Name: Uusi tuttavuus
Author: Feliicia
Beta: Kalju
Genre: drama
Pairing: pienimuotoinen Albus/Gellert
Rating: S
Words: 420
Summary: ”Gellert odottaa, että saa tavata sinut. ”
A/N: Huom. Tarinassa on vuosi 1898 ja ei ole elektroniikka-välineitä. Vuosi ei ole ehkä tarkalleen oikea. Eli mitenkäs he kaksi oikein tapasivat, osallistuu Kerää kaikki hahmot- haasteeseen Gellert Grindelwaldilla.
Minä yllätyin, kun Bathilda kertoi, että kylässä olisi toinen minun ikäiseni mies. Tämä mies oli hänen veljenpoikansa ja oli minun ikäiseni eli juuri täysi-ikäinen velho. Innostuin kun kuuluin ettei minun enää tarvinnut kykkiä kotona vahtimassa pikkuveljeä ja pikkusiskoa. Onnekseni Aberforth kävi vielä koulua, viidennellä luokalla Tylypahkassa. Minun pitää vahtia Arianaa joka on vielä nuori. Ariana on jo neljätoista, mutta silti hän ei osaa hallita voimiaan. Hän on vaaraksi muille. Tuo ei tarkoittanut etten rakastaisi heitä, mutta olen jo aikuinen ja haluaisin elää nuoren elämää.
Bathilda kutsui minut heille tänään, jotta saisin tutustua hänen veljenpoikaansa. Tietysti minä menen. Pitää vain huolehtia, että Arianalla on kaikki hyvin eikä hän räjähtele niin kuin yleensä. Haluan ehdottomasti tavata tuon miehen.
Nyt on aika. Minun täytyy mennä. Arianalla on kaikki hyvin, hän on alakerrassa. Puen takkini päälleni ja lähden lumituiskuun, joka on ulkona.
On vasta marraskuu, mutta silti on jo kuin jouluna. Lunta on polviin asti ja joudun kahlaamaan Bathildan talon luokse. Onneksi he eivät asu kuin parin sadan metrin päässä.
Kun saavun Bathildan lumiselle kuistille minua jännittää enemmän kuin koskaan. Olisiko tämä henkilö mukava? Pitäisikö hän minusta? Tulisiko meistä ystäviä?
Koputan ja Bathildan iloiset kasvot ilmestyvät ovelle.
”Hei Albus, hienoa, että tulit” hän sanoo iloisesti. ”Gellert odottaa, että saa tavata sinut. Olen kattanut jo ruokapöydän”
”Kiitos kovasti Bathilda” sanon hänelle ja astun sisään taloon. Bathildan talo ei ole iso, mutta se on kodikas ja joka puolella on kynttilöitä lämmittämässä.
Riisun takkini ja menen keittiöön, jossa istuu minun ikäiseni mies. Hänellä on ruskeat hiukset niin kuin minulla ja ne ulottuvat olkapäihin. Erikoista, yleensä miehet eivät saa kasvattaa tukkaansa pitkäksi, mutta hän ei todellakaan ole totellut sääntöä. Kun tarkastelen häntä enemmän huomaan, että hänen silmänsä ovat pikimustat ja näyttävät välinpitämättömiltä. Oikeasti kun vilkaisen pöytää ja siihen katettua ruokaa, näen miten hän vilkaisee minua, mutta kääntää katseensa pois kun katson taas häneen. Istuudun häntä vastapäätä.
”Hei, olen Albus Dumbledore” sanon hänelle.
”Gellert Grindelwald” hän sanoo. ”Hauska tutustua”
”Samoin”
”Sanopa mitä koulua oikein kävitkään” hän kysyy minulta.
”Tylypahkaa. Entä itse?”
”Durmstrangia. Tai kävin ennen kuin minut potkittiin sieltä kuudennella”
”Oikeasti. Miksi ihmeessä?” kysyn ja keskustelu alkaa muuttua kiinnostavaksi.
”No minä yritin käyttää komennus- kirousta yhteen toiseen kuudesluokkalaiseen. Hän ei edes vahingoittunut, mutta minut potkittiin silti”
”Muuten, miksi edes yritit kirota hänet?”
”Hän oli jästisyntyinen, siis hänen vanhempansa ovat jästejä. Minä vihaan jästejä”
”Niin minäkin. Ne tekivät siskostani… sanotaanko hallitsemattoman. Hän ei pysty hallitsemaan voimiaan”
”Vai niin. Mentäisikö yläkertaan voin näyttää taikoja joita ei Tylypahkassa opeteta”
”Käy minulle, vaikka olenkin Tylypahkan edistynein oppilas”
”Ihan rauhassa. Minua se ei häiritse”
