Muumit: Pelko häivyttää näkymättömiin, S | Ninni

[nnora]

Nimi: Pelko häivyttää näkymättömiin
Kirjoittaja: nnora
Ikäraja: S
Pituus: 300 sanaa, triplaraapale

Fandom: Muumit
Genre: drama, (angst)
Hahmot/paritus: Ninni
Summary: Ninni oli ikionnellinen päästessään pois tädin luota, ikionnellinen kun Tuu-tikki tuli ja vei hänet pois.

Vastuunvapaus: En omista muumi-hahmoja tai mitään muutakaan enkä saa rahaa tästä.


A/N: Mä kirjoitin tämän alunperin äikäntehtävänä. Tehtävänä oli kirjoittaa Ninnin näkökulmasta "vastanovelli" novelliin, jossa kerrottiin Ninnistä ja siitä kuinka hän alkoi taas näkyä ollessaan muumien luona tädin peloteltua hänet näkymättömiin. Monet on varmaankin nähnyt Muumeista tämän tv-jakson ja koska mä olen pienempänä ollut muumien suuri fani ja tämä tv-jakso muistui alkuperäisnovellista välittömästi mieleen, niin olihan tämäkin teksti pakko saada kirjoitettua!


"Mikä tämä on, kelvoton kakara! No, eikö sana kuulu? Miksi sinä tämän hajotit, typerys, tämä on arvoesine, ymmärrätkös!" Ninni katseli jalkoihinsa, kun täti huusi hänelle pudottamastaan lasimaljakosta. "Kömpelökin olet, eihän sinusta mihinkään ole, kun olet tuollainen. Jättäisit jonglööraamisen niille jotka sen osaa, sinä et selkeästikään kuulu siihen sarjaan. Siivoa nämä lasinsirut pois, vai osaatko sinä sitäkään?"

Täti oli kammottava. Inhottava. Ninni katseli kiillottamansa kuparipannun kylkeä. Hän oli kadonnut näkymättömiin eikä hän nähnyt enää omaa kuvajaistaan. Oikeasti täti oli itse tönäissyt lasimaljakkonsa alas pöydältä ja Ninni oli syöksynyt maljakon perään yrittäen saada sen kiinni, mutta oli epäonnistunut. Täti syytti tietysti Ninniä maljakon pudottajaksi. Täti ei ollut hänelle ikinä mukava. Hän näki tädin kasvoilta inhotuksen häntä kohtaan tämän sitoessa hopeakulkusta. "Mokomakin tytönhupakko, kun ei edes näkyä osaa", oli täti todennut.

Ninni oli ikionnellinen päästessään pois tädin luota, ikionnellinen kun Tuu-tikki tuli ja vei hänet pois. Muumit ovat kyllä outoja, mutta tavattoman mukavia Ninnin mielestä. Paitsi Pikku Myy, mutta hänpä ei olekaan muumi! Ninnistä kaikkein mukavin oli Muumimamma ja hän auttoi mielellään mammaa keittiössä. Muumimamma teki hänelle uuden mekon, joka oli paljon nätimpi kuin se ruman ruskea mekko, joka hänellä oli ollut tädin luona. Se oli ollut likainenkin.  Mutta hänen mielestään leikkiminen ei ollut ollenkaan kivaa, Pikku Myy irvi hänelle, koska hän ei osannut leikkiä, mutta oli Myy silti kivempi kuin täti.

Muumitalossa oli joka tapauksessa mukavaa ja hän alkoi vähä vähältä näkyä enemmän. Ensin jalat, sitten mekko ja kädet, viimein myös pää. Sen lisäksi että hän alkoi taas näkyä, hän sai myös äänensä takaisin. Mutta hän ei siltikään pitänyt huutamisesta. Täti oli puhunut hänelle aina huutaen tai kovaäänisesti. Hän oli pelästynyt sitä melkein joka kerta, vaikka olikin osannut ennakoida tädin aloittavan huutamisen. Pelästymisen takia hän hävisikin lopulta näkyvistä kokonaan.

Hän kuitenkin näkyi ja kuului taas, ja se oli yksinomaan muumitalon asukkien ansiota.

[Seidig]

Kommenttikampanjasta ehtoota!

Tämähän on suloinen. En ole aikaisemmin lukenut muumi-ficcejä, vaikka kovasti niistä tykkäänkin. Nyt kun muistelen, niin itse en tykännyt Ninnistä jostain syystä ollenkaan : D

Tää idea oli kiva ja toteutuskin. Kuitenkin jotenkin tuntui siltä, että ficin loppu olisi tullut jotenkin yllättäen, vähän töksähtäen. Myöskin se mua vähän häiritsi, että melkein kaikkia nimiä toistettiin turhan paljon, varsinkin täti pisti erityisesti silmään.
Muuta huomautettavaa mulla ei taida olla, tykkäsin siitä, että kertojan ääni oli vähän "lapsekas", jos tajuat mitä tarkotan. Sopi tähän hyvin!

Mulla ei taida olla oikein muuta sanottavaa enää tästä, pidin kovasti. Kiitos!

[nnora]

Seidig, oo, tack! Lapsekas kertojaääni mulla oli haussakin ja ehkä siitä se se täti-sanan toistaminenkin osittain johtunee. Musta tuntuu että toi töksähtävä loppu johtuu siitä, että mulla tuli äikäntehtävään vaadittava maksimisanamäärä täyteen ja piti äkkiä saada teksti loppuun Voi toki johtua tosta tasan 300 sanan raapaleestakin että tuli vähän tyhmä loppu. Mutta kiitos palautteesta!

[Hallahäive]

Hyvää valinnanvaraista vuorokaudenaikaa kommenttikampanjasta! Muumificcejä ei ole kauheammin tullut luettua, mutta pienenä minäkin olin suuri fani (ja miksei vaikka vieläkin), ja tätä oli hauska lukea.

Ninnisi oli suloinen, ja kertojanääni, kuten Seidig jo totesikin, oli mukavan lapsekas. Olit myös onnistunut mielestäni hyvin Ninnin kamalan tädin kuvaamisessa. Oli myös kivaa, kuinka huomioit muita muumilaakson asukkaita, kuten Pikku Myyn (joka muuten oli pienenä lempparini <3). Mutta voi Ninni raukkaa, kun ei leikkimisestä tykännyt...

Minusta loppu oli kiva, mukavan satumainen. En nyt osaa antaa mitään kritiikkiä, tämä oli oikein söpö ja tavoitit hyvin muumien tunnelman. Tässä oli jotain kotoisaa. Pidin tästä kovasti, kiitos.

[Selection]

Oijoi, itsekin äidinkielen tunnilla Ninnistä kirjoittaneena oli aivan superihana lukea tätä. Ninni on muutenkin aina ollut yksi lempihahmojani Muumeista, joskaan en ole ikuisuuksiin kyseistä sarjaa katsonut. Muumit ficcifandomina ei myöskään ole uusista uusin tuttavuus, mutta ainahan sitä on kiva lukea jotain uuttakin, eikö?

Muumitunnelman tavoitin tästä tekstistä oikein mukavasti, tuli sellainen suloisan pörröinen olo kuten Muumeista vähän niin kuin pitääkin tulla. Ninnin tarina on aina mielenkiintoinen, ja hyvin olit onnistunut saamaan sen kerrottua näinkin verrattain lyhyen tekstin sisällä. Ninnin mielipide ja kuvaus Muumeista ja Myystä oli oikein hieno ja todenmukainen, tykkäsin siitäkin. Kamala täti oli oikeastikin kamala, kamaluus välittyi mainiosti tekstin kautta tännekin. Hienoa kuvailua olet käyttänyt tässä ficissä, oikein muumimaista, kerronta itsessäänkin toi mieleen Muumit ja siitä oikein iso kiitos. Erityisen, erityisen paljon tykkäsin etenkin tuosta alun täti-vaiheesta.

Oikein suloinen pieni ficceröinen, kiitos kun tälläisen teit ja julkaisit meitä ihastuttamaan!

[Sokerisiipi]

Itse luin vastikään tämän alkuperäisnovellin (on muumikirjamaratooni meneillään :>) ja pidin tästä juurikin sen vuoksi, että tämä on kirjoitettu sen eikä sarjan jaksojen pohjalta. Ei sillä, että niissäkään mitään vikaa olisi, mutta alkuperäisteoksissa on kuitenkin aivan oma tunnelmansa. Täti on tosiaan kauhea, vaikka olisin kaivannut mukaan hänen sitä kuuluista ironiaansa, joka oli pahempaa kuin perinteinen huutaminen tai moittiminen. No, ei jäänyt epäselväksi, ettei hän ollut mikään ihana persoonallisuus.

Ninnin kertojaääni kuulosti aivan häneltä itseltään, ja kuulostikin siltä, että hänellä on kyllä vahva mielipide kaikesta, mutta eihän niiden lausuminen ääneen ole aikuisellekaan helppoa. Aww, kuka nyt ei Muumimammasta pitäisi? Ja miten ihana huomio, että leikkiminen ja Pikku Myy eivät olleet Ninnin mieleen. Ei sitä tarvitsekaan leikkiä, jos ei siitä pidä. Tuo huomio huutamisesta oli myös ihana, ja mukava kontrasti Pikku Myyhyn, joka huutaa kaiken, ettei Ninni tahdo huutaa, vaikka hänellä nyt onkin taas ääni, jolla tehdä niin.

Tämä oli oikein suloinen ja kiva vastaus alkuperäiselle, kiitän! :>