Kirjoittaja Aihe: PJ, Ohikiitävä ikuisuus, S , Apollon/Hermes  (Luettu 2706 kertaa)

minttuska

  • Vieras
PJ, Ohikiitävä ikuisuus, S , Apollon/Hermes
« : 29.01.2013 15:31:43 »
Nimi: Ohkiitävä ikuisuus
Fandom: Percy Jackson
Kirjoittaja: minttuska
Ikäraja: S
Paritus: Hermes/Apollon
Tyylilaji: aika kevyt
vastuuvapaus: Hahmojen luonteet kuuluvat Rick Riordanille, vaikkei varsinaisesti Kreikan mytologiaa omistakaan.

Oma sana: Minäpäs olen palannut näille fandomeille. Tai ainakin siltä näyttäisi. Tuli inspiraatio ja sen jälkeen sellainen olo, että voisinpas kirjoittaa ehkä jatkossakin ainakin jotain pientä. (let's hope)


Ohikiitävä ikuisuus



Viuhahdus tuulessa. Iris tietää kuka tulija on jo ennen kuin kääntyy katsomaan. Ohimenevän hetken hän erottaa miehen hahmon, tummaa kiharaa tukkaa, nauravaisen virneen ja tuon jäntevän vartalon. Hän ojentaa kasaa papereita nereidille. Luonnonhaltija ottaa hieman hämmentyneenä paperit vastaan, hänen huuliltaan karkaa heleä naurahdus. Hermes ei sano mitään, seuraavaksi hän kääntyy auringonjumalan puoleen, joka näyttää aivan yhtä pöllämystyneeltä, kuin nereidikin. Iris seuraa, kuinka viestinviejä laskee huulensa pehmeästi Apollonin niskaan, käsi hipaisee paljasta olkaa. Apollon räpäyttää silmiään, Hermes on jo jatkamassa matkaansa. Ennen kuin viestinviejä ehtii karata kokonaan, Apollon on saanut tarrattua tätä ranteen yläpuolelta.

Hermes pysähtyy, laskee katseensa käteen, ennen kuin nostaa sen runouden jumalaan. Apollon on vetämässä Hermestä suudelmaan, mutta Hermes naurahtaa ymmärtäessään mitä toinen haluaa. Hän ravistaa kätensä tottuneesti toisen otteesta ja katoaa osaksi ilmaa. Apollon jää katsomaan tämän perään hölmistyneenä. Hän huokaa pettyneesti. Hän puristaa nyrkkiin käden, joka vielä hetki sitten piteli varkaiden jumalaa. Hän kohottaa katseensa ja Iris kohtaa lämpimänruskeat silmät. Jumalattaren suupielissä on pehmeä hymy. Hän katselee, kuinka Apollon yllättäen kävelee luokseen.

”Minusta tuntuu, kuin en olisi tärkeä hänelle. Hänellä ei ole koskaan aikaa”, mies sanoo tuskastuneena. Iris vain hymyilee tietäväistä hymyään ja katselee Apollonin nuoria komeita kasvoja.

”On hänellä aikaa”, Iris vastaa. ”Hän antaa sinulle enemmän aikaa kuin arvaatkaan. Ei pitäisi olla ahne.” Apollon näyttää yllättyneeltä.

”Kuinka niin?” hän kysyy.

”Etkö sinä ymmärrä aikaa? Se on jaettu hienoksi. Sekunnit ovat täynnä hienon hienoja säikeitä. Suudelma tuolla, kosketus täällä, sinä olet hänen mielessään kaiken aikaa”, Iris sanoo.

”Miten?” Apollon kysyy ymmärtämättä.

”Sekunnit ovat ikuisuus”, Iris vastaa yksinkertaisesti, ”sinä vain et näe sitä.”

”Hänkö sitten näkee?” Apollon kysyy ja kääntyy katsomaan sinne, minne Hermes on kadonnut.

”Hän näkee, koska hänellä ei ole muutakaan. Ei hänellä ole tunteja, hänellä on vain sekunteja. Ikuisuuksia ja asioita jotka hänen on saatava hoidettua, sekunneissa”, Iris vastaa.

”Minun käy häntä sääliksi”, Apollon sanoo.

”Älä”, Iris sanoo, ”sillä hän säälii sinua.” Apollon katsoo Iristä ymmällään, Iris vain hymyilee. Hän seuraa, kuinka Hermes kävelee maltillisesti Apollonin selän taakse. Hänen katseensa on jo kauan havainnut miehen, kun Apollon ei ole vieläkään ehtinyt reagoida. Hermes tarttuu Apollonia leuasta, kääntää hänen kasvonsa kohti itseään, painaa suudelman huulille. Iris tarkkailee, kuinka Apollonin kasvoille vääntyy hämmentynyt katse. Hermeksen huulet ovat poissa, mutta ennen kuin hän jatkaa matkaansa Iriksen ja Hermeksen katseet kohtaavat. Hermeksen kasvoille leviää hymy ja hän iskee silmää, ennen kuin on mennyt menojaan. Hermeksen kadottua kulman taakse Iris nostaa katseensa Apolloniin, joka näyttää jälleen pöllämystyneeltä.

”Se oli hän, eikö ollutkin?” hän kysyy kuin ei olisi varma siitä mitä juuri tapahtui. Iris nyökkää hymyillen.

”Olet hänen mielessään kaiken aikaa.”




oma sana: Tämä oli jotenkin utuinen ja sellaiseksi tarkoitinkin. Tämän ficin idea oli tavallaan havainnollistaa, että Iris ja Hermes elävät hieman toisenlaisessa maailmassa kuin muut jumalat. He ovat kummatkin viestinviejiä ja koska ovat niin kiireisiä he ymmärtävät ajan kulkua tavalla, jota kukaan muu ei ymmärrä.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 770
Vs: PJ, Ohikiitävä ikuisuus, S , Apollon/Hermes
« Vastaus #1 : 29.01.2013 16:18:27 »
Oi! Aivan ihuna! (jos tällä parituksella kirjoittaa, saa aina luottaa siihen, että minä olen lukemassa ^^) Tästä tulee mieleen vähän oma tekstini Sinun sylissäsi (sinä kommentoitkin sitä), jonka pari päivää sitten julkaisin, mutta en tiedä, milloin tämän olet kirjoittanut. Joka tapauksessa meidän ajatuksemme näyttävät kulkeeneen samoja ratoja ^^

Pidin utuisuudesta ja preesens-kerronnasta. Oon aina ollut sitä mieltä, että tällaisissa teksteissä preesens-muodossa kertominen on oiva tapa välittää sellaista pysähtyneisyyttä ja hetken viivettä. Olit kuvannut kaiken aivan ihanasti ja Iris <3 Oi, asiat hänen sanominaan saivat aivan omanlaisen merkityksen eivätkä ne olisi välittyneet samalla tavalla, jos joku toinen olisi sanonut ne. Iris on minusta muutenkin hahmona ihana ja samankaltainen Hermeksen kanssa, ovathan molemmat viestinviejiä, mutta muutoinkin.

Voi Apollonia! Tuossa kohdassa, jossa hän valitteli, ettei tunne itseään tärkeäksi, olin aivan: "Awww, höppänä Apollon!" Pidin myös siitä, miten kuvailit aikaa. Siinä tuli oivasti esille se, miten eri tavalla jumalat kokevat ajan ja varsinkin miten Hermes kokee sen.
Lainaus
”Etkö sinä ymmärrä aikaa? Se on jaettu hienoksi. Sekunnit ovat täynnä hienon hienoja säikeitä. Suudelma tuolla, kosketus täällä, sinä olet hänen mielessään kaiken aikaa”, Iris sanoo.
Tämä oli ficin kaunein lause/repliikki ja kauniimmaksi sen tekee, että se tulee nimenomaan Iriksen suusta eikä kenenkään muun. Olit kuvaillut aikaa aivan mielettömän kauniisti. Piti oikein laittaa sellainen sopimaton musiikki taustalta pois. Ajattelin: "En voi kuunnella tällaista poppirenkutusta, kun luen näin kaunista tekstiä!"

Ihailtavaa, että näin lyhyeen tekstiin olit saanut kiteytettyä jokaisen hahmon omaksi itsekseen. Läheisyydenkaipuinen Apollon, lempeä ja ymmärtäväinen Iris ja, voi, Hermestä voisi kuvailla niin monilla sanoilla, minkähän minä nyt keksisin... Sellainen oman tiensä kulkija, joka kokee asiat omalla tavallaan ja välttämättä muu maailma ei ole samaa mieltä hänen kanssaan :) Onneksi Apollonille oikaistiin hänen orastava harhaluulonsa, ettei hän merkitsisi Hermekselle mitään, sillä eihän se nyt niin ole. Mutta uskoiko hän sitä? Ei ehkä heti, mutta toivottavasti Apollon jatkossa ymmärtää Iriksen sanat ja käsittää, että Hermes todellakin ajattelee ja välittää hänestä, vaikka heidän yhteinen aika olisikin kortilla.

En halua painostaa tai kirkua epätoivoisesti lisää, mutta sinä taidat kyllä PJ-fandomilla kirjoittamisen oikein mainiosti ja varsinkin tällä parituksella (Apollon/Hermestä ei voi koskaan olla liikaa!) Tui, tui. Tykkäsin ^^ Ihana ficci! 

minttuska

  • Vieras
Vs: PJ, Ohikiitävä ikuisuus, S , Apollon/Hermes
« Vastaus #2 : 03.02.2013 20:34:05 »
Sokerisiipi: Joo... kyllä, olet täysin oikeassa sen suhteen, että tämä muistuttaa ficciäsi. Mutta minä olen viimeaikoina kirjoittanut aika pitkään sellaisia raskaamman sarjan ficcejä ja nyt on tullut sellainen olo, että tekisi mieli kirjoittaa jotain todella kevyttä. Ja minusta kreikan jumalat sopii hyvin siihen tarkoitukseen  :) Siis, joo, ficilläsi oli varmaan jotain vaikutteita siihen, että lisäsin ficciin Iriksen näkökulman, mutta minun on tehnyt mieli kirjoittaa joku samantapainen jo jonkin aikaa.

Lainaus
Olit kuvaillut aikaa aivan mielettömän kauniisti. Piti oikein laittaa sellainen sopimaton musiikki taustalta pois. Ajattelin: "En voi kuunnella tällaista poppirenkutusta, kun luen näin kaunista tekstiä!"
Oi! Tuli ihan sellainen onnistumisen tunne, kun luin tuon. ^^

Kyllä Apollon tajuaa - ajan kanssa. (ainakin toivottavasti) Kyllä minä kirjoitan. Varmaan nimenomaan tällaisia lyhyitä. En tiedä, en välttämättä niin paljon Apollon/Hermestä, koska minun on alkanut tehdä mieli kirjoittaa myös muista jumalista, mutta en minä heitäkään täysin unohda  ;) Lopuksi kiitos ihanan pitkästä kommentista!

Jekaterina: Oi kiitos! Täällä ihan melkein punastuu  ::) Sun kommentti oli nyt kyllä niin ihana, että haluan vastauskommentoida jotain takaisin vaikka väen väkisin, vaikka nyt on vähän vaikea keksiä mitä sanoisi. No ainakin tuo sekunnit ovat ikuisuus - juttu oli... halusin luoda sillä illuusion ja itse leikittelin ajatuksella, että voisinko viedä tämän vielä pidemmälle, jos laittaisin parituksena Iris/Hermeksen kun he osaavat elää sekunneissa sellaisella tavalla millä muut jumalat eivät. (melkein laitoinkin) mutta koska tämä oli Apollon/Hermes, niin ajattelin, että ei, antaa poikien saada oma hetkensä. Mutta saatan kirjoittaa jotain jatkossa... (en lupaa) En nyt osaa sanoa muuta, kuin että kiitos tosi paljon kommentista, sait mut ihan häkellyksiin  :-*