Ficin nimi: Mustarastaan silmien alla
Kirjoittaja: Miss-schoolweek
Tyylilaji: Angst? Tai miten sen sitten näkeekin.
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Antonin Dolohov törmää kuolonsyöjien moraalikoodiin ja löytää itsestään hiukan hyvää miestä.
Varoitukset: Melko ylimalkaisesti kuvailtua väkivaltaa, viittaamista raiskaukseen (ja suhteeseen alaikäisen henkilön kanssa) sekä arveluttavia moraalisia teemoja.Mustarastaan silmien alla
Orapihlaja-aidan kätköissä istui mustarastas ja katseli onnellisen ymmärtämättömänä julmaa näytelmää, jonka näyttämönä roihusi vanha puutalo hedelmätarhoineen. Joukko huppupäisiä hahmoja oli kerääntynyt pihamaalle ihailemaan uusinta saavutustaan, kuolinkouristuksissaan sätkivää, pahoin poltettua herra Ping -parkaa. Kuolevan miehen vierellä makasi irvokkaana vainaja, joka oli vain tuntia aiemmin tarjoillut teetä miehelleen ja tyttärelleen. Tuon hetken ja kuolemansa välissä rouva Ping -raasu ehti kokea sanoinkuvaamattomia asioita rangaisuksena ainoasta synnistään, lempeydestään jästisyntyisiä kohtaan. Kaikkein pahimmin oli kuitenkin saanut kärsiä Lan Ping, joka yhä elävänä, joskin surkeasti viilleltynä, oli köytetty katselemaan hävitystä hiiltyvään kirsikkapuuhun. Tyttö oli tuskin kuuttatoista, suloinen ja viaton kuin kissanpoika ja pian menettävä viattomuuutensa muutamalle kuolonsyöjänrotvakkeelle, jotka olivat saaneet kyllikseen korisevasta herra Pingistä.
”Et olisi tullut tänne, kinuskihuora. Ehkä teilläpäin nussitaan kuraverisiä, mutta me pidetään huoli ettei semmoista tehdä täällä. Haluatko oikeaa, puhdasverisen mulkkua, kinuskihuo...” Äänekäs poksahdus keskeytti kellertäviä hampaitaan lipovan miehen, joka oli parhaillaan repimässä Lan-rukan kaavun etumusta auki.
”Wilkes”, Pimeyden Lordi kajautti niin hyytävällä sävyllä, että kuolonsyöjä kääntyi kauhistuneena ja yritti tehdä kunniaa housujen sepalus yhä auki repsottaen. Voldemort katseli hitaasti ja arvioiden ympärilleen ja sitten taas seuraajaansa.
”Ajattelitte sitten polttaa koko paikan. Hieno homma, Wilkes. Upeaa työtä. Kukaan ei varmaan huomaa tätä savupatsasta viereisestä kylästä. Laita nyt edes housusi kiinni, sinä onneton puolijärkinen”, hän kirosi sihahtaen ja astui tutkimaan lähempää kauhuissaan nyyhkivää Lan Pingiä.
”Oletko sinä puhdasverinen, tyttö?”, Voldemort kysyi matalalla, ankaralla äänellä. Lan nyökkäsi surkeana ja yritti niellä itkuaan. Pimeyden Lordi kohotti kulmiaan:
”Oletko sinä osallistunut kuraveristen piilottamiseen vanhempiesi kanssa sen jälkeen, kun te muutitte tänne?” hän tiedusteli. Lan pyöritti surkeana päätään.
”E- e- en, hee-e-rra...”, hän niiskutti ja yritti kiemurrella siteissään kauemmas tuosta kylmää uhkuvasta miehestä. Voldemort sipaisi otsaansa turhautuneen näköisenä ja kysyi:
”Oletko sinä neitsyt, tyttö?”
”Viitta”, Lordi Voldemort parahti suuttuneena ja tuijotti Dolohovia.
”Anna viittasi, senkin ääliö. Etkö näe, että tämä nuori neiti on”, hän mulkaisi paljonpuhuvasti Wilkesiin: ”riisuttu kuin jonkinlaisissa barbaarisissa valloitusrituaaleissa.” Kun hämmentynyt Antonin Dolohov kipaisi vapauttamaan kauhusta velttoa tyttöä ja käärimään tätä viittaansa, Pimeyden Lordi selvitti kurkkuaan ja kääntyi sitten puhumaan kuolonsyöjilleen:
”Te edustatte koko velhomaailman toivoa ja tulevaisuutta. Teidän käsissänne ovat loistavan, puhdasverisen tulevaisuuden avaimet. Ja te järkijätöt tuhoatte, tapatte ja raiskaatte kuin jotkin raivotautiset, mielipuoliset eläimet.” Vihaisella kädenliikkeellä Voldemort kutsui viiman, joka riuhtaisi palavien puiden oksat tuhkana kuolonsyöjien niskaan.
”Tästä päivästä alkaen en halua nähdä tällaista... tällaista typeryyttä enää koskaan. Kun tapatte, olkoon syynne kunniallinen, tahtonne puhdas ja tarmonne ehtymätön. Kun kohtaatte puhdasverisiä miehiä, jotka teitä vastustavat, kukistakaa heidät mahtinne ylivoimalla taistelussa. Kun kohtaatte puhdasverisiä lapsia, ottakaa häidät luoksenne ja kasvattakaa heitä ymmärtämään aatteemme oikeutus ja ylivalta. Kun kohtaatte puhdasverisiä naisia, kantakaa heidät kotiinne ja tehkää heistä vaimojanne ja pelastakaa heidät kuraverisaastalta”, Pimeyden lordi kohotti sauvansa ja sinkosi pimeän piirron palavan talon päälle. Sitten hän loi jäätävän katseensa Dolohoviin:
”Nyt, Antonin; vie tämä neito kotiisi, tarjoa hänelle vieraanvaraisuutesi ja paikka rinnallasi vihittynä vaimonasi. Pimeät henget varjelkoon hänen puhdasverisen sielunsa koskemattomuutta.” Hoikkien sormiensa eleellä lordi Voldemort pirskotti hämmentyneen miehen ja puolitajuttomuuden tilassa nuokkuvan naisen päälle siunauksensa ja ilmiintyi pois tuolta kurjuuden näyttämöltä, jota kuukin oli häveten paennut pilvihunnun taa.
Puolitoista vuotta myöhemmin Antonin Dolohov palasi kotiin viikkoja kestäneeltä matkaltaan. Hän viskaisi kuraiset kenkänsä uupuneena pitkin eteisen lattiaa ja raahusti olohuoneeseen lysähtääkseen kauhtuneeseen lempinojatuoliinsa. Chilikastikkeen ja vastaleivotun leivän tuoksu hiipi hänen sieraimiinsa ja keittiöstä kuului kilinää kun nainen pudotti hämmästyneenä teekuppinsa.
”Voi mieheni, sinä tulit lopultakin kotiin! Minä jo luulin... Katso, Mai-Ann! Isi tuli kotiin”, ja huojentuneena pikku Lan Dolohov sipsutti keittiöstä pieni, tuuheatukkainen tytönpullero lanteelleen nostettuna. Hän kosketti arasti puolisonsa olkapäätä, ja laski sitten kujertavan vauvan isänsä syliin. Kun ryvettynyt, laihtunut ja karujen näkyjen synkistämä Antonin lepuutti silmiään pikku nykerönenässä ja ensimmäisessä hampaannypykässä, Lan-rouva istui lattialla riisumassa puolisonsa likaisia sukkia ja pukemassa tämän jalkoihin huopaisia tohveleita, joihin hän oli koristeeksi ommellut villalanka-puhpallurat.
”En olisi uskonut voivani kaivata sinua näin paljon. Aluksi en ollenkaan... Mutta sinusta on tullut kunnioitettava mies, Antonin. Kunnioitettava isä. Kunpa vielä osoittaisit samaa kunnioitusta muille.” Ruskeat silmät kyynelissä Lan painoi poskensa miehen tohvelia vasten.
Kun aurorit neljä kuukautta myöhemmin kukistivat Antonin Dolohovin, he löysivät hänen povitaskustaan kaksi silkkinauhalla sidottua tuppoa paksua, tummaa tukkaa ja hänen tyhjän talonsa komerosta syvennyksen, jossa tomujäljistä päätellen oli ollut matto rullalla.Nyt matto oli kuitenkin poissa eikä kukaan, paitsi ehkä räystään alle majoittunut mustarastas, ollut nähnyt tummaa hahmoa, joka hitaasti lipui horisonttiin ja hyräili kahdella kujertavalla äänellä.
Teen voltin nakinpal... kommentista 
