Ficin nimi: Teekutsut
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Ficlet
Ikäraja: S
Päähenkilö: Yhdeksäs Tohtori
A/N: DWF:n Sirille :3 Ysi totesi olleensa Bostonin teekutsuilla, siksi tämä. Tää ei taas ihan ylitä laatuvaatimuksiani, mutta… ei sitä aina voi kirjoittaa loistotekstejä. En ole saanut niin kiinni ysin hahmosta, että osaisin saada hänestä omasta mielestäni hyvää tekstiä. Toisaalta tykkään et tää muistuttaa vähän sellaista klassista tohtori ilmestyy paikalle-tarinaa. Ilman eeppisiä monsuja tosin. Rakkautta silti ysille
TeekutsutJoukko Bostonilaisia oli kokoontunut satamaa lähellä olevaan kapakkaan läimimään laiskasti korttia eräänä joulukuun iltana vuonna 1773.
”Ne englesmannit saisivat tunkea teetullinsa vaikka -”
”Noh noh, Tom” rauhoitteli mananneen miehen vieressä istuva Jonathan.
”Mutta missä on vapautemme? Emme me ole brittejä, ei meidän tarvitsisi kumarrella niille -”
”Tom rauhoitu”, Jonathan sanoi uudestaan.
”Jonathan, Tom on oikeassa”, liittyi Marcus keskusteluun. ”Minä ainakin haluaisin vain työntää ne teelaatikot mereen, jos suoraan sanotaan.”
Kuului hyväksyvää mutinaa, kun korttipelinsä keskeyttäneet Bostonilaiset alkoivat keskustella Marcuksen puolittain vahingossa keksimästä suunnitelmasta.
”Loistava idea! Fantastista!” huudahti nahkatakkinen mies, joka hyökkäsi kättelemään Marcusta. ”Onneksi osuin juuri tänne!”
”Et taida olla täkäläisiä… kuka sinä olet?”
”Olen Tohtori. Mutta loistava idea! Ainoa mikä siitä puuttuu… intiaanit!”
”Tohtori? Tohtori kuka? ja mitä intiaaneista?”
”Odottakaa hetki!”
Kummallinen mies harppoi pubin perällä, pimeässä nurkassa kököttävän kummallisen sinisen kopin luokse, jonka Tom, Jonathan ja Marcus huomasivat vasta.
”Poliisipuhelinkoppi?” Jonathan totesi hämmästyneenä.
”Mitä hän sinne menee... ja mistä tuo laatikko tuli. En ole ikinä nähnyt tuollaista.”
He kuulivat hivenen kolinaa ja omituinen mies, joka kutsui itseään Tohtoriksi, astui ulos kantaen useaa laatikkoa. Hän rysäytti ne maahan ja sanoi: ”Intiaanivaatteita! Juuri niitä tarvitsette jäädäksenne historiaan!”
”Mitä tällä on tekemistä intiaanejen kanssa?”
”Ei mitään. Se on vain tyhmää, niin kuin te ihmiset. Hopi hopi, pukekaa, minä tarjoan!”
Miehen katseessa oli niin auktoriteetillista hulluutta että kapakan väki hetken epäröityään alkoi pukea vaatteita päällensä. Epäröivä pukeutuminen sulkapäähineisiin alkoi muuttua nauruksi.
”Oletteko te ihmiset valmiita? Lähdetään!”
Ja oudon nahkatakkisen miehen johtamina he lähtivät kapakasta. Kaduilla vallitseva mustuus imaisi nahkavuotiin pukeutuneet miehet. Hilpeä tunnelma alkoi vaihtua jännittyneeksi kun miehet kävelivät kohti satamaan. Satamassa odotti laiva. joukko tuijotti sitä kuin lumouksen vallassa. Satamaa vartioi muutama työläinen, mutta he tiesivät olevansa selvästi ylivoimaisia.
Tohtori, joka oli jotenkin siirtynyt joukon johtajaksi, kuiskasi: ”kun minä sanon, huudamme sotahuutoa ja hyökkäämme tuohon laivaan.”
Ensin kuiskaus kiiri puolelta toiselle, saavuttaen nekin korvaparit, jotka eivät olleet Tohtorin kuiskausta kuulleet. Sitten kuului hyväksyvää muminaa.
Tohtori kohotti kättään.
”Oletteko valmiina?”
Hän heilautti kättään ja huutava ihmismassa lähi liikkeelle.
Pari vastahankaista vartijaa lensivät nopeasti mereen, josta saivat sitten räpiköidä pois kuin uitetut koirat. Tohtori nauroi ja ryntäsi tupaten täynnä olevaan rahtikannelle kiskomaan laatikoita mereen yhteistyössä ihmisten kanssa.
