Kirjoittaja Aihe: Fiaskoviuhka / K11  (Luettu 4901 kertaa)

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Fiaskoviuhka / K11
« : 09.12.2012 17:33:53 »
Rating: K11
Pairing: -
Summary: I don't remember the moment, I tried to forget/ I lost myself, is it better not said/ Now I'm closer to the edge.
Warnings: -

A/N: Kolme tuntia turpaan, Aakkoshaaste (Sirius), OTS20 (kelmit), FF100 (003. loppu) Tuntuu, että nykyään kaikki tajunnanvirta kääntyy Siriukseen, mutta ei se mitään! Kiitos haasteenvetäjälle. : )

Fiaskoviuhka

Täristä kuin horkassa silloin, kun lumihiutaleet ovat ainoa, joka talvesta tuntuu. Ne tarttuvat ihoon eivätkä sula heti, mutta Sirius ei tunne kylmyyttä samalla tavalla kuin luonnonlait väittävät että kuuluisi. Hän sulkee itsensä ajatusvirroilta, tai ainakin yrittää, mutta hetket ovat kuin löytäisi muistilapun jääkaapin ovesta tai kylpyhuoneen peilistä: pienet asiat muistuttavat eikä täydellistä unohdusta ole keksittykään. (Olisi, ellei aamulla muistuttaisi päänsärky.)

Pakottaa silmänsä kiinni, kun varjot tuntuvat syvemmältä kuin pimeys, kun sisällä tuntuu pimeämmältä kuin mitäännäkemättömien silmien alla. Joulupäivä ei tunnu juhlalta eikä pyhältä, väliä ei ole puuttuvilla lahjoilla mutta jouluaterian uupumisella kyllä, sillä se muistuttaa siitä, missä hän on.

Unohtaa hetkiä, joita ei voi enää laskea. Niitä on liian monta ja ne ovat liian samanlaisia; jokainen hämäränkylmä tuulenpyyhkäys kasvoilla on yhtä ahdistava ja kiertää sydämen ja vatsan uudenlaiseen solmuun. Se poikkeaa aina edellisestä eikä sitä siksi osaa selvittää, keho on umpisolmu jolla ei ole päätä eikä häntää ja johon vain sattuu. Iho on herkkä ja kylmä sattuu, ei palella, sattuu vain, laittaa tärisemään. Muistot ovat fiaskoja: värikkäitä muuttuneina mustavalkoisiksi, tummia sävyjä joiden tietää oikeasti olevan niin räikeitä että sattuu.

Sattuu.

Toivoa, että lunta sataisi sinnekin. Tuntuu kuin sitä olisi joka puolella, kuin se tukkisi hengitystiet ja pitäisi haukkoa henkeä, mutta mitään ei ole missään ja ainoa kosteus on törky hänen ympärillään. Seinillä ja lattioilla ja niin paljon iholla, ettei sitä enää koskaan pestäisi pois. Enemmän sydämessä ja mielessä.

Haukkoa henkeään, kun tuntuu, että ehkä se kaikki sittenkin loppuu. Silloin tuntuu siltä, että haluaisi jäädä vielä hetkeksi pidempään, ja kun osaakin jälleen hengittää, toivoo, että olisi jo lähtenyt.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Roshwua

  • Vieras
Vs: Fiaskoviuhka / K11
« Vastaus #1 : 13.12.2012 01:14:40 »
Voi hitsi mun pitäisi ihan tosissaan olla nukkumassa, mutta mun mielestä tää on niin hieno, että on pakko kommentoida ees jotenkin!

Lainaus
Tuntuu, että nykyään kaikki tajunnanvirta kääntyy Siriukseen,
Haha tuttu tunne, mutta Siriuksen mielen värittämisessä on vaan se oma juttunsa ;)

Teksti on äärimmäisen kaunista. Tykkään kerrontatavasta ja synkkyys tekee kokonaisuudesta sopivan ahdistavan. Tää teksti oli mulle sellainen, että se vaan imee mukaansa ja laittaa lukemaan loppuun asti ilman taukoja, hyvällä tavalla. Ja sitten miettii hetken, että mitä nyt tapahtui, ja lukee tekstin uudestaan tosi tarkasti. Mutta jotenkin toi tekstin tunnelma vaan kiskoi mukanaan ja tykkäsin tosi paljon! Pystyin tuntemaan tuon ahdistavan ympäristön ja erityisesti kylmän henkeä haukkoessa (sinänsä hauskaa kun Sirius ei tunne sitä kylmää vaikka haluaisi mutta mä tunnen), wau. Mulla kaikki toi kuvailu ja Siriuksen ajatukset toi mieleen Azkabanin. En tiedä onko se miljöö vai haluttiinko sitä käyttää vertauskuvana esim. Siriuksen oman mielen vankila, mutta joka tapauksessa tykkäsin. Tykkäsin ideasta loukosta, vankilasta, kieroudesta ja saastasta, hulluudesta.

Lainaus
Hän sulkee itsensä ajatusvirroilta, tai ainakin yrittää, mutta hetket ovat kuin löytäisi muistilapun jääkaapin ovesta tai kylpyhuoneen peilistä: pienet asiat muistuttavat eikä täydellistä unohdusta ole keksittykään.
Perfect.
Lainaus
Muistot ovat fiaskoja: värikkäitä muuttuneina mustavalkoisiksi, tummia sävyjä joiden tietää oikeasti olevan niin räikeitä että sattuu.
Ehdottomasti lempikohta, jotenkin omaperäinen (:

Ja kyllä, mulle tämä teksti ja varsinkin adjektiivit oli ehdottomasti Siriusta. Kaikki hulluus, epäselvyys, äärimmäisyys, kipu, toisin sanoen fiasko ja sekamelska niin kuin itse olet todennut.
Tämä oli täydellinen pieni ficci, ja halusin näin ennen nukkumaanmenoa tulla kertomaan, että tykkäsin ja kiitos!!

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 025
Vs: Fiaskoviuhka / K11
« Vastaus #2 : 22.12.2012 15:39:54 »
Mulla on ollut jo pitkään tarkoituksena kommentoida sun ficcejä, mutta ikinä en ole muistanut/ehtinyt/jaksanut ja sitten se on jäänyt. Huomasin tämän kuitenkin Kommenttikampanjassa, kun Renneto oli sitä tarjottanut, ja ajattelin valkata, koska Sirius on aina ollut lempihahmoni Potterissa ja sun kirjoittamana mä en voinut millään vastustaa kiusausta! Joten täältä tullaan, vaikkakin hieman epämuodikkaasti myöhässä... heh.

Ensiksi pitää todeta, että tämä oli aivan järjettömän kaunista tajunnanvirtaa. Ensimmäisellä lukukerralla meni hetki käsittää tätä, koska tässä on niin paljon syvyyttä ja pitkiä lauseita ja hieman monimutkaisia, vaikkakin kyllä erittäin kauniita lauserakenteita, ja mä vain luin ja luin, koska se tunnelma vei mukanaan, ja loppujen lopuksi mä huomasin, etten ollut tajunnut lukemastani paljoakaan :D Mutta kun luin tämän useampaan otteeseen, niin joka kerralla tuli esiin uusia yksityiskohtia ja tarina avautui entistä enemmän ja enemmän, ja mä todella ihastuin tähän.

Mäkin mielsin tämän ficin miljööksi Azkabanin, mutta Roshwuan kommentin lukiessani mietin, että miksei se tosiaan voisi olla vaikkapa juuri se Siriuksen oma mieli? Tällaisissa ficeissä sillä miljööllä ei periaatteessa ole paljoakaan väliä, koska tarkoituksena on nimenomaan Siriuksen ahdistuksen, kivun ja kaikkien muiden tuolla tekstissä esiintyvien tunnekuohujen kuvaaminen, ja yksistään se iski ainakin muhun ihan täydellisesti.

Lainaus
Muistot ovat fiaskoja: värikkäitä muuttuneina mustavalkoisiksi, tummia sävyjä joiden tietää oikeasti olevan niin räikeitä että sattuu.

Sattuu.
Kuten jo sanottua, ficin kaikki lauseet olivat ihanan syvällisiä ja kauniita kaikki omalla tavallaan, mutta tämä oli ehdottomasti lempikohtani! Ihanan omaperäinen ja jotenkin tämä kerää koko ficin yhteen. Lisäksi oli pakko lainata vielä tuo yksittäinen lause "sattuu", koska se teki tästä kohdasta vielä kauniimman. Toisto on aina hyvä tehokeino tekstissä, ja vielä kun olet tehnyt tuosta yksittäisestä sanasta yhden kappaleen ja onnistunut tekemään siitä yhtä iskevän kuin muutkin kappaleet. Äh, en tiedä miten selittää tuo yhtään selvemmin, mutta sanonpahan vain, että olet nerokas.

Mun kommentista ei nyt saa yhtään pidempää, koska luin tätä haltioissani niin monta kertaa, että taisin lukea aivoni pihalle :D mutta kiitoksia aivan hirmuisesti tästä ihanasta ficceröisestä! ♥ ja nyt mä tosiaan yritän reipastua ja alkaa kommentoida ficcejäsi vähän useammin :D
« Viimeksi muokattu: 22.12.2012 15:44:40 kirjoittanut Claire »
We're stars wrapped up in skin
The light comes from within



There's no me, there's only (you)
There's only youniverse