Luku 3
"Mitä sinä sanoit? Totta kai hän paranee, onhan Scorpius sentään Malfoy!" Legendaarinen Malfoyn suvun ylpeys nostaa taas päätään. Draco ei ilmeisesti kykene sisäistämään tai edes jollain tavalla ymmärtämään Scorpiuksen tilan vakavuutta. Miksi ihmeessä olin edes odottanut hänen ymmärtävän. Vaikka Draco on muuttunut, on hän silti se sama ehdottoman puhdasverinen velho. Ja velhomaailmassa lapset harvemmin sairastuvat mielisairauksiin.
"Malfoyn sukunimen edustamalla tittelillä ei ole Scorpiuksen kannalta mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Eikä Scorpius edes minun tietääkseni osaa arvostaa nimensä tuomaa asemaa toisin kuin sinä, Draco. Osasit varmaankin jo taaperona olla Malfoyn nimen arvoinen, eikö vain?" Tiuskaisen ärtyneenä siitä, että hän asettaa taas oman täydellisen syntyperänsä jollekin typerälle jalustalle. Vaikka olen aina tiennyt Dracon olevan verisääty- ja syntyperärasisti, hänen käyttäytymisensä jaksaa ärsyttää. Hänen ilmeensä muuttuu tiukemmaksi ja ärsyyntyneeksi. Oma vikansa. Olen tolkuttanut hänelle satoja ja taas satoja kertoja siitä, että hänen pitäisi olla avarakatseisempi eikä vain jämähtää perheensä ajattelutapaan.
"Miksei muka paranisi?" Draco kysyy minulta. Huokaan syvään ja katson häntä kiinteästi.
"Scorpius on taikamaailman standardien mukaan täysin terve. Jästimaailman standardien mukaan Scorpius on hullu. Mitä muuta minä voin tehdä kuin sanoa etten todellakaan tiedä mikä pojallasi on. Mutta lupaan yrittää parhaani hänen parantamisensa hyväksi." Vaikka minulla on muitakin potilaita, tutkimus ja oma elämä.
Draco näyttää onneksi tyytyvän selitykseeni, vaikka hänen ilmeensä kertookin etteivät asiat ole vielä selvitetty. Siirrymme minun työhuoneeseeni, vaikka minulla olisi töitä. Äärimmäisen paljon töitä. Pitäisi käydä katsomassa ainakin Nathanielia ja Catharinea, ja haluaisin jatkaa tutkimustani, sillä se jäi pahaan kohtaan kun minut eilen lähetettiin yliparantaja Holmesin luo.
Voisin käskeä Siennan hoitamaan asioita puolestani. Sienna on minun oikea käteni, paras ystäväni ja orjani. No, ei nyt sentään, mutta melkein. Sienna on likipitäen ainoa ihminen kehen luotan sataprosenttisesti. Jopa potilaat luottavat Siennaan, vaikka hän onkin hädin tuskin kahdenkymmenenviiden ja näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta. Jokin asia hänessä saa hänet vaikuttamaan vanhemmalta kuin onkaan. Kaikki palvovat Siennaa. Käännän katseeni kohti Dracoa - jälleen kerran - ja aloitan taas kysymystulvani.
"Kerro minulle Scorpiuksesta kaikki minkä vain suinkin tiedät. Älä turhaan säästele sanoja."
"Hän on syntynyt lokakuun viidestoista päivä, torstaina, vuonna 2003. Hänen äitinsä on Astoria Greengrass, entinen Malfoy, nykyinen Weasley. Isän varmaan tiedätkin, ellei Astoria onnistunut panemaan jonkun hyvin samannäköisen miehen kanssa kuin minä. Hän on nyt kuusivuotias, täyttääseitsemän kolmen kuukauden päästä. Minä en juurikaan ole ollut läsnä hänen lapsuudessaan, vaan Scorpius on ollut lähinnä taloudenhoitaja-lapsenvahti-kokki-siivoojamme Ella Ironwoodin hellässä huomassa. Astoria keskittyi lähinnä oleilemaan sisarensa Daphne Nottin, omaa sukua Greengrassin, luona. Erityisesti hoivaamassa ilmeisesti omaa lastaan jonka oli saanut aikaisemmasta suhteestaan ja antanut sitten Daphnelle. Lapsi on tyttö, nimeltään Nathalia Corner, isänä toimii taasen Michael Corner."
" Astorialla oli tapana vaihtaa miehiä lennossa ensin tehtailtuaan lapsia. Tyttöjä, tietysti. Minä olin poikkeus. Tietenkin hän halusi minunkin kanssani tytön mutta ei onnistunut. Syy oli kuulemma minussa. Veti esiin Cornerinkin sanoen että 'jos sekin korpinkynteläinen surkimus onnistuu siittämään tytön niin kyllä sinäkin onnistut'. Siinä vaiheessa hän halusi jo avioeron johon minä en suostunut. Malfoyt eivät eroa, eivätkä eronneet myöskään silloin. Me emme ole vieläkään eronnut, vaan Astoria on komennuttanut sen papin joka vihki Weasleyn ja Astorian. Ja se sinun typerä miehesi ei tietenkään ole kysellyt." Siinä vaiheessa minä keskeytän.
"Hän ei ole minun mieheni. Toisin kuin Malfoyt, Grangerit saavat erota", lisään kuivakan huomautuksen ja mulkaisen Dracoa. Minuahan ei enää yhdistetä Ronald Weasleyyn missään muualla kun omassa mielessäni. Draco luo minuun pahoittelevan katseen ja jatkaa.
"Scorpiukselle oli kuitenkin tärkeää, että Astoria oli hänen lähellään. Kyllähän Astoria häneen kiinnitti huomiota, useinkin. Se oli luultavasti ainoa asia mikä Scorpiuksen silloin piti järjissään. Minä kun hädin tuskin näin koko poikaa. Astorian lähdettyä ex-miehesi matkaan, poika lakkasi kommunikoimasta muiden kuin Ellan kanssa. Hänellekin Scorpius puhui yksitavuisesti, kuitenkin vain yleensä nyökkäillen tai pudistellen päätään. Kun minäkin aloin olemaan Astorian lähdön jälkeen yhä harvemmin kotona, Scorpius ei lopulta puhunut edes Ellalle. Olimme Ellan kanssa ymmällämme. En silloin tajunnut, että syy oli minussa. " Keskeytän hänet taas, koska Dracon puhe kuulostaa pelkältä sanahelinältä. Minä haluan konkreettisia vastauksia.
"Kuinka vanha Scorpius oli, kun hän lakkasi puhumasta?" Tämä kysymys on vaivannut mieltäni jo jonkin aikaa. Ihme, ettei Draco ole sitä jo kertonut.
"Hän lakkasi puhumasta vuoden 2007 jouluna."
"Eikö hän ole puhunut likipitäen kolmeen vuoteen?! Herranen aika, Draco! On ihme jos hän ylipäänsä kykenee enää puhumaan. Ajattele niitä kaikki patoutuneita tunteita, sanoja... Ja miksi helvetissä sinä olet täällä vasta nyt? Päätit sitten odottaa kolme pitkää vuotta ennen kuin suvaitsit saapua tänne hakemaan hoitoa pojallesi. Tuota voisi pitää jo lapsen rääkkäyksenä!" Karjaisen Dracolle joka näyttää siltä, että olisin lyönyt häntä kasvoille. Sietääkin. On monia asioita, joita en siedä ja yksi niistä on lasten heitteille jättäminen.
"Mistä minä olisin voinut tietää! Ei tämä minullekaan kovin helppoa ole. Meillä Malfoyilla kynnys lääkärille menemiseen on kohtalaisen korkea. Meidän suvustamme on monia kuollut sen kynnyksen takia."
"Mutta ei sinun tarvitse rääkätä omaa poikaasi sen takia! Luulin oikeasti että olisit erilainen kuin muut sinunlaisesi, mutta nyt huomaan erehtyneeni pahan kerran." Olen todella vihainen Scorpiuksen puolesta. Ehkei minun tarvitsisi, mutta minun käy häntä sääli. Hän saattaa olla parantumattomasti sairas vain oman isänsä typeryyksien, sukunsa idioottimaisuuksien ja fobioiden takia. Unohtamatta tietenkään oman äitinsä osuutta asiassa. Ja periaatteessa minäkin olen syyllinen hänen tilaansa. Jos olisin ollut kiinnostavampi aviovaimo, jos olisin onnistunut pitämään Ronin luonani. Hän ei ehkä olisi lähtenyt Astoria Malfoyn luo. Minua itseänikin ihmetyttää mikä siinä aivottomassa ja sinisilmäisessä blondissa kiinnosti sekä Dracoa että Ronia. Ei Ron yleensä ollut kiinnostunut blondeista, ja Draco... No, en voi väittää tuntevani hänen naismakuaan sen paremmin kuin kukaan muukaan. Mutta luulin ainakin tuntevani Ronin läpikotaisin. Ilmeisesti olin siinäkin väärässä. Ehkä Astoria on kiinnostavampi kuin minä, ehkä hän suostuu kaikkiin Ronin oikkuihin, kun minä en.
"En minä tähän ainoa syyllinen ole. Jos sinä olisit onnistunut olemaan sen verran houkutteleva että olisit pystynyt pitämään aviomiehestäsi kiinni, niin Astoria ei olisi lähtenyt ja Scorpius olisi terve", Draco ärähtää.
Nousen ylös tuolistani ja kävelen Dracon luo. Tuijotan häntä hyvin vihaisesti ja annan vihani kasvaa vapaasti.
"Luuletko sinä todella, etten minä yrittänyt? Etten yrittänyt pelastaa avioliittoamme, etten yrittänyt ollenkaan? No, siinä tapauksessa olet väärässä. Minä yritin, mutta sinun vaimosi oli ilmeisesti kiinnostavampi kuin minä. Joten älä sinä helvetti tule minulle sanomaan etten yrittänyt. Ja jos Ron oli sitä mieltä etten ollut tarpeeksi houkutteleva, se on täysin hänen vikansa. Ja unohtamatta tietenkään sitä, että miten ihmeessä minä olisin voinut vaikuttaa Scorpiuksen tilaan? En ole hänen äitinsä enkä millään tavalla edes sukua hänelle. Paitsi olenhan minä äidin uuden miehen ex-vaimo. Äärimmäisen läheistä sukua, siis."
Draco yrittää näyttää katuvalta, muttei onnistu. Erotan edelleen hänen katseessaan raivon joka mitä todennäköisimmin kohdistuu minuun. Aivan turhaan hän minulle on vihainen.
"Oliko sinulla muita suhteita avioliittosi ulkopuolella?" Rääkkään häntä edelleen kysymyksilläni. Tämän kysymyksen seurauksena Draco näyttää nolostuneelta ja minulta ei kestä kovinkaan kauan selvittää vastausta yksinäni.
"Siis oli? Kenen kanssa, jos saan kysyä?"
"Se asia ei kuulu sinulle millään tavalla."
"Selvä, mutta ajattelin vain... Entä jos Scorpius on saanut suhteesi jotenkin selville? Hän nimittäin on keskimääräistä lasta huomattavasti viisaampi", sanon jo hieman rauhoittuneempana. Vaikka Draco tuntuukin heiluttelevan jotain punaista vaatetta silmieni edessä, en anna sen horjuttaa itseäni enää. Hänen silmänsä laajenevat. Kallistan päätäni odottavasti.
"Täytyykö minun hakea totuusseerumia vai kerrotko vapaaehtoisesti?" En minä varsinaisesti halua häntä kiristää, mutta Draco ei jätä juurikaan vaihtoehtoja. Ja olenhan minä myös utelias.
"Hermione, onko tämä oikeasti tarpeellista? En haluaisi kertoa näin yksityisiä tietoja kenellekään, mutten varsinkaan sinulle." Hämmennyn hiukkasen Dracon lausahduksesta. Ai ettei varsinkaan minulle? Miksei? Minähän olen parantaja, enkä mikään juorulehden päätoimittaja.
"Ei tämä välttämättä olekaan tarpeellista. Mutta ajattelin tutkia kaiken mahdollisen. Jos tämä on sinusta kiusallista, niin voimme lopettaa." Draco huokaa syvään. Hän kuitenkin jatkaa. Minä tyynnyn ja istun takaisin tuoliini, joka on ollut viime päivinä kovassa kulutuksessa.
"Hyvä on sitten, senkin mustasukkainen ex-tyttöystävä. Minulla oli suhde minun taloudenhoitajaani Ellaan. Parempi?" Hän virnistää minulle ilkikurisesti. Ilkikurinen Draco on minulle jotain täysin uutta, jotain sellaista mihin en ole koskaan tutustunut. Ravistan häntä koskevat epäasialliset ajatukset pois mielestäni heti niiden ilmestyttyä. Kuten olen jo monesti sanonut, en aio langeta Dracon pauloihin enää koskaan. Kerrassakin oli jos liikaa.
"Mitä tahansa muuta suostun olemaan paitsi mustasukkainen. Ex-tyttöystäväsi tosiaan olen, mutta enpä taida haluta tulla tunnetuksi siitä. Sehän oli ja on salaisuus. Eikä muuten ole parempi, ei sitten yhtään. Paitsi jos hillitsitte itsenne kotisi sisällä tai Scorpiuksen lähettyvillä. Joten miten on?" Kysäisen häneltä suloisen pehmeällä äänellä.
"Kuten jo sanottua, en halua keskustella seksielämästäni kenenkään siihen kuulumattoman kanssa. Mutta jos nyt välttämättä haluat tietää, emme Ellan kanssa juurikaan katsoneet aikaa tai paikkaa", Draco mumisee miltei kuulumattomalla äänellä.
"Se mahdollisuus että Scorpius olisi nähnyt teidät, on siis olemassa?"
"On, mutta se mahdollisuus on häviävän pieni."
"Häviävän pieni tai ei, mahdollisuus se silti on. Olen saanut sellaisen käsityksen, että Ella olisi ollut ainoa henkilö johon Scorpius luotti, se ainoa jolle hän puhui. Mietipä kahdesti mikä olisi saanut sen luottamuksen rikkoutumaan." Totean asiallisesti. Draco miettii asiaa hetken (onko hän todella noin typerä ettei tajua) ja tajuttuaan asian hänen harmaat silmänsä välähtävät.
"Hyvä on. Oletetaan siis että Scorpius olisi nähnyt meidät. Mutta eihän sellainen voi mitenkään järkyttää ketään niin paljon."
"Et ole tosissasi. Miltä sinusta tuntuisi jos olisit nähnyt oman isäsi harrastamassa seksiä jonkun toisen kanssa? Kyllä vähemmästäkin saa traumoja, Draco hyvä", tokaisen ja mulkoilen häntä. "Oletko todella muuttunut vain muutamassa vuodessa noin... tyhmäksi?"
"Sinulla ei ole mitään oikeutta haukkua minua tyhmäksi. En vain ymmärrä. En minä tiennyt kuinka sairas Scorpius on. Ja kai minun on pakko hyväksyä että se voi tosiaan aiheuttaa traumoja", Draco myöntää hieman vastahakoisen näköisenä.
"Tulit sentään järkiisi. No, olen keskustelumme perusteella tehnyt jonkinlaisen arvion pojastasi. Sanoisin, että hän on äärimmäisen sulkeutunut. Hän tarvitsee jonkun luotettavan ihmisen lähelleen, ja suosittelisin, että sinä yrittäisit voittaa Scorpiuksen luottamuksen takaisin. Sama juttu taloudenhoitajanne kohdalla. Poikasi ei ole fyysisesti estynyt puhumaan, joten puhumattomuus on Scorpiuksen itse päättämä asia, eli hän kärsii valikoivasta puhumattomuudesta. Uskoisin että se hoituu luotettavan ihmisen mukaantulon myötä. Pelokkuus voi olla sukuvika, tai sitten sekin johtuu vain traumoista. Eli, Scorpiuksella on hyvät mahdollisuudet parantua, ellei hänen oireisiinsa ole muita selityksiä. Luotettavan henkilön löytyminen on etusijalla", kerron arvioni pojasta. Dracon ilme näyttää arvioni jälkeen iloiselta ja toiveikkaalta.
"Tiedän jo sen luotettavan henkilön." Draco myhäilee minulle sen näköisenä kuin tietäisi jonkin oikein mehevän salaisuuden - jota minä en tiedä.
"Sehän on loistavaa. Mutta ihan vain siltä varalta jos luulet että suostun, niin en tule suostumaan. Vaikka olenkin parantajana Pyhässä Mungossa, se ei tarkoita, että minun pitäisi ryhtyä varaäidiksi jollekin potilaalleni. Minulla on omiakin lapsia, jos muistat." Ei hän voi olla tosissaan. Kyllä hänen pitäisi arvata etten minä suostuisi, sillä hän ainakin luultavasti tuntee minut tarpeeksi hyvin. Toisaalta hän tuntee minut liian hyvin. Hän tietää, että kun on kyse lapsista, minun on miltei mahdoton sanoa ei. Vaikka kyseessä eivät olisikaan omat lapseni. Mutta ikääntyminen on tehnyt minut tunteellisemmaksi, joten minun tekisi mieli suostua Dracon pyyntöön. Vaikkei hän olekaan vielä sitä pyytänyt.
Ravistan kaikki suloisen pehmeät ja pörröiset ajatukseni mielestäni ja keskityn ajattelemaan järkevästi. Olen ennenkin joutunut pulaan tunteellisuuteni takia. Edellisestä kerrasta on kylläkin useampi vuosi, mutta niin on kuitenkin käynyt, ja pulaan joutuminen ei ole kovin hauskaa. En yksinkertaisesti voi suostua.
"Hermione, sinä tiedät mitä aion kysyä. En ryhdy anelemaan, sillä sinä tiedät etten ole sellainen. Mutta pyydän kauniisti. Voisitko sinä yrittää luoda Scorpiukseen jonkin yhteyden? Olla hänelle se luotettava henkilö?" Minun tekisi mieli suostua, ihan Scorpiuksen takia, mutta minun täytyy ajatella muitakin. Minun täytyisi keskeyttää tutkimukseni, jättää Nathaniel ja Catharine ties kuinka pitkäksi aikaa jonkun toisen hoiviin. Puhumattakaan siitä miten äitini sanoisi, kun jättäisin lapseni hänen hoiviinsa pariksi kuukaudeksi. Luotettavana henkilönä oleminen tarkoittaa jatkuvaa paikallaoloa, sitä että on lähellä koko ajan. Se tarkoittaa sitä että minun pitäisi muuttaa sairaalaan tai Malfoyn kartanoon. Sairaala olisi parempi vaihtoehto, mutta en todellakaan aio tuoda Rosea ja Hugoa missään nimessä tänne kaiken maailman sairauksien ja vammojen keskelle. Malfoyn kartanosta minulla on niin huonoja omakohtaisia kokemuksia, että sinne en aio palata. Joten, minä en voi suostua.
"Draco, et ilmeisesti ole ajatellut asiaa loppuun asti. Minulla on kaksi lasta, ja en aio tuoda heitä asumaan sairaalaan. Niin minä joutuisin tekemään, sillä luotettavana henkilönä olo tarkoittaa jatkuvaa lähelläoloa, öisinkin. Sairaala ei ole sopiva asuinpaikka lapsille. En myöskään aio viedä heitä äitini luo, sillä he ovat minun lapseni, eivät suinkaan äitini."
"Mutta voittehan te tulla asumaan meille. Tuskinpa Ella väittää vastaan. " Draco tarjoaa minulle vaihtoehtoa, jota en voi hyväksyä. Paikkahan olisi ihanteellinen ja voisin ottaa Hugon ja Rosen mukaan. Mutta, kaiken sen jälkeen, mitä minä koin siinä kartanossa, en voi palata sinne. Muutenkin koko kartano huokuu pahuutta, toimihan se kuolonsyöjien päämajanakin Lucius Malfoyn törppöiltyä ansioituneesti. Joten se vaihtoehto ei tule kysymykseenkään.
"Valitan, mutta ei käy. Minä en aio muuttaa sinun kartanoosi. Kai sinä ymmärrät etten voi suostua, ihan oman mielenterveyteni vuoksi."
"Hermione. Minä en näe ketään muuta mahdollista henkilöä sopivaksi Scorpiuksen kaltaiselle lapselle. Sinä olet oikeasti ainoa vaihtoehto." Loppujen lopuksi Draco sortuu anelemaan, ei ihan polvillaan, mutta kuitenkin. Hän näyttää todella epätoivoiselta, mikä ei ole ilme, jonka olen tottunut joskus näkemään Draco Malfoyn kasvoilla. Mutta en voi suostua. Rose ja Hugo tulisivat hulluksi täällä sairaalassa, ja minä tulisin hulluksi Malfoyn kartanossa. Joten vaihtoehtoja ei jää. Draco ei nimittäin suostuisi mistään hinnasta tulemaan asumaan minun kotiini. Se on nimittäin pieni rivitalonpuolikas jästialueella. Malfoyn arvolle ei todellakaan sovi asua edes väliaikaisesti pienessä talossa ja vielä jästien asuttamalla alueella. Draco tulisi hulluksi noin puolessa tunnissa. Taikuutta ei nimittäin juurikaan kannata käyttää, ellei halua taikaministeriön edustajaa paikalle saarnaamaan vastuullisesta taikuuden käytöstä, ja saarnan jälkeen annettavat roimat sakot piristävät mieltä oikein kivasti.
"Ei tuo auta. Sinä tiedät mitä minulle on tehty siinä helvetinkartanossa. Joten, vastaukseni on yhä edelleen ei. Sinun kannattaisi etsiä mahdollisimman nopeasti joku toinen jota voit harkita." Vilkaisen huoneeni päätyseinää hallitsevaa valtavaa ja koristeellista kelloa. Olen kuluttanut aivan liian kauan ajastani rupatellessani Dracon kanssa. Nousen ylös tuolistani ja osoitan Dracolle ovea.
"Olen viettänyt seurassasi jo valtaosan aamupäivästäni, ja minulla on muitakin asioita tehtävänä. Scorpius ei suinkaan ole ainoa potilaani. Tapaaminen valotti monia poikaasi koskevia asioita, ja uskon että hän tulee parantumaan." Vaihdan taas asiallisen tyylin päälle. Tämänpäiväinen byrokratia on nyt hoidettu, joten nyt on käytännön asioiden vuoro. Lähden pois huoneesta osoittaen että keskustelu on todella ohi.
***
Palaan takaisin osastolle, jossa on käynnissä täysi helvetti. Joku typerys on päästänyt Nathanielin ulos ennen lääkkeiden antoa. Poika ei ennen lääkkeitä kyennyt edes kommunikoimaan järkevästi. Ainoa tapa kommunikoida oli siis se Natin mielestä täysin sopiva, eli siis heitellä avada kedavraa ja kidutuskirousta ympäriinsä. Hän ehti tappaa kolme ihmistä, tätinsä, isosisarensa ja isoisänsä ennen kuin pojan vanhemmat tajusivat tuoda hänet tänne. Se oli varmaankin viimeinen pisara Holmeseille, onhan kyseessä vanha ja vaikutusvaltainen suku. Eihän sellaisen perheen vesa voi tappaa omia sukulaisiaan. On sitä muissakin vanhoissa ja vaikutusvaltaisissa perheissä tapettu omia sukulaisia, hyvänä esimerkkinä Bellatrix Lestrange, omaa sukua Musta, joka tappoi serkkunsa ja sisarentyttärensä.
Mutta kuitenkin, tällä hetkellä Nathaniel on täysin kohtauksen vallassa, ja on kaiken päälle onnistunut saamaan jostain takaisin taikasauvansa, sen joka hänelle ostettiin Ollivanderilta silloin kun poika oli vielä terve ja menossa Tylypahkaan. Kukaan ei ole onneksi vielä kuollut, mutta muutamia makaa maassa kidutuskirouksen selättäminä, ja vielä useampi tainnutettuina. Nathanielin kohtauksien ottaessa vallan pojasta, loitsut joita poika taikoo menevät kohtauksen tason mukaan. Pahimmissa kohtauksissa Nat taikoo tappokirouksia, hieman lievemmissä kidutuskirouksia ja lievimmissä tainnutustaikoja. Joko siis Natin kohtaus on sekoitus lievintä ja keskitasoa, tai kohtaus on yltymässä. Huonompi juttu jos kohtaukset yltyvät. Mikäli minä tiedän, Nathaniel on saanut viimeksi todella pahan kohtauksen silloin, kun tappoi sukulaisiaan. Yritän korottaa ääntäni huoneessa vallitsevan sekasorron yli.
"Joka ikinen ihminen ulos täältä, ihan oman turvallisuuden takia! Heti!" Huudan ja kiskon Frank Longbottomia ylös sohvalta. Parantajia juoksentelee käytävillä, jotka ovat nekin sekasortoisia. Lykkään velton Frankin lähellä olevan parantajan luo, ja ohjaan Alice Longbottomin samaan suuntaan. Katseeni harhailee huoneessa etsien loppuja potilaitani. Kiroan kuuluvasti kun huomaan Catharinen lattialla, oletettavasti kidutuskirouksen vallassa. Gilderoyn huomaan kumartuneena hölpöttämään jotain turhaa tainnutetun hoitajan ylle huoneen toisella puolella. Pyöräytän silmiäni. Jopa nyt, vaikka huoneessa on pahimmanlaatuinen tilanne päällä, Lockhart jaksaa käyttäytyä mahdollisimman rauhallisesti eli täysin omaan tapaansa. Vilkaisen Nathanielia nopeasti. Poika näyttää rauhoittuneen, mutta seuraavassa hetkessä vierestäni välähtänyt tappokirous kertoo muuta. Ei, Nat ei tosiaankaan ole rauhoittunut. Normaalisti lapsille annetaan lääkkeet pillereinä, mutta en oikein usko Nathanielin nielevän lääkkeitä sopuisasti juuri tällä hetkellä, joten nappaan oven vieressä olevasta kaapista lääkeruiskun. Huokaan syvään. Pyhässä Mungossa on monia kirjoittamattomia sääntöjä, ja yksi niistä on se, ettei lapsiin saa kohdistaa minkäänlaisia taikoja. No, toivotaan että tämä annetaan minulle anteeksi.
"Kangistumis tyystilys." Tähtään Nathanielta sauvalla anteeksipyytävä ilme kasvoillani. Samalla hetkellä kun poika kaatuu jäykkänä taaksepäin, hänen onnistuu mumista vielä yksi loitsu. Valosuihku lennähtää sauvasta ja osuu sohvan vieressä koko ajan seisoneeseen Scorpiukseen. Poika valahtaa velttona lattiaa peittävälle matolle ja jää siihen makaamaan liikkumattomana.