrskyjä. Thor oli valinnut St. Jamesin vapaaehtoistyöpaikakseen vuosia sitten koulussa, kun heillä oli ollut jokin teemaviikko ja jäänyt sille tielleen. Vaikka kohtalot olivat kipeitä, St. Jamesiin oli aina mukava tulla, kun oli viettänyt taas yhden työpäivän kylmänä korporaation miehenä. Oven päällä oleva kello kilahti jonkun astuessa sisään. Thor terästäytyi heti. Tulija oli mustatukkainen nuori mies, jonka suortuvat valuivat olkapäille märkinä ilmeisesti vastikään alkaneesta sateesta. Ja omega, Thorin alfanaistit panivat saman tien merkille.
”Tervetuloa St. Jamesiin”, hän sanoi tavoitellen puheeseensa niin paljon lämpöä kuin mahdollista.
Mies vaikutti säikähtävän hänen ääntään, oli varmaan odottanut naista. ”Minä…”, tämä änkytti ja vei kätensä suojelevasti vatsansa päälle.
Hän on raskaana, Thor ajatteli, vaikka pyöreys erottui vasta aavistuksenomaisesti paidan alta. ”Enää ei ole mitään hätää, täällä olet turvassa. Minä haen toisen työntekijän. Voit odottaa tuossa sohvalla. Hetkinen vain”, hän selitti viitaten samalla aulan sohvaryhmään.
Nuorukainen painautui pelokkaasti yhteen sohvannurkkaan. Thor löysi Aabrian kokeilemasta kahvinsa kuumuutta.
”Edessä on asiakas, jota pitäisi tulla katsomaan. Omega”, hän selosti.
Nainen jätti mukinsa heti pöydälle ja meni hänen edeltään. Thor pysytteli pienen välimatkan päässä, kun Aabria kävi kyykkysilleen, otti pojan kädet omiinsa ja alkoi jutella hiljaa. Mustatukka vastaili vielä hiljempaa, joten vaikka Thor kuuli Aabrian kysymykset vastauksista hän ei saanut selvää.
”No niin, Loki”, Aabria sanoi hetken kuluttua reippaammin. Hän nousi ja veti nuorukaisenkin samalla pystyyn. He tulivat Thorin luo. ”Minä kirjaan sinut nyt sisään ja Thor tässä näyttää sinulle huoneen, jossa saat nukkua”, Aabria selitti viittoen kohti ilmoittautumistiskiä.
Loki katsahti hätäisesti ensin tähän ja sitten Thoriin. Aabria taputti pojan olkaa. ”Thor on erittäin ystävällinen ja kiltti, vaikka onkin alfa. Hän ei satuttaisi sinua mistään hinnasta.”
Enkä vauvaasikaan, Thor ajatteli epävarmojen silmien mittaillessa häntä. Hän tiesi, että osa alfoista ei pitänyt toisten alfojen lapsista ja se tavallaan kuului heidän toissijaisen sukupuolensa piirteisiin. Mutta oli myös niitä äärialfoja, jotka vihasivat ajatustakin siitä, että heidän omegallaan oli lapsia jonkun muun kanssa. Thor oli lukenut tapauksesta, jossa alfa oli mustasukkaisuuksissaan murhannut puolisonsa edellisestä suhteesta olevat lapset. Juttu oli puistattanut häntä sydänjuuria myöten. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan tekevänsä mitään sellaista, olivat hänen viettinsä kuinka vahvat tahansa, vaikka hän toivoikin joskus löytävänsä oman omegansa, jonka kanssa pariutua ja perustaa perhe.
”Tule”, hän sanoi pehmeästi viittoen käytävään päin.
Loki lähti seuraamaan, joskin muutaman askeleen jäljessä. Thor ehti vilkaista tätä pari kertaa heidän kävelynsä aikana. Lokilla oli mukaan normaalinkokoinen koulureppu, joka oli pakattu ääriään myöten täyteen.
Yleensä tänne tulevilla on vain kiireesti mukaan napattuja tavaroita, Thor pohti avatessaan yhtä vedenvihreistä ovista. Loki uskaltautui arasti sisään.
”Tee vain olosi mukavaksi. Haen sinulle teetä ja voileipää. Käytätkö maitoa, sokeria tai sitruunaa?”
Hämmentynyt katse kohtasi hänet. ”Minä… tee riittää”, Loki hengähti tuskin kuuluvasti.
Thor lähti kohti keittiötä, vaikka sydäntä poltteli. Toinen oli selkeästi tarkoittanut, että tyytyisi vain teehen kuin ei ansaitsisikaan mitään muuta. Jääkaapilla Thor älysi unohtaneensa kysyä kasvissyönnistä tai allergioista. Hän pakkasi mukaansa sekä liha- että kasviskolmioleivän. Lokille ei olisi varmasti pahitteeksi syödä vaikka kumpikin, jos ne vain kelpaisivat. Hänen tullessaan takaisin nuorukainen istui sängyllä käsi jälleen hellästi vatsan päällä. Tämä näytti suloiselta ja Thorin mielessä kävi, miksi joku ylipäänsä olisi kohdellut noin ilmiselvän kilttiä henkilöä huonosti. Hän laski tarjottimen huoneen pienelle pöydälle.
”No niin, jätän sinut syömään rauhassa”, hän totesi jo kääntyen takaisin ovelle.
”Onko tämä kaikki minulle?” Kauniissa vihreissä silmissä paistoi ällistystä.
”Toki. Jos sinulle jää vielä nälkä, niin tule kertomaan meille, saat lisää. Keittiöön ei ole lupa mennä yksin.” Thor hymyili.
Loki siemaisi teekupistaan hyvin varovasti. ”Minä… vauva ei ole hänen. Sinä… ymmärrät?”
Thor istahti oven vieressä olevalle tuolille. Kaikki tieto helpotti heidän työtään, joten oli vain eduksi, jos Loki koki turvalliseksi avautua hänelle. ”Ajoiko kumppanisi sinut pois, kun sai tietää?” hän kysyi tyynesti.
Toinen tuijotti mukiinsa. ”Ei… Me… keinohedelmöitys”, tämä änkytti ja osoitti vatsaansa. ”Me… yritimme… niin pitkään. Luulin, että… hänkin… Mutta kun hän sai tietää, hän ei enää tahtonutkaan minua eikä lasta.” Mies joutui nieleskelemään itkua. ”Hän heitti minut ulos.”
Thoria ihmetytti, miksi mokoma ääliö ei ollut ollut iloinen raskaudesta. Yksikään omega ei voinut käydä lapsettomuushoidoissa eikä keinohedelmöityksessä ilman, että tämän alfa tiesi siitä. Hormonimuutokset tuntuivat hajussa. ”Eikö hän välitä siteestänne ollenkaan?”
Kyynel vierähti Lokin poskelle. ”Me emme koskaan… pariutuneet… olemme kyllä naimisissa”, tämä sammalsi hiljaa.
Tämä näytti pelokkaalta ja Thor tajusi yhtäkkiä, että kaikki ne vatsaa suojaavat eleet oli osoitettu tuota nyt toivottavasti jo ex-aviomiestä kohtaan, vaikka alitajuisesti ne koskivat häntäkin. Hän nousi, otti muutaman askeleen ja asettui kyykkysilleen kädenmitan päähän Lokin eteen.
”Kuule, täällä sinä ja vauva saatte viettää ainakin viikon täysin turvassa. Ja katsotaan sitten eteenpäin. Nyt syöt ja lepäät, pikkuinenkin on varmaan ihan väsyksissä.”
Hän henkäisi, kun sormet asettuivat hänen avoimelle kouralleen hennosti kuin perhonen.
”Kiitos”, Loki äännähti ja tämän huulilla kävi sekunninmittainen hymy.
Thorin rinnassa läikähti ja se sai hänet kompuroimaan itsensä seisaalleen. ”Ole hyvä. Minun pitää mennä. Aabria varmasti odottaa jo”, hän töksäytti.
Kun Thor vielä vuoronsa päätteeksi kulki asuinkäytävän läpi kuulostellen, että kaikki oli hyvin, hän kuuli nuorukaisen supisevan pehmeästi itsekseen. Tai lapselleen, hän ajatteli ja se sai hänen sydämensä puristumaan jälleen. Jokin hänen sisällään oli jo päättänyt, että hän auttaisi tuota poikaa toisi tulevaisuus tämän kohdalle mitä tahansa.
