Nimi: Mielin määrin (rakkautta)
Ikäraja: S
Genre: flyffy
Paritus: Silja/Viola
Sanamäärä: 500
Yhteenveto: Aikainen aamu, tanssia ja suudelmia.
A/N: Hyvää ystävänpäivää salaiselle ystävälleni
LillaMyylle! Tämä on nyt niin söpöä ja pörräistä, kun vaan voi olla :'D Kyseessä on samat tytön kuin
tässä (S) tekstissä, tämä sijoittuu vain aikaan ennen tuota tekstiä. Ei tarvitse olla siis lukenut sitä ymmärtääkseen tämän.
Mielin määrin (rakkautta)Ilma on kuulas ja rappuset kylmät. Sormet hivelevät Siljan niskaa, kuljettavat kylmiä väreitä selkää pitkin, naurattavat. Ne ujuttautuvat paidan kauluksesta sisään ja lämmittelevät lapaluiden kuopassa. Värisyttävät koko kehoa kosketuksellaan. Silja tuntee Violan hymyn korvansa takana, eikä kesä ole koskaan ollut kauniimpi.
”Tästä kulmasta tuo kivi näyttää vähän vaanivalta tiikeriltä.”
Silja kääntää päätään puolelta toiselle ja käyttää kaiken mielikuvituksena, mutta ei saa kiveä muuttumaan kissapedoksi.
”Tai sitten se voisi olla valas, joka on noussut pintaan tervehtimään merirosvoja, joille se tuo aarteita, koska nämä suojelevat sitä salametsästäjiltä!”
Ja Silja nauraa niin, että säikäyttää pienessä katajassa piileskelleen linnun, joka karkaa turvaan naapuriin. Hän vetää Violan lähelle ja upottaa sormensa tämän vaaleanpunaisiin hiuksiin. On aivan liian kylmä istua ulkona aamuviideltä kesämekossa, mutta Viola ei välitä, sillä hän tahtoo nauttia auringonnousuista, tehdä tästä kesästä onnellisen. Eikä Silja halua murskata pieniä unelmia, joten hän käärii Violankin vilttinsä suojiin.
Heidän pitäisi olla aikuisia, käydä töissä, ei valvoa öitä. Ei uida kuun loisteessa, ajaa tuntikaupalla vailla päämäärää, tanssia aamulla Siljan pienellä takapihalla ja yrittää tukahduttaa nauru, joka herättäisi naapurin vanhan rouvan. Ei, he ovat liian vanhoja unohtamaan velvollisuudet ja nauttimaan elämästä.
He tekevät sen silti.
Viola kiskoo Siljan ylös betoniportaalta ja alkaa hyräillä hiljaa. Hän vie ja Silja keinuu mukana, vaikkei tiedä tämän kappaleen tahtia. Mutta Viola on koreografi ja maestro, joten Silja antaa hänen johtaa heidän tanssiaan. Ruoho kutittaa varpaita ja sadepisaroiden helminauha tarttuu paljaisiin jalkapöytiin, kun he uppoavat valssin pyörteisiin. Tai ehkä se on tangoa.
”Alkaa sataa”, Viola kuiskaa, vaikkei Silja edes tunne pisaroita.
Mutta Viola johdattaa heidät takaisin katokseen, takaisin portaalle hylätylle viltille. Silja tärisee kylmän viiman tunkiessa sisään farkkujen lahkeista.
”Äiti muuten osti meille muutaman puutarhatuolin, jotta ei tarvitsisi aina istui tässä portailla”, Silja sanoo ja kääntyy kohti varastoa, mutta Viola vetää hänet takaisin.
”Näillä portailla on paljon kodikkaampaa.”
Nalle Puhit ja Ihaat kääriytyvät heidän ympärilleen viltin mukana ja kylmä nenänpää painautuu Siljan paljaalle olkapäälle.
On pyöreä, pörröinen, siksi kai ihailen soi hiljaa korvan juuressa. Mieleen palaavat ne lapsuuden kesät, joina he tahtoivat valvoa koko yön, mutta aamulla täytyi herätä aikaisin katsomaan lastenohjelmia. Violan isä tuli hakemaan aina liian aikaisin ja vinkumalla
ei vielä sai varastettua aikaa yhden kahvikupillisen verran.
Vuosien kuluessa uni ei tullut yhtä aikaisin ja yöt pitenivät. Lapsuuden kikatus muuttui teinien kuiskintaan, haparoiviin sormiin ja varovaisiin suudelmiin. Ne vaihdettiin salassa yön pimeydessä, muiden katseilta piilossa. Mutta sinä sunnuntaiaamuna äiti heräsi liian varhain, eikä keittiö ollutkaan turvallinen piilopaikka. Äidin askeleet seisahtuivat hetkeksi ovelle, mutta pienen epäröinnin jälkeen alkoi kahvinkeitto tavanomaisesti ja salaisuuksia ei enää tarvittu.
Violan pää nuokahtaa ja Silja kääntyy katsomaan unisia kasvoja. Kenties liikaa valvottuja öitä, jopa heille.
”Nyt maistuisi kahvi ja tupakka”, Silja huokaa.
Vaikka tupakat jäivät jo viime kesänä, Violan pyynnöstä. Ja alkoholi Siljan. Pieniä tasapuolisia uhrauksia, tai ehkä he tekivät sen itsensä vuoksi.
Huulet etsiytyvät hänen omilleen hellinä. Se oli Violan vieroituskeino: vaihdetaan riippuvuus johonkin positiiviseen. Eikä Silja olisi voinut kuvitella parempaa vaihtoehtoa.
”Voin käydä keittämässä kahvia”, Viola tarjoutuu.
”Älä mene.”
Ja Viola jää, sillä heillä ei ole kiire mihinkään. Päivä on nuori ja kesä vasta aluillaan.