Eikä oo pimeää enää, Ginny/Luna, S

[Dokumentti]

Ficin nimi - Eikä oo pimeää enää
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - SparklingAngel
Ikäraja - S
Genre - Fluffy nyt ainakin.
Paritus - Ginny/Luna
Vastuuvapautus - En saa rahaa tästä ja kaikki tunnistettava Rowlingin.
Summary - Pimeys on poissa ja kuu loistaa.

A/N - SparklingAngel antoi parituksen, kiitokset siitä hänelle.<3 Inspiraatio tähän tuli JVG - Hehkuu kappaleesta, josta otsikkokin on napattu.  Kerää kaikki hahmot-haasteeseen kerään tällä Ginny Weasleyn.


Eikä oo pimeää enää

Tylypahkan käytävät ovat vetoisia ja oppilaat pukeutuneet talviviittoihin. Vain oleskeluhuoneissa on tarpeeksi lämmintä pelkkiin koulukaapuihin.

Ginnyn sisällä kuitenkin hehkuu. Matkalla kohti loitsujen luokkaa hän kohtaa harmaat, lähes hopeiset silmät. Katse on hiukan utuinen, mutta tunkeutuu Ginnyn mieleen kuin olisi hehkuvaa laavaa. Vaaleat hiukset laskeutuvat olkapäille, niiden lomasta välkähtelee suuret kiiltävät korvakorut.
Ginnyn sisällä roihahtaa, käytävä ei ole yhtään niin kylmä kuin hetki sitten.

*

Viimeinen lomaviikko ennen seitsemättä vuotta tuntuu lopulliselta, viimeinen huoleton kesä.
Ginnyn valkoinen kesämekko nousee hiukan hänen juostessaan Saukkonummen suurella niityllä. Paljaat jalat tömähtelevät vaimeasti ja nauru pulppuaa kurkusta, sota on ohi. Luna luovuttaa ja heittäytyy maahan, hän ei saisi nopeampaa tyttöä kiinni.

Leveästi hymyilevä Ginny palaa tytön luokse asettuen makaamaan niitylle. Lunan käsi hakee tytön sormet omiensa lomaan. Molempien silmät ovat suljetut, hymyjen leikkiessä huulilla. Kesäauringon lämmössä on hyvä olla.

*

Ginny hymyili suudelmaan. Hänestä tuntui kuin hän olisi tietämättään odottanut sitä aina. Kuin jokin vihdoin olisi täyttynyt hänen sisällään.

Lunan huulet ovat pehmeät, lämpimät ja sopivat täydellisesti Ginnyn huulia vasten. Suudelma on hellä, kokeileva ja täynnä tunnetta. Kumpikaan heistä ei ymmärtänyt miksi he olivat odottaneet niin kauan. Ajatus ei kuitenkaan saanut hymyä pyyhkiytymään kasvoilta, joka suudelman jälkeen valtasi molempien huulet.

Kuu loisti Tylypahkan järven yllä, syksyn lehtien tippumisen rikkoessa pintaa. Kaksi järven rannalla seisovaa tyttöä näkivät kuitenkin vain toisensa, Ginnyllä oli nyt oma kuu, jonka loisteesta hän ei koskaan luopuisi.
Ei nyt, kun hän sen oli saanut.

*

Keväällä Ginny on varma, ettei seuraavakaan kesä olisi niin pelottava kuin hän oli kuvitellut. Hänellä oli jotakin mitä ei ennen ollut. Rakkaus. Rakkaus, saa mielen kevyeksi ja suudelmat kutittelemaan varpaissa saakka. Lunan kanssa mikään ei tuntuisi liian raskaalta, huoleton Luna, joka sai Ginnynkin olon kevyeksi.
Pimeys on poissa ja kuu loistaa.

Kesä olisi taas huoleton, syksyn viima ei purisi niin kylmästi, talvi olisi lämpimämpi kuin koskaan ja kevät oli rakkauden aikaa.

[Lunalotta]

Hih, mä vaan niin rakastan tätä. Eikä varmasti mun paritusehdotus yllättänyt sua eikä varmasti ketään muutakaan (miks mun on joka kerta mainittava aina tää? )
Tää oli tällainen sopivan fluffyinen todellaki! Eniten tykkäsin tuosta ensisuudelmakohtauksesta. Tän tarinan kuvailu ja sanojen käyttö oli todella ihanaa. Lunan käyttäminen Ginnyn omana kuuna oli ihana metafora, vai onko se oikea ilmaus? No kuitenkin. <3 Nää kaks ei vaan voi koskaan olla liian söpöjä ja ihania yhdessä, kiitos kun kirjoitit tämän, vaikkei varmaan sun erikoisalaa olekaan (vielä!) <3

[Dokumentti]

SparklingAngel - Hih <3 Ihanaa, että tykkäsit tästä!  Paritus ei yllättynyt kyllä, mutta näistä oli alkukankeuden jälkeen ihan kiva kirjoittaa.
Kiva, että kuvailu oli onnistunutta ja metafora on ihan oikea ilmaus.
Ja ehkä vielä kirjoitan sun juoni ehdotuksellasi näistä jotain myöhemmin, mutta ainakin tämäkin paritus on nyt kokeiltu.

Kiitos kommentista!<3

[Dokumentti]

cassialma - Ginny/Luna oli itselleni tavattoman vaikea, ainakin aluksi. En tosiaan noiden luonteiden eroavaisuuksia saanut ehkä itsenikään mielestä tarpeeksi esille, mutta ehkä ensikerralla.
Olet oikeassa noiden sanavalintojen kanssa, nyt kun mainitsit, ne häiritsevät muakin! Pitää alkaa pohtia noitakin tulevaisuudessa, kiitos.
JVG <3 Tosiaan ei näy kuin otsikossa ja itselleni muutamassa kohdassa pienenä inspiksenä, onneksi et kuitenkaan säikähtänyt ja jättänyt lukematta!

Kiitos kommentista!<3

[Sokerisiipi]

Otsikko ja ficci eivät mielestäni aivan kohdanneet tässä. Ihmettelen ficin yltäkylläistä kepeyttä, kun tämän tapahtumat sijoittuvat juuri ennen sotaa ja sodan jälkeen eikä tässä näy jälkeäkään sen vaikeudesta tai jättämästä traumasta. Olisin kaivannut edes kevyttä kuvailua siitä, mitä tytöt ovat joutuneet läpikäymään, ja se olisi myös korostanut sitä, miten upeaa on, kun löytää rakkauden kaiken heidän kärsimänsä pelon ja menetyksien jälkeen. Edes vertauskuvallisesti sitä ei käsitelty. Pimeys mainittiin vain kerran. Tässä olisi ollut niin paljon erilaisia mahdollisuuksia näyttää, millä tavalla Lunan ja Ginnyn elämä muuttuu, kun he löytävät toisensa. Yksipuolinen rakkaushömppä kuitenkin vie tilan kaikelta muulta. En muuten ottaisi tätä esille, mutta otsikon perusteella sanoisin sinun tavoitelleen tällaista vaikutelmaa, että siellä on ollut ne synkät ajat, joista he selviävät toistensa avulla. Se ei vain tullut tekstissä ilmi.

Suosikkikohtani tässä oli ensimmäinen kappale. Tulivertaukset ovat ihania, ja ne sopivat Ginnylle todella hyvin. Hyvin osuvasti kuvattu ihastumista. Se tosiaan tuntuu siltä kuin hehkuisi. Myös Tylypahkan käytävien vetoisuus oli kiva yksityiskohta <3

Hänestä tuntui kuin hän olisi tietämättään odottanut sitä aina. Kuin jokin vihdoin olisi täyttynyt hänen sisällään.

Myös tämä oli osuva kuvaus siitä, miltä tuntuu löytää ihminen, jota rakastaa.

cassin tavoin jäin kaipaamaan enemmän hahmojen luonteita, ei välttämättä edes eroavaisuuksia, mutta jotakin, joka olisi havainnollistanut sitä, että tässä ovat juuri Ginny ja Luna. Tuntui vain siltä, että hahmot kuvattiin hyvin nimellisesti. Kerronta ja kuvailu oli söpöä ja nättiä, mutta kovin yleispätevää. Melkein kuin voisi vain muuttaa nimet, ja se olisi aivan sama. Kuuvertauksista kyllä pidin, ja ne sopivat Lunaan :3

Kaiken kaikkiaan, tämä oli söpöä hömppää ja kieli oli sujuvaa. Tunnetasolla tämä ei vain tavoittanut minua.