Sotilaspoika |K11| drama

[Vlad]

Nimi: Sotilaspoika
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11
Genre: drama
A/N: Jaa, tälle oli vähän hankala määritellä ikäraja. Päädyin sitten tähän, eipähän ole liian matala, koska kuolemastahan tässä puhutaan aika paljon. Tämäkin kuuluu samaan settiin kuin Sotaanlähtö ja Lotta Svärd. Tämän voi kuitenkin lukea erikseenkin, kuten edellisetkin osat. Tämä on ollut valmiina jo aika kauan, mutta on unohtunut julkaista. Ehkä nyt on sitten aika julkaista tämä. Talvisodan tunnelmissa mennään vieläkin, vaikka joulu on kovaa kyytiä tulossa. Kommentoida saa aina ja ei saa syödä wnb-sotahistorioitsijaa, en ole koskaan tutustunut aseisiin, joten sen suhteen olen ihan eksyksissä. En siis osaa sanoa, oliko talvisodassa kiväärejä. Luultavasti. Ja osallistuu Originaali10-haasteeseen.


Kiväärit lauloivat kunniaa jo kaatuneille miehille. Aseiden jyly oli jollain tasolla turruttavaa, se tuntui vaivuttavan aivot uneen ja pyyhkivän tunteet syrjään sotilaiden mielistä. Kansalliskunnia oli jo aikoja sitten haihtunut jättäen jäljelle vain puhtaan pelon ja selviytymisvaiston. Näille miehille tappaminen oli keino pelastaa oma henki. Jokaisen mielessä kuitenkin kummitteli Kuoleman tumma varjo, ja jokainen uusi vainaja sai miesten rohkeuden horjumaan.

Janne puristi kivääriä kuin pelastusrengasta. Pojan silmissä kuitenkin asui pelko. Se jyskytti jossain ohimoissa, silmien takana. Sodan alettua pelko oli ollut alituiseen läsnä. Jokainen päivä saattoi olla se, jolloin kuolee vihollisen luotiin. Jannen isä ja monta lapsuudenystävää olivat jo kaatuneet ja jokainen uusi kuolema iski uuden tikarin pojan jo rikki revittyyn sydämeen. Jokainen uusi ruumis sai Jannen vihaamaan sekä sotaa että itseään entistä enemmän.

Kuitenkin, käskyn käydessä, Janne kohotti aseensa ja ampui, välittämättä siitä kuinka jokainen laukaus sattui. Vihollinen lähestyi joka hetki, mutta suomalaisilla oli muutama merkittävä etu puolellaan. He tunsivat maaston ja olosuhteet, he puolustivat omaa maataan ja se sai jopa pelon värisemään. Kukaan ei valtaisi Suomea niin kauan kuin miehet eläisivät.

Ja sen luottamuksen siivin armeija jaksoi taistella. Taistella puolustustaistelua, joka sai koko maailman huomaamaan pienen pohjoisen valtion.

[Vlad]

Renneto, näitä on tulossa seitsemän, ehkä kahdeksan, jos tarina ei ala tuntua venytetyltä. Otsikko tuli alunperin Dalton Trumbon romaanista Sotilaspoika, koska se on kirja, joka on kyllä vaikuttava. Runebergin kyseistä runoa en ole tainnut olla lukenut. En kamalasti intertekstuaalisuuksia harrasta, mutta joo... hih, kiitos kommentista <3 en osaa taaskaan vastata fiksusti.

[Funtion]

Luin tän eilen ja kirjoitin heti kommentin. Mihin ihmeeseen se on kadonnut?! Enkö mä tosiaan painanut lähetä-nappia?! Ai kamaluus, tää on ihan ennenkuulumatonta! Voi hitsi, no, yritetääs nyt toisen kerran...

Kuitenkin, käskyn käydessä, Janne kohotti aseensa ja ampui, välittämättä siitä kuinka jokainen laukaus sattui.
Vasta tässä kohtaa rupes ärsyttää toi jokainen-sanan toisto. Sitä ennen se vielä menetteli, mut tässä kohtaa teki tulla mieli repimään jokainen jokainen sana pois tuolta. :DD Niitä on tuolla ihan kamalasti. Tietty voit puolustaa sitä ja sanoa että se oli tehokeino mut... mulla se ainakin menetti lukiessa tehonsa, kun sitä oli niin paljon.

Janne puristi kivääriä kuin pelastusrengasta.
Ihana vertauskuva!

Mua nyt niin ärsyttää toi, että kirjotin jo tähän suht pitkän kommentin ja sit se katos et... ei nyt oo oikein innostusta sanoa samoja juttuja uusiks. Varsinkin kun en muista niistä enää puoliakaa. Mutta joo, onhan lyhytkin kommentti parempi kuin ei mitään. Siksipä nyt vaan sanon, että pidin tästäkin siinä missä muistakin, mitään häiritseviä tekijöitä ei ollut tuon jokainen-sanan toistelun lisäks ja teksti oli ihan perushyvää! Aika raskas teksti tavallaan, tai siis kieli oli jotenkin mahtipontista. Silleen jämptiä. Mutta en laske tätä miinukseksi. Odotan innolla tulevia tekstejä, lupaan kommentoida niitä paremmin jos Fini ei taas syö viestejäni/jos en ite unohda painaa tota lähetä-nappia. En tosiaan tiiä mitä sille kommentilleni tapahtui... harmittaa. :c No mutta, hyvää joulua toivottelen tässä samalla sinne! Pidä kynä liikkeessä! ; )

[Vlad]

fierte, tuttu ongelma tuo, että viesti katoaa jonnekin. (Anteeksi, kun tuolta puuttuu toi viipsu, mutta iPadilla en osaa tehdä sitä) Mä kyllä huomasin tätä kirjoittaessa, että kylläpä niitä jokainen-sanoja on paljon. En kuitenkaan keksinyt mitään muutakaan. (suppea sanavarastoko?) Pistänpä taas sanasi korvan taakse muhimaan, jos vaikka seuraavalla kerralla olisin taas hivenen fiksumpi. Sun kommenteissa on kyllä jotain, mikä saa leveän hymyn huulille, ihan jo kommentinkin takia, mutta etenkin siksi, että ne oikeasti antaa mahdollisuuden oppia. Oh, siitä mä tykkään <3 kiitos, olet ihana <3 ansaitsisit kyllä useammankin sydämen.

~Vladdy kiittää ja kuittaa ja painuu kirjoittamaan seuraavaa raapale-repaletta. Ja hyvää Joulua sinnekin!