Glee: Prinsessa ja vauvakuumetta | Quinn/Finn, Quinn/Puck, K-11 | prologi 1.9

[Solembum]

Author: Sole
Fandom: Glee, ykköskausi
Genre: Drama, Angst, Romance, H/C
Rating: K-11
Pairing: Quinn/Finn, Quinn/Puck, Quinn/?
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle
Summary: Hän yrittää olla ajattelematta vauvaa, joka on vain pieni tumma möykky ultraäänikuvassa, joka on piilossa hänen kirjoituspöytänsä laatikossa.

Osallistuu Yksilön elämänkaari -haasteeseen hahmolla Quinn Fabray. Haasteen ensimmäinen osa löytyy täältä (ficit eivät kuitenkaan liity erityisemmin toisiinsa) : Prinsessapäivä

Kommenttia olisi tietenkin kiva saada :3

Prinsessa ja vauvakuumetta

Prologi: Ilokaasua

Quinn pidättää hengitystään ja nostaa paitansa helmaa kylpyhuoneen peilin edessä. Hän pitelee sitä ylhäällä toisella kädellään ja koskettaa toisella vatsansa kalpeaa ihoa, jonka alla tuntuu pieni kohouma. Ilma karkaa hänen keuhkoistaan, ja hän unohtaa hengittää. Hän riisuu paitansa ja pudottaa sen mytyksi kylpyhuoneen lattialle. Hän laskee molemmat kätensä vatsalleen, joka ei ole enää litteä, vaan on alkanut pyöristyä. Se tuntuu yhä pehmeältä navan ympäriltä, ja hän painaa sormenpäänsä niin syvälle ihoonsa kuin uskaltaa. On kuin hän yrittäisi painaa vatsansa takaisin sellaiseksi, kun se on ollut ennen: litteäksi ja vauvattomaksi.

Quinn kääntyy sivuttain peilin edessä ja katsoo pientä mutta jo selvästi erottuvaa kumpua, jota hän yhtä aikaa vihaa ja –

Niin, vihaa.

Quinn nostaa katseensa vatsastaan kasvoihinsa, jotka näyttävät tavallistakin pienemmiltä ja kalpeammilta ja jollakin tavalla kauniilta, vaikka niiden ilme on surullinen. Hänen vaaleat hiuksensa on koottu suttuiselle nutturalle pään päälle ja yksittäiset suortuvat ovat valahtaneet loiviksi kiharoiksi hänen niskaansa ja otsalleen. Hän pyyhkäisee kiharat otsaltaan korviensa taakse ja katsoo peilikuvaansa silmiin. Ne ovat niin täynnä surua, että valuvat yli silmänräpäyksessä. Kuumat kyyneleet kastelevat hänen silmänurkkansa, ja hän räpyttelee silmiään, kunnes kyyneleet valuvat polttavina hänen poskilleen.

Yhden ainoan kerran takia hän on menettänyt kaiken. Yhden ainoan kerran takia hänen kehonsa menee rikki yhdeksän kuukauden kuluessa ja hänen mielensä on mennyt rikki hänen pidellessään kädessään raskaustestiä, jonka tulos on ollut positiivinen. Hän on pitänyt sitä etu- ja keskisormensa välissä kuin tupakkaa, ja ajatellut typerästi, ettei voisi aloittaa polttamista vauvan takia, vaikka ei ole koskaan edes tahtonut vetää likaisenharmaata savua keuhkoihinsa niin kuin se olisi –

ilokaasua, ilokaasua, ilokaasua.

Quinnin ilme peilissä on hätääntynyt, ja ennen kuin hän huomaakaan, hän puristaa jo sormillaan lavuaarin kylmää posliinireunaa ja oksentaa. Oksennus roiskuu lavuaariin ja tuhrii sen valkoisen pinnan niin kuin Quinn on antanut Puckin tuhria itsensä. Quinn oksentaa, kunnes hänen vatsansa on tyhjä, vaikka se ei ole enää koskaan tyhjä. Hän laskee vettä lavuaariin ja antaa sen huuhdella oksennusroiskeet pois, mutta haju jää. Hän katsoo itseään peilistä ja itkee kyyneliä, jotka liimaavat hänen ripsensä kiinni poskiin ja tipahtelevat hänen leukansa kärjestä hänen paljaalle vatsalleen.

Hän hätkähtää. Hänen vatsalleen, hänen vauvalleen sataa suolaista vettä suurina pisaroina. Hän kuivaa ne kämmenselkäänsä ja puree huuleensa niin kovaa, että hänen silmänsä täyttyvät uudestaan kyynelistä.

Quinn silittää vatsaansa hellästi, vaikka hänen sormenpäidensä jättämät jäljet näkyvät siinä yhä haalean punaisina. Hän ei osaa suhtautua raskauteensa yhtään mitenkään, etenkään järkevästi, eihän siinä ole mitään järkeä. Hänen ei pitänyt olla se tyttö, jonka ensimmäinen kerta on väärän pojan kanssa, ja joka tulee raskaaksi ennen kuin ehtii valmistua. Hänen ei pitänyt olla se, joka valehtelee poikaystävälleen, että lapsi on tämän, vaikka se ei ole, ja vanhemmilleen, ettei ole raskaana, miksi olisikaan, hänhän on kiltti tyttö eikä koskaan tekisi mitään sellaista –

Anteeksi isä, Quinn kuiskaa ääneti peilikuvalleen silmät itkettyneinä.

Quinn pukee paidan takaisin päälleen, avaa kylpyhuoneen lukon ja rukoilee, ettei törmäisi äitiinsä, sillä mitä hänen äitinsä sanoisi, jos tietäisi hänen olevan raskaana – Finn Hudsonille, hän muistuttaa itseään taas kerran. En Noah Puckermanille, tietenkään.

Hän on käynyt Finnin kanssa ultraäänessä, ja Finn on pidellyt häntä kädestä ja hymyillyt kuvan suttuiselle sikiölle melkein onnellisesti. Ei Puck.

Quinn naurahtaa hiljaa. Luota vain minuun, Puck oli sanonut, ja Quinn oli luottanut.

[flawless]

Kommenttikampanjasta iltaa!

Mistähän sitä aloittaisin. No, ensinnäkin pidän aihevalinnastasi kovasti! Jotenkin minusta tuntuu, että kun tulee puhe Gleestä niin ihmiset näkevät vaan söpssöpshomoja eli Kurtin ja Blanen, jotka toki ovat hyvä pari, mutta oli positiivinen yllätys, että tämän linkin takana oli tällä kertaa jotain muuta. Quinn on kiva hahmo, ja tämä raskauskuvio mielenkiintoinen, joten pidin aihevalinnastasi hurjasti. Odotan innolla, miten tämä lähtee tästä kehittymään, koska teiniraskaudet ovat mielestäni kiinnostava aihe. Niin ja plussaa muuten siitäkin, että tämä sijoittuu ykköskaudelle! Minulle on se dvd-boksina, mutta muita ei valitettavasti löydy, eivätkä ne ole ihan niin tuoreessa muistissa (enkä ole oikeastaan katsonutkaan kakkos- ja kolmoskausilta kaikkia jaksoja), joten kiva, että tässä pyöritään minulle tutuimman kauden ajassa.

Quinn oli tässä ihan oma itsensä! Parissa kohtaa teki mieli oikein hihkua, kun olit toteuttanut hahmon niin hyvin. Varsinkin siinä kohdassa, jossa Quinn pyyhki kyyneleet vatsaltaan, koska ei halunnut, että hänen vauvansa päälle tippuu suolavettä, tuli jotenkin sellainen fiilis, että tuo oli tosi IC. Samoin kuin siinä, kun Quinn oksensi ja vertasi lavuaarin tuhrautumista siihen, kuinka Puck oli tuhrinut hänet: vaikka siinä sanottiinkin, että Quinn oli antanut tämän tuhria hänet, eikä syyttävä sävy ollut niin vahva, niin minusta tuntuu Quinnin hahmolle ominaiselta, että hän halusi ulkoistaa syyn enemmän Puckiin kuin itseensä.

Hän on pitänyt sitä etu- ja keskisormensa välissä kuin tupakkaa, ja ajatellut typerästi, ettei voisi aloittaa polttamista vauvan takia, vaikka ei ole koskaan edes tahtonut vetää likaisenharmaata savua keuhkoihinsa niin kuin se olisi –

ilokaasua, ilokaasua, ilokaasua.

Tästä kohdasta en kauheasti pitänyt. Jotenkin se teki särön tämän tekstin harmoniaan, koska se tuntui tyyliltään irralliselta. Kun koko muu teksti oli ns. loogista ja selkeää, niin tässä tämä ilokaasujuttu taas oli kaikkea muuta. En ihan tavoittanut tämän kohdan ideaa. Tämä tuntui tyylillisesti irralliselta (sekä retorisen tyylikeinonsa toiston puolesta että tuon vähän oudon aasinsillan raskaustestistä tupakkaan ja siitä ilokaasuun vuoksi) ja aiheutti sellaisen häh-reaktion, kun en oikein tavoittanut, että mitä kummaa tämä yritti viestittää.

Mutta noin muuten teksti oli erinomaista. Pidän kirjoitustyylistäsi, se on mukavan selkeä ja kuvaileva. Et yritä (tuota lainaamani kohtaa lukuun ottamatta ) temppuilla kielellä ylimääräisiä, vaan teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Käytät kuitenkin sitä värittämään ihanan persoonallisia huomioita miljööstä, omaperäisiä ilmaisutapoja tai muuten vain hauskoja oivalluksia, jotka saavat minut hymyilemään ja tykästymään tyyliisi. Esimerkiksi tuo alun "vihaa ja - niin, vihaa" oli kiva ja aika yllätyksellinen kohta, pidin. Tekstisi toimii, kerrot asioista selkeästi ja kuvailet mielestäni oikein hyvin ja mielenkiintoisia asioita. En oikeastaan keksi valitettavaa - tämä oli todella mukava lukukokemus.

Toivottavasti jatkat pian, odotan tulevaa innolla. Kiitos tästä!

[eevuli]

Oih! Tää on jotenki herkkä ja kaunis teksti. Luin myös tuon prinsessapäivä-ficin mutta ajattelin kommentoida tähän siitäkin, mutta nyt ei vaan saa jotenkin kommenttia aikaiseksi. Tai no mulla on vähän se ongelma etten osaa kommentoida x( Mutta kuitenki kummastakin ficistä pidin kovasti =)