Otsikko: Sukellus pimeään
Kirjoittaja: Soni
Oikolukija:astar913
Ikäraja: S
Hahmot/Paritus: Yasutora ”Chad” Sado/Uryuu Ishida
Genre: fluff
Fandom: Bleach
Summary: Pitkän kesäpäivän jälkeen ystäväjoukkomme on palaamassa rannalta rauhallisin tunnelmin, paitsi että Uryuu ei saa hillittyä sydämensä villiä rytmiä sitten millään.
Vastuunvapaus: En omista, rahasta saati halua sitten millään muotoa loukata.
a/n: Kolmas pari Bleach
Rare10:iin.
Sukellus pimeään
Laskeva aurinko. Bussi sisältä loistavan polttavan oranssi. Rantamaisema, joka on jäämässä puiden taakse bussin huristaessa eteenpäin.
Bussi oli vielä varsin täynnä, sillä hyvä sää oli tarkoittanut paljon rannalla olijoita.
Pieni ystäväjoukko oli hajaantunut istumaan kahdenhengen yksiköihin tilanpuutteen vuoksi. Uryuun harmiksi se tarkoitti Chadin viereen joutumista. Hän ei tiennyt, kuinka siinä oli voinut käydä niin, että he olivat viimeiset bussiin nousijat ja siten viimeiset paikan saajat.
He päätyivät istumaan aivan bussin viimeiselle riville, ikkunan ja rehevän, mutta yrmeän, rouvashenkilön väliin. Tai no, Uryuu oli Chadin ja ikkunan välissä.
Heistä lähimpänä istuivat Keiko ja Orihime kahden täyden penkkirivin päässä.
Järjestelyssä ei itsessään ollut mitään vikaa, hän ei ollut riidoissa Chadin kanssa tai kantanut minkäänlaista kaunaa tälle. Chad ei ollut tehnyt mitään, mikä olisi loukannut Uryuuta, mutta sepä se ongelma olikin.
Hänen itse sitä huomaamatta, hän oli alkanut nähdä hiljaisen jätin muunakin kuin ystävänä. Ehkä se oli ne kuukaudet partioimassa yhdessä Ichigon ollessa ilman voimiaan, miten hän tottui tämän suureen olemukseen vierellään.
Kyseisen nuorukaisen ajatteleminen, etenkin tämän ruskettuneen lihaksikaan vartalon, sai Uryuun punastumaan. Hän ei ollut romanttinen ihminen ja kun hän oivalsi tuntemuksensa, oli liian myöhäistä. Näinä päivinä tilanne oli vielä pahempi, kun hän ajatteli kaikenlaista likaista mielessään. Ne ajatukset olivat kaukana ystävällisestä kiintymyksestä.
Nytkin hän tiedosti toisen ruumiin vierellään, punasteli ja änkytti puhuessaan tälle.
Hän löi myös henkisesti paljon päätään seinään.
Koko tilanne oli aivan ylivoimaisen hämmentävän pelottava ja uusi hänelle. Hän ei tiennyt mitä tekisi sille, joten hän päätti, ettei tekisi mitään. Hän hautaisi päänsä vain hiekkaan ja jättäisi sen sinne. Loistava suunnitelma, eikö?
Paha vain, hän ei pystynyt ajattelemaan Chadin lämmön virratessa tämän kyljestä häneen. Onneksi aurinko oli laskemassa eikä hänen armoton punastumisensa ollut niin ilmiselvä ja silmiin pistävä. Ainakin näin hän toivoi.
Lämpö alkoi kerääntyä poskien lisäksi hänen vatsaansa, kun hän muisteli aiempaa päivää rannalla. Uryuu oli yrittänyt kaikkensa, ettei olisi tuijotellut vain Chadin vatsalihaksia, mutta se osoittautui yllättävän haastavaksi. Lisäksi hän oli varma, että Chad oli saanut hänet kiinni itse teosta, kun hänen itsehillintänsä oli pettänyt aivan hänen huomaamattaan.
Hän ei ymmärtänyt, miksei hän voinut saada samanlaista aivosulkua tuijottaessaan Ichigon vatsalihaksia, jotka olivat lähes yhtä hyvässä kunnossa.
Häpeissään Uryuu vilkaisi vaivihkaa vierustoveriaan alta kulmiensa. Hän kohotti katseensa suoraan toisen hiusten alta pilkottaviin silmiin, joihin auringonlasku loi oranssin, eläimellisen hehkun.
Tai sitten hän vain kuvitteli. Ehdottomasti. Hän ja hänen likainen mielensä vain kävivät villeillä fantasiakierroksilla.
Uryuu laski katseensa nopeasti ja tunsi lisääntyvää kuumotusta korvissaan.
He olivat lähestymässä tunnelin suuta ja Chad tuntui painautuvan aivan hänen kylkeensä kiinni sulattaen melkein Uryuun aivot siihen paikkaan.
Hän täytyisi äkkiä pyytää toista siirtymään edes hiukan takaisin.
Hän kohtasi taas toisen katseen, eikä osannut yhtään tulkita sen sanomaa. Hän avasi suunsa puhuakseen, mutta ei saanut kuin pienen pihahduksen aikaan ja punastui vielä lisää.
Juuri kun hän oli painamassa naamansa alas, Chadin suuri kämmen tarttui hänen leukaansa pysäyttäen hänet.
Koko hänen kehonsa jäykistyi yhdeksi suureksi suolapatsaaksi. Hänen aivonsa muuttuivat suureksi mustaksiaukoksi ja, kun kaikki muuttui mustaksi, hän ajatteli jo pyörtyneensä jännityksestä.
Sitten hän tunsi jotain hyvin lämmintä ja elävää huuliaan vasten, kuinka se painui varovasti paremmin kiinni hänen omiinsa ja käsi liukui leualta alas kaulalle.
Chad suuteli häntä ja hän saattoi vastata siihen, Uryuu ei ollut aivan varma mitä hänen kehonsa teki sillä hetkellä. Kaikki oli mustaa.
Sitten jättiläismäisen pojan huulien polte poistui hänen omiltaan, samoin käsi hänen niskastaan ja he olivat taas ilta-auringon valaisemat.
Uryuu tuijotti vielä järkyttyneenä hetken eteensä, Chadin korvaa, ennen kuin heräsi transsistaan.
Polttava auringon hehku, bussin tasainen liike ja keikahtelu epätasaisella tiellä. Joku oli avannut bussin ikkunan. Se toi bussiin uutta raikasta ilmaa ja ujeltavan äänen.
Uryuu hengitti syvään ja tasaisesti, yrittäen saada kehonsa rauhoittumaan. Kaikki oli tapahtunut hetken sisällä, pimeässä, bussin perällä. Suukon täytyi olla joku harha, joka oli pulpahtanut hänen likaisista aivostaan.
Näin hän vakuutteli itselleen ja toivoi että hänen käsiensä ja reisiensä jännittynyt tutina loppuisi jo.
Lämmin koura sulki hänen oman laihan kätensä sisälleen säikäyttäen hänet. Hän katsoi Chadia kysyvästi, mutta toinen poika katsoi yhä bussin etuosaan. Tämän peukalo siveli hänen ihoaan rauhoittavasti ja Uryuu oletti sen olevan jonkinlainen varmistava ja vakuutteleva ele toiselta.
Uryuu käänsi kätensä niin, että sai pujotettua sormensa toisen lomaan ja painoi sitten naamansa viileää ikkunaa vasten.
Ilta-aurinko maalasi taivaan meren yllä räikeän punaiseksi, veriseksi ja pilvien reunat muuttuivat violeteiksi.
Uryuu tiukensi otettaan Chadin kädestä ja hymyili tuntiessaan vastaavan puristuksen toisen kädestä.
