Title: Liian iso
Author: Hopsumort
Fandom: Hana yori dango
Rating: K-11
Pairing: Domyouji/Gu Jun Pyo
Genre: humor
Summary: Kaksi Domyoujia, miten se voi olla mahdollista?
A/N: Kirjoitin tämän oikeastaan kaverilleni, jonka aikoinaan sain katsomaan Hana yori dangon ja joka aivan itse päätti katsoa Hana yori dangon korealaisen version ja siitä sainkin inspiraation, joka johti tämän ficin syntymiseen. Ficissä esiintyvä nimi siis tosiaan on Domyoujin korealaisen version nimi. Älkää syökö, nämä on näitä Pepsi Max huuruissa syntyneitä ficcejä. :-D
----
Domyouji raotti silmiään, hän oli taas herännyt lintujen mekastukseen ikkunansa takana, niin kuin joka aamu lähes jo kuukauden ajan. Hän huokaisi ja sulki silmänsä uudelleen, ehkä hän pystyisi sulkemaan lintujen äänet mielestään ja nukahtamaan uudelleen.
Yhtäkkiä hän tunsi hipaisun käsivarressaan. Hän aukaisi silmänsä ja vilkaisi viereensä ja näky sai hänet henkäisemään terävästi.
”Mitä helvettiä?” hän päästi suustaan ja nousi istumaan. Hänen vieressään makasi mies, vieras mies. Eikä se ollut kuka tahansa mies, se oli hän itse! Mutta eihän siinä ollut mitään järkeä. Miten hän pystyi olemaan tuossa, jos hän oli tässä?
Mies mutisi unissaan jotakin epäselvää ja veti peittoa ylemmäksi peittäen puolet kasvoistaan. Vaikka tämän kasvoista näki vain puolet, tämä näytti epäilemättä täysin Domyoujille.
Domyouji kokeili kasvojaan ja liu'utti kätensä rintakehälleen. Ei, hän ei ollut vaihtanut kehoaan Tsukushin kanssa. Hän koki pienen pettymyksen tunteen sisällään, mutta totesi, että se olisi ehkä vähän liiankin yliluonnollista.
Hän hivutti kätensä hitaasti yöpöydälleen ja nappasi kännykkän käteensä. Hänen täytyisi soittaa jollekin, ennen kuin mies heräisi. Hän yritti hengittää mahdollisimman hiljaa avatessaan hitaasti kännykänsä läpän. Kenelle hän soittaisi?
Äidilleen hän ei voisi soittaa, tämä kärräisi hänet samantien suljetulle osastolle. Hänen siskonsa taas oli aivan liian kaukana ja vaikka tämä ottaisi pikalähdön hänen luokseen, kerkeäisi mies todennäköisesti herätä ennen sitä. Tsukushi taas... ei, tämähän saattaisi vaikka rakastua hänen kaksoisolentoonsa! Ei, hän ei voinut ottaa sitä riskiä ja mistä sitä tietää, vaikka Tsukushi runnoisikin hänen kaksoisolentonsa sairaalakuntoon? Ei tuollaisia kauniita kasvoja saisi kohdella niin. Siitä naisesta ei koskaan tiennyt, tämä oli aivan liian raakalaismainen. Ei tällä ollut yhtään tapoja.
Domyouji hymähti ja peitti suunsa kädellään ja vilkaisi miestä. Tämä ei ollut reagoinut hänen hymähdykseensä millään tavalla. Domyouji henkäisi helpottuneena.
Entäpä Rui? Hän selasi kännykkänsä nimiluetteloa ja oli juuri päässyt Ruin nimen kohdalle, kun tunsi kuinka kännykkä vetäistiin hänen kädestään. Hän käänsi järkyttyneen katseensa mieheen ja huomasi tämän lyövän kännykän läpän kiinni ja heittävän sen selkänsä taakse lattialle.
”Mitä sinä teet?!” Domyouji huudahti hänen kaksoisolentonsa hymähtäessä ja noustessa istumaan. He tuijottivat toisiaan ja Domyouji huomasi hänen kaksoisolentonsa silmäilevän hänen alastonta ylävartaloaan ja hän veti peiton suojakseen.
”Mitä sinä tuijotat, alien!” Domyouji huudahti ja huomasi miehen ilmeen muuttuneen vakavaksi ja tämän kurtistavan kulmiaan. ”Älä yritäkään tehdä mitään minulle!”
”Älä kutsu minua alieniksi”, mies vihdoin sanoi ensimmäiset sanansa ja Domyouji kohotti kulmiaan ja tuhahti.
”Mikä sinä sitten olet?”
”Olen ulkoavaruuden asukas”, mies sanoi ja Domyouji ei voinut muuta kuin naurahtaa ja hellittää otteensa peitosta.
”Miksi helvetissä sinä olet minun näköiseni?”
”Tulin maahan ja valitsin sattumanvaraisesti jonkun henkilön ja otin hänen ulkonäkönsä. Se satuit olemaan sinä”, mies selitti asian kuin se olisi joka päiväinen asia, joka oli täysin normaalia. Semmoista sattui välillä.
Domyouji ei pystynyt käsittelemään näin monimutkaisia asioita kerralla. Alien hänen sängyssään oli varastanut hänen ulkonäkönsä ja kaiken lisäksi sanoi, että oli ottanut sen vain ”sattumanvaraisesti”. Ei se voinut olla mahdollista, tottakai hän oli valinnut kaikkein parhaimman näköisen yksilön, ehkä hän oli vain ujo eikä kehdannut myöntää. Niin sen täytyi olla.
”Mikä sinun nimesi on?” mies kysyi ja keskeytti Domyoujin ajatuksen juoksun.
”Domyouji Tsukasa”, Domyouji vastasi.
”Sitten se on myös minun nimeni”, mies vastasi ja Domyouji pudisti päätään järkyttyneenä.
”Ei missään nimessä! Et sinä voi viedä sekä minun ulkonäköäni, että nimeäni!” Domyouji huudahti ja huitaisi käsillään vahingossa miestä nenään.
Mies otti Domyoujin käden hellästi käteensä. ”Mikä minun nimeni sitten pitäisi olla?”
Vai saisi hän valita miehen nimen? Hän voisi antaa tälle ulkomaalaisen nimen ja... hän voisi väittää miehen olevan hänen ulkomaalainen veljensä! Hänen statuksensa nousisi kerralla astetta korkeammalle.
”Sinun nimesi on Gu Jun Pyo”, Domyouji sanoi. Korealainen veli, aivan mahtava idea.
”Gu Jun... Pyo?” mies kysyi ja kurtisti kulmiaan. ”Se kuulostaa omituiselle.”
Domyouji ei kuitenkaan kuunnellut, hän oli pitkällä kuvitelmissaan minkälaisen tarinan hän voisi keksiä tämän miehen, Gu Jun Pyon, ympärille. Jokin tarina, mikä nostaisi Domyoujin arvoa ihmisten silmissä. Mikä olisi sellainen tarina...
Jälleen hänen ajatuksensa keskeytettiin, sillä Gu Jun Pyo oli painanut hänet takaisin selälleen ja tullut istumaan hajareisin hänen lantionsa päälle.
”Mitä sinä teet?!” Domyouji karjaisi ja yritti tönäistä Gu Jun Pyota päältään, mutta tämä vain kallisti päätään ja katsoi häntä kulmat koholla.
”Haluan katsoa onko muodonmuutokseni onnistunut”, Gu Jun Pyo sanoi, eikä nähtävästi kokenut tilannetta yhtään oudoksi. Noh, tämähän oli alien, tai no ulkoavaruuden asukas.
Hän asetti kätensä Domyoujin poskille ja Domyouji tarttui välittömästi käsillään tämän ranteista.
”Nyt lopetat”, Domyouji komensi ja Gu Jun Pyo kallisti jälleen päätään ja näytti pieneltä koiranpennulta. ”Lopeta, tuo ilme näyttää iljettävältä kasvoillani. Lopeta, lopeta heti!”
”Lupaan etten satuta sinua”, Gu Jun Pyo sanoi niin kuin se olisi muuttanut tilanteen heti paremmaksi.
”En halua!” Domyouji kirkaisi ja rimpuili miehen alla, mutta tämä ei noussut ylös.
”Anna minä tutkin, olin aika surkea muodonmuutoksissa koulussa, joten haluaisin nähdä onnistuinko tällä kertaa. Voisin kertoa opettajalleni kerrankin onnistuneeni!” Gu Jun Pyo sanoi ja Domyouji sulki silmänsä ja mietti.
Tilanne oli absurdi. Ehkä hän pääsisi helpommalla, jos antaisi Gu Jun Pyon tehdä sen. ”Hyvä on, mutta nopeasti sitten.”
Gu Jun Pyo hymähti Domyoujin irroittaessaan otteensa tämän ranteista. Hän kokeili sormillaan Domyoujin kulmakarvoja ja liu'utti käsiään alemmaksi tämän kasvoilla. Tämän sormet sivelivät Domyoujin huulia ja Domyouji hillitsi halunsa puraista miehen sormia.
Hän liu'utti sormensa tämän leukaa pitkin tämän kaulalle ja siitä tämän rintakehälle. Domyouji pyristeli, se ei tuntunut mukavalta. Mies eteni alemmaksi ja hänen sormensa olivat Domyoujin boksereiden vyötärönauhan kohdalla.
”Nyt, stop”, Domyouji sanoi ja kohottautui ylös käsiensä varaan ja tuijotti Gu Jun Pyota silmiin. ”Sinne sinä et mene.”
”Miksen?” Gu Jun Pyo kysyi ja näytti aidosti hämmentyneeltä.
”Se... se ei ole soveliasta kahden miehen kesken”, Domyouji sanoi ja Gu Jun Pyo kurtisti kulmiaan.
”Mutta minun täytyy tarkistaa”, tämä sanoi ja liu'utti sormensa vyötärönauhan alle, mutta Domyouji läpsäisi tämän käsiä.
”Et varmasti!” Domyouji karjaisi ja yritti rimpuilla miehen alta ja onnistuikin siinä, sillä seurauksella, että hänen bokserinsa jäivät Gu Jun Pyon käsiin. Hän tuijotti hetken Gu Jun Pyota ja sitten boksereitaan.
Hän oli juuri karjaisemassa, kun hänen huoneensa ovi aukesi. Domyoujin katse sinkoutui ovelle, josta asteli sisälle siivooja, joka tuijotti miehiä hetken, kunnes punastui rajusti.
”O-olen p-p-pahoillani”, nainen henkäisi ja kumarsi syvään ja peruutti ulos huoneesta.
”Tämä ei ole sitä miltä näyttää! Älä-” Domyouji ei kerennyt viimeistellä lausettaan ennen kuin ovi lyötiin kiinni. ”-kerro äidilleni... huoh.”
”Olen epäonnistunut”, Gu Jun Pyo sanoi murheellisella äänellä ja Domyouji käänsi katseensa takaisin tähän.
”No niin oletkin, tämä kaikki on sinun vikasi!” Domyouji karjaisi.
”Minun omani on liian iso verrattuna sinun omaasi”, Gu Jun Pyo jatkoi ja Domyouji räpytteli hetken silmiään. Mitä mies oikein puhui?
Hetken mietittyään hän huomasi mihin Gu Jun Pyon katse suuntautui ja hän älysi mistä tämä puhui.
”H-hetkonen!” tämä huudahti ja vetäisi peiton suojakseen.
”En onnistunut tälläkään kertaa”, Gu Jun Pyo huokaisi ja raotti boksereitaan. ”Ei se ole lainkaan samassa koko luokassa.”
Domyouji punastui ja koki vihan kumpuavan sisällään. Oli tuo mies kuinka hänen näköisensä tahansa, hän hakkaisi tämän tähän paikkaan. Hän kohotti jo nyrkkiään, kunnes huomasi alienin muuttuneen takaisin... no, alienin näköiseksi.
”Parempi palata kotiplaneetalleni”, tämä sanoi ja huokaisi syvään. ”Olen epäonnistunut...”
”Sinä et mene mihinkään ennen kuin olet selvittänyt tämän sotkun!” Domyouji karjaisi ja alien hyppäsi alas sängyltä.
Alien ei kuitenkaan näyttänyt kuuntelevan Domyoujia, tämä hoki vain kuinka epäonnistunut hän oli ja kuinka koulussa ei oltaisi tyytyväisiä hänen TET-harjoitteluunsa. Pian tämä olikin jo sädettänyt teleportin Domyoujin huoneen lattialle ja astellut siihen.
Ja näin Domyouji istui taas yksin huoneensa sängyllä. Näin hän oli menettänyt korealaisen veljensä, hänet oli leimattu homoksi ja hän oli menettänyt myös alushousunsa. ”Eikä hän sanonut edes hyvästejä...”
Domyouji heittäytyi selälleen sängylle ja vetäisi peiton leukaansa asti. Hän uskoi, että saisi nyt nukuttua. Toivottavasti hän herätessään saisi olla ilman kaksoisolentoja... tai jospa hän tällä kertaa vaihtaisi kehoja Tsukushin kanssa.
Ja tämän haaveen kera hän nukahti.
