Joulukalenteri, K-11

[April]

Hups hups, enhän ole kuin vain neljä päivää myöhässä. ^^'
Voih. Sehän sitten loppui.
Oli oikein mukava seurata Onnin varttumista joulukuun ajan.
En tajua, miten olet jaksanut miettiä noin tarkasti kaikki poronhoidot, paketointiosastot, ja vaikka mitkä.
Kuulostivat varsin realistisilta. Great.
Hahmotkin olivat kaikki varsin ihastuttavia. Varsinkin Taistosta pidin kovasti, kuten taisin jo aikaisemmin mainitakin.
Jotenkaa... tykkäilin kovasti. ♥
Toivottelen nyt tässä vähän myöhässä hyvää joulua, ja samantien vaikka uutta vuottakin. :'3

~April kiittää

[Kaatosade]

No niin, sainpas vihdoin järjestettyä itselleni sellaisen hetken, että kykenen vähäksi aikaa keskittymäänkin lukemiseen, ja luin sitten tämän loppuun. Tämä oli kyllä kauttaaltaan erittäin ihana tarina, joka hetkeksi palautti vielä joulumielen, vaikka joulu menikin jo ajat sitten ja kohta alkaa jo arkikin. (Yäääk, ei jaksaisi millään.)

Aikahyppyjä oli sen verran, että minulla tahtoi välillä mennä sekaisin se, että mitenkäs vanhoja tässä lopulta oltiinkaan, mutta ei sillä sitten niin hirveän paljon ollut väliäkään. Pidin tuosta tavallisesta hyörinästä ja lelujen korjaamisesta, mitä tässä oli, ei se ollut vähääkään tylsää. Monta kertaa juuri arkisista asioista on kaikkein mielenkiintoisinta lukea.

Se oli se saamarin puhuva koira.

Hitto miten helmi kohtauksen aloitus. <3 Repesin ääneen, hyvin harvinaista minulle. Tuli jostain syystä mieleen Aku Ankasta se tarina puhuvasta koirasta, melkein odotin, että tuo lelukoira sanoisi "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä." : D

Ihanaa siirappia. Kiitoksia. <3

[Human_cannonball]

Tässä kuluneen vuorokauden aikana lukaisin koko tarinan läpi ja voi, pidin kyllä!
Oikein onnistunut kokonaisuus, jota kauniit yksityiskohdat tähdittivät. Ihanan jouluinen kertomus, joka sai joulumielen nousemaan omaan mieleeni. Viime vuosina se on ikävästi puuttunut.

Tarinan juoni oli luonteva ja riipaiseva alku tempaisi mukaansa. Jostakin syystä arvasin, ettei Onnin isä kuollut, mutta silti tuntui hullulta kun totuus kävi ilmi. Yhtäläisyys Taiston ja Onnin lapsuuksien välillä oli hieno. Olisinkin toivonut siihen palaamista vielä loppupuolen luukuissa. Hieno kerronnallinen juttu oli kun joissakin luukuissa siirryttiin pari vuotta eteenpäin, mutta ajankohta ja tilanne oli sama. Esimerkiksi se alkupuolen revontulijuttu.

Hahmojen nimet! Pidin siitä, että kaikilla hahmoilla paitsi Mihaililla oli oikein perisuomalaiset nimet. Niihin harvemmin nykyään enää törmää, kun kaikki haluavat olla jotenkin niin moderneja. Vuokko, Lahja, Taisto ja Jouko olivat ehdottomia suosikkejani.

Pieniä huolimattomuusvirheitä ja tökkiviä lauseita joissain kohdissa oli, mutta ne eivät haitanneet hirveästi kun sulin ajatukselle suloisista tonttupojista x) Palaan tähän tarinaan varmasti uudelleen joulunaluspäivinä nostattaakseni joulumieleni taas kattoon. Kiitos tällaisesta ihanuudesta.