Title: Say it for me
Author: Sonoa
Rating: k-11
PoV: Castiel
Pairing: Dean/Castiel
Fandom: Supernatural
Genre: drama, one-shot
(ja jotain pehmeäpäistä enkeliflufflia, en tiedä)Disclaimer: Ketään en omista, mitään en ansaitse, ja minä vain leikin.
Warnings: Spoilaa 4. ja 5. tuotantokautta!Summary: Sinä olit yksinkertainen ansa, ja minä lankesin.A/N: Minä en kyllä tiedä, miten genrettää tämä - tämä ei ole draamaa, tämä on jotain enkeliomituisuuksia, eli ota tästä nyt sitten selvää!
Multifandom-haasteeseen viimeisenä ficcinäni, ja sittenhän tämä menee ihan täysin
Kutsikselle, jolle olen joskus Destieliä lupaillut. Inspiraationa toimi
Nicelbackin Savin' Me. Nimi on jotain ihan huuhaata, koska tämän nimeäminen oli yhtä tuskaa ja ajatukseni yksinkertaisesti stoppasi sen kohdalla.
Ja tiedän, Castielilla on ihan omituisia ajatuksia, mutta se onkin omituinen, joten annetaan ne sille anteeksi.
x x x x x x x x
Heaven's gates won't open up for me
With these broken wings I'm falling
And all I see is you
Dean.
Ihmiset ovat hassuja, omituisia elämänmuotoja. Te teette ihan käsittämättömiä asioita ihan käsittämättömistä syistä, enkä koskaan hämmästy, kun opin teistä jotain uutta. En tunne yhtään ihmistä niin hyvin kuin sinut, mutta minun täytyy silti sanoa, että sinussa ihmisten omituisuus jotenkin tiivistyy kaikkein selkeimmin. En tiedä milloin opin täysin ymmärtämään sinua, en tiedä, onko se edes mahdollista. Ja olen myös epävarma sen suhteen, haluanko, koska sinun yllätyksellisyytesi kiehtoo minua.
Automatka on taittunut hiljaisuudessa, tarkastelen heijastustani sivuikkunasta ja sinä keskityt ajamiseen. Sanaakaan ei ole vaihdettu sen jälkeen, kun Sam ilmoitti tunti sitten nukkuvansa hetken. Kumpikaan meistä ei ole edes yrittänyt aloittaa minkäänlaista keskustelua, koska sellaiseen ei ole ollut tarvetta. Tämä ei ole vaivaantunut hiljaisuus, se on hiljaisuus kahden sellaisen välillä, joilla ei ole mitään sanottavaa.
Me olemme sanoneet paljon toisillemme, melkein liian paljon, emmekä siltikään tarpeeksi. Se on ristiriitaista, sinä olet ristiriita. Ihmiset ovat minun mielelleni mysteeri, ja sinulle enkelit ovat käsittämättömiä. Se on lajiemme välinen ongelma: emme ymmärrä toisiamme. Ja sitten taas toisaalta ymmärrämme, mutta ehkä se onkin juuri se suurin vika.
Olen kuullut sinun huutavan minulle, sinä olet nauranut, kuiskannut, ravistellut ja auttanut. En muista koskaan ennen ihmetelleeni ketään niin paljon kuin sinua, sinä olet vähän kaikkea, mitä olen koskaan kohdannut. Olen vihannut sinua, olen ollut sinusta huolissani ja olen halunnut pois luotasi. Ja palannut luoksesi. Koska olen halunnut palata, koska minun on täytynyt, ja koska minä en ole osannut pysyä poissa.
Sinun takiasi, Dean. Sinun takiasi minä olen tässä, katselen ikuisuuden loppuun saakka varjoja siltä varalta, että joku yrittää tappaa minut petturuudesta. Koska se on minun kohtaloni, minä kapinoin. Ja minä pelkään, sillä tiellä edessäni on niin paljon enemmän tuntematonta kuin ennen. Se on hämmentävä tunne, ja nyt minun on vältettävä veljiäni, jotta pysyisin hengissä. Veljiäni, jotka ennen olivat tukenani.
Enkeliä ei voi tappaa, Dean, ei, ellei ole enkeli. Samalla se on ihmisen, välikappaleen, tappamista, mutta me emme välitä siitä. Langennut on tapettava, he ansaitsevat rangaistuksensa, koska he ovat rikkoneet valojaan vastaan. Taivas ei tunne anteeksiantoa tässä suhteessa, taivas ei ole sellainen kuin te uskotte. Se on julma, kova ja kylmä. Kirkas vain, koska sen on sokaistava kaikki, jottei kukaan näe sen synkkyyttä.
Ja siksi minä en voi sallia sinun myöntyvän Michaelille. Minä olen tässä maailmassa ikuisuuteen, koska sinä sait minut valitsemaan tämän polun, minä en voi mennä takaisin. Minä en edes halua. Valitsin sinut veljieni ja Isäni ohi, minä valitsin tottelemattomuuden. Oman tieni, sinun tiesi. Ja koska juuri sinä olet se syy, minä haluan elää tästä ikuisuuteen. Ja siksi sinulla on velvollisuus minua kohtaan, Dean, sinulla on velvollisuus pysyä minun puolellani.
Jos Michael tulee Maahan, minun on tapettava hänet. Ja minä en pysty siihen, jos sinä käännät pääsi ja myönnyt hänelle. Se olisit silti sinä, vaikka Michael ohjaisikin sinua. Silti minun on pakko, koska sinä päätit kerran vastustaa häntä. Koska minä en voi sallia hänen vievän sinua. Sen terän työntäminen lävitsesi tuhoaisi hänet, se kertoisi hänelle ettei hänen ole lupa koskea sinuun, mutta samalla se tappaisi sinut. Se olisi viimeinen tekoni, ja sen jälkeen minun olisi sama tappaa itseni. Minkään enkelin surmaaminen ei ole sinun menettämisesi arvoista. Ei edes Luciferin.
"Dean?"
Käännät huomiosi pois tiestä ja katsot minuun vakaasti. Uteliaisuuden pilkahdus vaihtuu kysyvään, kun käännyn kohtaamaan katseesi. Hetken hiljaisuus, etkä sinä vilkaisekaan takaisin tiehen, vaikka auto nielee metrejä allamme.
"Sanoisitko sinä minulle 'kyllä'?"
Otsallesi ilmestyy ryppy, et ymmärrä, mitä kysymykselläni tarkoitan. Minä en odota sinulta vastausta, koska sellainen on mahdoton antaa. Tuijotat minua hiljaa ja etsit ilmeestäni jotain vihjettä siihen, mitä sinun ehkä pitäisi sanoa. Kun ilmeettömyyteni ei sitä tarjoa, et osaa sanoa mitään ja jäät vain ihmettelemään.
Rekka ajaa ohitsemme ja kehotan sinua keskittymään tiehen. En halua kiskoa sinua uudestaan Helvetistä, enkä halua juonia sinua takaisin alas Taivaasta, olen ymmärtääkseni tehnyt jo tarpeeksi sillä saralla. Voisin vaihteeksi keskittyä pitämään sinut hengissä täällä maan päällä. Niin vaikeaa kuin se onkin ollut, mutta tällä kertaa en aio epäonnistua.
Sam, jonka olemassaolon olin unohtanut, koska hän on nukkunut hiljaa takapenkillä, työntää päänsä penkkien välistä ja kysyy, mitä kello on. En normaalisti ärsyynny häneen näin, mutta nyt hän saisi minun puolestani tipahtaa takaisin uniinsa. Tuhahdan ja käännän katseeni takaisin ulos, kun vastaat veljellesi ja keskustelette sitten jostain minulle merkityksettömästä.
Enkelinvauhdilla olisimme jo perillä, mutta olen huomannut, että sinulla on pakkomielle autoosi. Ja minä pelaan ehkä liikaa sinun säännöilläsi, kun suostun tähän. Se ei ole tapaistani, mutta toisaalta olen hämmästyksekseni huomannut, että autolla liikkumisessa on omat tekijänsä, jotka tekevät siitä erityislaatuisen kokemuksen. Ja yksi niistä on juuri vauhdin hitaus, vaikka huomaankin ajattelevani ihan liikaa, kun katselen ohi matelevia maisemia.
En tajua, miksi Sam aina valittaa rajoituksia ylittävästä ajonopeudestasi, tämähän ei ole mitään.
Yllätyn hieman, kun pysäytät auton seuraavalle huoltoasemalle. Luulin sinun sanoneen, että ajamme kerralla koko matkan, koska meillä on kiire. Sam ihmettelee myös ja on väittämässä vastaan, mutta komennat hänet ostamaan piirakkaa, etkä kuuntele vastaväitteitä. Sam läimäisee auton oven kiinni ja heti, kun hän on kadonnut sisään huoltoaseman ovesta, nojaudut minua kohti etkä vilkaisekaan silmiini, kun suutelet minua. Harmi, olisin halunnut nähdä vilauksen sitä kiehtovaa vihreää.
Miksi epäröit, Dean? Miksi vetäydyt katsomaan minua ryppy otsallasi, miksi maistan epävarmuuden huuliltasi, kun liikautan päätäni hieman eteenpäin koskettaakseni uudelleen? Johtuuko typertynyt ilmeesi siitä, että välikappaleeni on mies, ja sinä suhtaudut tällaiseen kielteisesti? Toisaalta, hetkinen, en tiedä mennä sanomaan, olisiko minulla oikeutta valita välikappaleekseni naista. Mutta olisiko sillä väliäkään, Dean, vai mikä minussa on se, joka sai sinut hakeutumaan siihen eteeni?
Nyt sinä et tiedä, mitä juuri teit, ja tarkastelet minua varovasti. Odotat, että teen tai sanon jotain, mikä kertoisi sinulle, toimitko oikein vai väärin. Mutta mikä on väärin, mikä oikein? Ja mikä tässä on enemmän väärin, ystävän vai miehen suuteleminen? Sinä et tiedä ja odotat, että minulla olisi vastaus. Onko se sitten oikein, sinähän olet meistä se, joka ymmärtää näitä asioita enemmän.
Katoan käsistäsi ja sinä jäät autoosi yksin, kiroat hetken kuluttua ja lyöt kämmenesi rattiin turhautuneena. Luulet tehneesi väärin, vaikka oikeasti minä lähdin vain, koska yhtäkkiä halusin enemmän.
x x x
Tämän piti olla yksinkertainen asia, Dean. Yksinkertainen demoni, yksinkertainen taistelu. Niiltä otetaan henki pois tai ne palautetaan syvimpiin piireihin, ja sinä tiedät sen. Ja osaat tehdä sen. Silti et saa mitään aikaiseksi, sinä vain huidot ja väistät, kunnes minä astun sen kirotun demoninsikiön taakse, painan kämmeneni otsalle ja palautan sen saastaisen olemuksen takaisin Helvettiin.
Huokaiset ja nouset hitaasti ylös. Aion juuri todeta jotain fiksua ja yleispätevää, kun astut eteeni ja lasket sormen huulilleni. Rypistän otsaani hymyllesi, ja sinä et välitä siitä, vaan vedät kätesi pois ja suutelet minua. Tällä kertaa siinä ei ole epävarmuutta tai kysymystä oikeasta ja väärästä, tällä kertaa se tuntuu aivan sinulta. Tämä oli yksinkertainen ansa, Dean. Sinä olit yksinkertainen ansa, ja minä lankesin.
"Cas", kuiskaat ja hymyilet poskeani vasten. "Sanoisin sinulle 'kyllä.'" Kosketan niskaasi sormillani ja sallin itselleni kevyen hymyn. Juuri tämän takia en voi antaa Michaelin koskea sinuun. Koska minä haluan olla sinun ainoa enkelisi.
x x x x x x x x
A/N: Olen ihan varma, etten saanut tähän kasattua sitä ajatusta, mikä minulla oli, mutta menkööt nyt tällaisena. Kommentteja arvostetaan!