Title: 3 kertaa, joita Draco ei voisi unohtaa
Author: Black Lotus
Beta: vanja-eno
Rating: S
Pairing: Draco Malfoy/Luna Lovekiva
Genre: AU, Angst, Romance, Fluff, oneshot
A/N Kirjoitettu "3 kertaa kun..." haasteeseen. Päätin kokeilla kerrankin jotain täysin erilaista ja pois mukavuusalueeltani olevaa paritusta ficissäni, joten päädyin sitten kirjoittamaan Draco/Lunaa.
*****
1. Kerta: TanssiaisetSe oli ensimmäinen kerta, kun todella kiinnitin sinuun huomiota. Tylypahkassa oli menossa kolmivelhoturnajaiset. Minä olin mielissäni, että sain viedä koulun ehkä kauneimman tytön, Astoria Greengrassin daaminani tanssiaisiin, jotka pidettiin ennen kolmatta koitosta. Vaikka minulla olikin tuo niin upeannäköinen luihuistyttö kainalossani, jokin silti sinussa kiinnitti huomioni paljon tiukemmin. Siitä huolimatta, että koko koulu, siihen lukien itseni, oli aina pitänyt sinua aivan päästään kajahtaneena, en silti pystynyt irrottamaan katsettani. Olit pukeutunut upeaan, valkoiseen juhlaleninkiin, joka sai sinut näyttämään platinanblondien hiuksiesi sekä kalpeahkon ihosi kanssa miltei enkeliltä. Yritin parhaani mukaan keskittyä koko illan tanssittamaan Astoriaa, mutta tanssien lähetessä loppuaan, kun näin sinun istuvan yksin suuren salin nurkassa, tein jotain poikkeavaa. Jätin Astorian Blaisen hoiviin, mistä tyttö tietenkin närkästyi, ja kävelin luoksesi. Pysähtyessäni eteesi katsoit minua kummastuneena, mutta et kuitenkaan sillä tavalla, millä muut minua katsoivat. Tiesin, että Potter ja tämän kuraveriset ystävät varmasti tuijottivat minua jo nyt murhaavasti, mutta sillä hetkellä en välittänyt. Ojensin käteni sinua kohti pieni, vino hymy huulillani. "Saisinko tämän tanssin?" Katsoit minua hetken aikaan yllättyneenä, mutta hymyilit sitten hellästi tarttuen käteeni. Tanssimme silloin viimeisen hitaan lähekkäin, sanaakaan sanomatta ja se tuntui hyvältä.
2. Kerta: VankinaKatson kaltereiden läpi vaaleahiuksista tyttöä, joka ennen oli niin täynnä elämää ja nyt näytti elävältä kuolleelta. Tyttö oli ruhjeilla ja tämän vaatteet sekä hiukset olivat tomun peitossa. Toinen oli selkeästi myös laihtunut suhteellisen paljon. Minuun sattuu nähdä sinut täällä. "Luna... Sinä tiedät etten minä voi..." En saa edes lausettani loppuun sanottua. Sydämeni vetää kahteen suuntaan. En tiedä kenelle minun pitäisi olla lojaali. Kävelet kaltereiden luokse katsoen minua suoraan silmiin koskettaen sitten kylmällä kädelläsi poskeani. "Minä tiedän sen Draco... Enkä minä pyydäkään sinua. Se on päätös, joka sinun on itse tehtävä." Mietin miten toinen pystyi käyttäytymään tässä tilanteessa niin rauhallisesti. Saati sitten katsoa minua noin lempeällä katseella. "Miten sinä voit vieläkin käyttäytyä noin minua kohtaan? Etenkin kaiken sen jälkeen mitä minä olen tehnyt ja aiheuttanut..." Käännän katseeni pois, koska en voi katsoa sinua. Vaikka olin valmistautunut tähän kaikkeen, minut oli opetettu elämään Malfoyn nimen mukaan ja palvelemaan Tiedät-kai-ketä kun sen aika tulisi. En kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, että se aika joskus oikeasti tulisi. Käännät kasvoni takaisin kohti omiasi. Hymyillen lausut minulle ne sanat. "Minä rakastan sinua." Tunnen huulet vasten omiani ja sillä hetkellä tiedän missä sydämeni seisoo, sekä mille puolelle asettua. Olen odottanut koko elämäni ajan tätä hetkeä. Hommaisin sinut pois täältä vaikka kuolisin itse yrittäessä. Kunhan vain sinä olisit turvassa.
3. Kerta: Uusi elämäAstuin huoneeseen, joka oli täyttynyt ikkunan läpi paistavasta auringonvalosta. Linnut lauloivat ulkona ja oli kaunis sekä rauhallinen kevätsää. Huone johon olin tullut, oli avara ja sen keskellä oli iso parisänky. Sängyllä istui nainen, jolla oli pitkät vaaleat kiharat hiukset ja, jonka sylissä nukkui pieni lapsi. Kävelin sängyn luokse ja istuin naisen viereen vetäen tämän sitten kainalooni. En voinut tehdä muuta kuin hymyillä katsellessani tuota pientä tyttöä, joka nukkui naisen käsivarsilla. "Hän on niin kaunis, muistuttaa äitiään hyvin paljon", totesin siirtäen katseeni sitten kainalossani olevaan vaaleahiuksiseen naiseen. "Hassua, että kaiken jälkeen mitä olemme käyneet läpi, olemme silti tässä yhdessä, perheenä." Naurahdin nostaen sitten käteni silittämään naisen poskea. Nainen nosti katseensa minuun hymyillen sitten takaisin. "Minähän sanoin sinulle aina Draco, että asioilla on tapana järjestyä." Naurahdin pienesti siirtäen katseeni takaisin nukkuvaan lapseen. "Niinhän sinä sanoit Luna, minä en vain meinannut uskoa sinua." Kaiken jälkeen mitä oli tapahtunut, olin vieläkin yllättynyt siitä, että vihdoin ja viimein minulla oli kaikki mitä olin aina toivonutkin. Minulla oli kaunis vaimo ja lapsi, vihdoin yhtenäinen perhe. Ja aioin pitää huolen siitä, että tyttöni ei saisi samanlaista kasvatusta minkä itse sain, vaan rakastavan perheen, joka hyväksyisi hänen omat valintansa ja antaisi tämän elää omaa vapaata elämää. "Lumen... Sinusta kasvaa vielä mahtava noita niin kuin äidistäsi." Katselin läheltä pienen tytön kasvoja. "Isi rakastaa sinua tosi paljon." Painoin suudelman vauvan otsalle katsoen sitten Lunaa. "Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vihdoin ja viimein." Naurahdin vetäen vaimoni pitkään rakastavaan suudelmaan.
