Nimi: Murjotuksen loppu
Ikäraja: S
Tyyli: romance
Paritus: Sirius/Remus
Vastuuvapaus: Row omistaa kaiken hänelle kuuluvan.
Yhteenveto: ”Miksi minä muuten käyttäisin sitä?”KK: Juttelin
Herkkuoonen kanssa ja sen keskustelun aikana halusin piristää häntä. Uskoisin onnistuvani siinä tällä tajunnanvirtatekstillä. Ole hyvä, honey, tämä on sulle
Osallistuu
Tajunnanvirtaa-haasteeseen.
Sirius istui oleskeluhuoneen sohvalla ja murjotti. Hän koki jääneensä yksin. James oli Lilyn kanssa, Peter oman tyttöystävänsä kanssa ja Remuskin oli ties missä. Sirius oli hylätty. Miten näin oli oikein päässyt käymään? Poika ei ymmärtänyt lainkaan.
”Mikäs sinut on saanut tuon näköiseksi?”
Sirius nosti katseensa yllättyneenä katseensa takasta ja näki Remuksen. Tämän kasvoilla oli huolestunut ilme. Toisaalta ei se ihme ollut. Harvemmin Siriusta näki alakuloisena.
”Ei mikään.”
”Kerro nyt.”
”En.”
”Kerro”, Remus pyysi vetäen kasvoilleen koiranpentuilmeen.
”En. Äläkä katso minua noin.”
”Keeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeerro.”
”En.”
”Siiiiriuuuus. Ole kiltti. Haluan tietää.”
Sirius voihkaisi, eikä voinut olla nauramatta, kun Remus antoi alahuulensa lerpattaa. Eihän toiselle voinut enempää mököttää.
”Olet mahdoton, tiesitkö?”
”Tiesin ja siksi olenkin niin vastustamaton. Joko kerrot?”
”En pidä tästä, kun saat minut aina tekemään tahtosi mukaan tuolla ilmeellä.”
”Miksi minä muuten käyttäisin sitä?”
Hiljaa Sirius kertoi syyn murjottamiseen ja Remus purskahti nauruun.
”Voi sinua höpsöä. En minä voinut kertoa, mihin menin, koska olin suunnittelemassa sinulle yllätystä.”
”Millainen yllätys?”
”Sinun pitää tulla itse ottamaan selvää”, Remus vastasi salaperäisesti ja Sirius ponkaisi välittömästi sohvalta ylös. Hän halusi saada tietää, mitä hänelle oli järjestetty. Enää hän ei tuntenut olevansa yksin, hänellä oli oma sutensa.