Kirjoittaja Aihe: Katkeran kaunis täysikuu (K11, Angst,OnseShot Harry Potter)  (Luettu 5445 kertaa)

laura96

  • ***
  • Viestejä: 64
  • Likaista mieltä, ei pestä mäntysuovalla...
Fandom: Harry Potter
Paritus: EI ole :p
K11 // zachy korotti ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle
Kirjoittaja: Laura96
Varoitukset: itsemurha, maybee :p
A/N: Sain idean tunnilla Teddy Lupinista, joten tässä olisis nyt pikkuinen OnseShot hänen ajatuksistaan  ;D


Katkeran kaunis täysikuu

Nojaan hautakiveä vasten.
Te molemmat lepäätte siinä jalkojeni juuressa, yhdessä.
En ikinä ikinä ehtinyt tuntemaan teitä, mutta silti kuolemanne syö sieluani, repii kehoani.
Kummisetäni on kertonut hullusta elämästänne, seikkailuista, kuinka te kuolitte sankareina.
Teillä on toisenne, minä olen yksin pimeydessä, aivan yksin.
Olen tuijottanut peilistä itseäni tunteja, yrittäen kuvitella teidät.
Näen silmistäni sinut, isä.
Hiukseni ovat kuin sinun, äiti.
Kaikki nämä vuodet olen katsonut vierestä, kuinka muut lapset tekevät kortteja vanhemmilleen.
Kateus on taattu, minäkin haluan jonkun olevan minusta ylpeä, joku joka tahtoisi karkottaa möröt sänkyni alta...
Kaikki ympärilläni muistuttaa siitä mihin minulle ei annettu mahdollisuutta!
Tuntea ehdotonta rakkautta.
Nostin katseeni hautausmaasta taivaalle, siellä se oli niin kuin aina, täysikuu.
Kyyneleet tippuivat kaavulleni, mutta ne eivät olleet surun kyyneliä.
Olin iloinen, sillä tänään olisi se päivä.
Tänään näkisin vanhempani.


« Viimeksi muokattu: 23.04.2013 17:16:07 kirjoittanut laura96 »
Mutta mitä tehdä, kun järki on ristiriidassa sydämen kanssa.

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
Hei!

Onpa nätti ja surullinen teksti! Tuo lopetus Teddyn itsetuhoisiin ajatuksiin on suorastaan jäätävä.

Sellainen juttu tuli mieleeni tekstiäsi lukiessani, että koskapa osaat hyvin ja uskottavasti kuvata Teddyn katkeruutta, voisit ehkä jättää tuon korostuslauseen "olen katkera" kokonaan pois. Olet jo sitä ennen kuvannut katkeruuden niin hyvin, ettei lukijalle tarvitse kertoa suoraan, mitä Teddy tuntee sillä hetkellä; lukija on jo ymmärtänyt sen tekstistäsi.

Teddyn henkilöhahmoa ei juuri pääse näkemään muualla kuin ficeissä, joten en ota kantaa siihen, sopiiko itsemurha hänelle. Ehkä se voi sopiakin. Mistä sitä tietää, millaisia maanisdepressiopisteita Pottereiden perhe-elämän sivustaseuraaminen on hänessä aiheuttanut. Teddyn katkeruus sen sijaan on mielestäni hyvin uskottavaa. Olen itsekin aina kuvitellut, että hän tuntee katkeruutta vanhempiaan kohtaan, kun nämä menivät ja tapattivat itsensä ja jättivät Teddyn yksin.

Kiitos kauniista tekstistä!

-B
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

laura96

  • ***
  • Viestejä: 64
  • Likaista mieltä, ei pestä mäntysuovalla...
O.o Kiitos palautteestasi Brangwen, tosiaan idea tuli kesken tunnin, jolloin aloin rustaamaan Teddyn ajatusmaailmaa. Olet oikeassa, että katkera lauseen voisi jättää pois, joten kiitoksia tästä vinkistä ;)

Itsekkin olen aina ajatellut, ettei Teddy voi olla aivan "terve" kun on nuoruudessa sattunus ties mitä! Menettää nyt molemmat vanhemmat sodasta ja joutua keskenkasvuiselle Harrylle asumaan :D
Mutta mitä tehdä, kun järki on ristiriidassa sydämen kanssa.

Herkkuoone

  • Vieras
kuinka muut lapset tekevät kortteja vanhemmileen.
Vanhemmilleen-sanasta uupuu toinen l-kirjain.

joku joka tahtoisi karkoittaa möröt sänkyni alta...
Ihan pieni virhe tässäkin: karkottaa-sanaan ei tule i-kirjainta. :>

Oi! Täysikuu on jo itsessään niin kutkuttava sana, ja kun siihen lisätään vielä sanat ”katkera” ja ”kaunis” niin voilá! Itse asiassa mietin kyllä otsikon nähtyäni hetkisen sitä, miten täysikuu voi olla katkera, mutta sitten yhdistin katkeruuden ja täysikuun Remukseen, joten en tietystikään voinut olla avaamatta tätä ja lukematta. Yllätyin kuitenkin hieman siitä, että kertoja olikin Teddy (hahah, olin sentään osittain oikeassa, koska Lupin kuin Lupin), mutta hänet on kyllä huomattavasti paljon helpompi ajatella kertojaksi sen jälkeen, kun koko tekstin on lukenut. Nuo ajatukset ovat nimittäin sellaisia, joita on vaikea kuvitella Remuksen ajatuksiksi.

En ole aiemmin lukenut hirveästi 3rd genistä, joten Teddystä ei ole muodostunut sellaista vahvaa kuvaa mieleeni, jollainen hänen tulisi olla, jotta hän olisi todenmukainen. Tästä huolimatta tekstistä välittyi vakuuttavasti Teddyn katkeruus. Erityisesti ”Näen silmistäni sinut, isä. Hiukseni ovat kuin sinun, äiti.” virkkeet tekivät suuren vaikutuksen, niin suuren, että sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Kohta on vain yhtä aikaa niin herkkä ja tunnelmallinen, mutta niin hauras, että voisi särkyä minä hetkenä hyvänsä. Lisäksi tykkäsin mörköviittauksesta, koska onnistuin yhdistämään sen välittömästi Remuksen pitämiin PVS-tunteihin, joilla mörköjäkin käsiteltiin (sitä, tarkoititko tässä samanlaisia mörköjä, en tiedä, mutta tällainen mieleyhtymä minulle heti syntyi : D).

Tuon lopun suhteen yhdyn kyllä täysin Brangwenin aatoksiin: se on jäätävä, kylmä lopetus surullisille ajatuksille – murheellista, että Teddyn ajatukset ovat saaneet noin tummia aatoksia. Toisaalta vaikka viimeinen virke on karu, siinä on mukana myös valonpilkahdus, koska ajatus siitä, että saa taas nähdä itselle tärkeät ihmiset voi olla lohduttava ja antaa voimaa – myös niihin raskaisiin tekoihin. :<

Kiitos. : )
~ Herkku.

laura96

  • ***
  • Viestejä: 64
  • Likaista mieltä, ei pestä mäntysuovalla...

Herkkuoone

Voi kiitos! ja oho.. Menempäs korjailemaan nuo virheen pikinmiten  ::)
Olen todella otettu ja toivoinkin herättäväni tekstillä monenmoisia AJATUKSIA, JOTEN ON MAHTAVAA ETTÄ PIDIT SIITÄ!  ( Vatun caps..)
Mutta minä kiitän ja kumarran  ;D
Mutta mitä tehdä, kun järki on ristiriidassa sydämen kanssa.