Mä luulin, että tämä olisi ollut jonkinlainen sovittu tapaaminen esimerkiksi Killan asioissa, kun oltiin juna-asemallakin ja kaikkea, mutta niin ei tainnutkaan olla. Koko tapaaminen taisi olla sattumaa, sillä ranskalainen kertoja-Fleur ei muistanut jälkikäteen, miksi oli King's Crossin asemalla. Jännää!
Tässä oli ihanaa muistelemisen makua, kun kaikki yksityiskohdat yhdestä Fleurin elämän tärkeimmistä hetkistä olivat painuneet mieleen niin tarkkaan. Pultattu penkki, lehti, kaikki. Se oli jotenkin tosi viehättävää. Musta oli myös kivaa, kun Billistä käytettiin sanaa charmikas, sitä se todella oli. :>
Myös alun "minä muistan..." ja lopun "en tule koskaan unohtamaan" olivat aika herkkuja.
Sen verran sanoisin, että ehkä kannattaisi vähän panostaa viimeistelyyn. Pienet näpppppäilyerheet eivät yleensä haittaa, mutta tällä kertaa teksti oli hyvin lyhyt, joten ne pistivät väkisinkin vähän silmään. Sieltä täältä puuttui muun muassa Isoja Kirjaimia. Silkkojen kirjoitusvirheiden lisäksi vilahteli pilkku- ja yhdyssanavirheitä. Ei tietenkään mitään vakavaa, mutta jos tulevaisuudessa kiinnostaa. :)
Kaikista kivointa oli ehkä se, miten hempeä mutta rauhaisa tunnelma tässä oli. Aamu oli kerrottu synkäksi, mutta päivästä taisi kuitenkin tulla ennusteen vastaisesti oikein, oikein mukava kohtaamisen ansiosta!