Nimi: Lounas
Fandom: BBC!Sherlock
Ikäraja: k-11
Paritukset: Molly/Jim, John/Sherlock
A/N: Hups, nyt on tullut monta tekstiä jo (vastahan tässä pääsee vauhtiin), mutta toivon kommentteja
Lounas
John vilkaisi itseään peilistä kuudennen kerran. Vasemmassa poskessa oli ikävä naarmu eilisillalta.
Partaterä, kuten hän rouva Hudsonille oli sanonut. Kukaan ei saisi tietää.
»John, siinä ei näy mitään», Sherlock vakuutti. Molemmat tiesivät hänen valehtelevan, mutta olivat liian kiireisiä välittääkseen.
John hymyili reippaasti. »Mennäänkö?»
Lounas oli ollut Mollyn ehdotus. Jim ihaili 'konsultoivaa yksityisetsivää',
Sherlock Holmesia, ja Molly toivoi, että he tutustuisivat hieman toisiinsa. John oli suostunut Sherlockin puolesta.
Eivät ne ole mitkään tuplatreffit, John muistutti, kun Sherlock oli ollut vahvasti ideaa vastaan. Viimein John oli saanut soitettua heidän vakioravintolaansa ja Angelo oli järjestänyt viihtyisän nurkkapöydän.
Molly ja Jim tutkivat ruokalistoja, kun he pääsivät sisään. John tervehti heitä hyväntahtoisesti ja laski takkinsa tuolin selkänojalle.
»Anteeksi, olemme myöhässä. Toivottavasti ette ole odottaneet kauaa», John pahoitteli.
Molly pudisti päätään huolettomasti. »Ei se mitään. Katseltiin jo ruokalistaa Jimin kanssa.»
Jim vilkaisi seuralaistaan lempeästi ja käänsi päänsä Sherlockiin.
»Vau, Sherlock Holmes. En voi uskoa, että istun samassa pöydässä sinun kanssasi», hän henkäisi ihaillen.
Molly myhäili aurinkoisesti samalla kun John katsoi Sherlockia varoittavasti.
Ole kunnolla.»Oletteko valmiita tilaamaan?» Sherlock hymyili teennäisen kiinnostuneena ja John oli purskahtaa nauruun.
John tilasi Sherlockille saman annoksen kuin itselleen.
»Me menemme syömään ystävien kanssa. Silloin pitää syödä. » Sherlock oli katsonut Johnia ynseästi.
»He eivät ole ystäviäni.»
»No, he ovat sitten minun ystäviäni.»Keskustelu sujui sherlockmaisen takkuilevasti, mutta Jimiä se ei näyttänyt haittaavan. Hän tuijotti Sherlockia intensiivisesti, välillä
liian intensiivisesti, mitä John kummasteli.
Lautasten tyhjentyessä, kahden valkoviinilasillisen jälkeen, Sherlock pyysi laskun. Se oli murto-osan listahinnoista, kuten tavallisesti - Angelon kiitollisuus tuntui olevan pohjatonta.
Sherlock yritti näyttää inhimilliseltä tarjotessaan ruoat Mollylle ja Jimille. »Meidän pitää valitettavasti siirtyä töihin», hän sanoi ja otti takkinsa.
»Jim. Oli mukava tavata.» Sherlock kätteli Jimiä ja tutki tätä katseellaan. Jimin mustat silmät tuikkivat liian tietäväisesti.
»Oli mukava tavata,
Sherlock.»
John rypisti kulmiaan ja väläytti hymynpoikasen Mollylle. »Nähdään.»
Heti oven ulkopuolella John avasi suunsa.
»Siinä miehessä on jotain hämärää.»
Sherlock kohotti kulmiaan. »Miksi ajattelet niin?»
»Eikö sinun mielestäsi?» John katsoi ystäväänsä epäuskoisena.
»Älä mene asioiden edelle - mikä sai sinut ajattelemaan niin?»
John puuskahti. »En tiedä. Hänen katseensa. Se oli liian tarkka,
läpitunkeva, ja hän katsoi sinua... liian kiivaasti.»
Sherlock tilasi taksin ja he nousivat sisään. »Huomasin kyllä. Asiaa täytyy pohtia tarkemmin. Mutta sitä ennen - Lestrade odottaa meitä Tower Hillin asemalla.»
