Title: Uneton yö
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: S
Genre: niin hellää höttöä että sieluun sattuu
Paring: Tony Stark/James "Bucky" Barnes
A/N: WINTERIRON VUODEN PARITUS ♥ Ai ettien että. Pakkohan sitä oli sitten kirjoittaa. Tää oli aikalailla pelkkää blokin purkua, sillä oon hakannut toisen tekstin kanssa päätäni seinään jo jonkin aikaa ja se on niiiiin turhauttavaa. Tän ei oo siis tarkoitus olla mikään mestariteos, tää on vaan Beirin ihanasta artista (S) inspiroitunutta höttöilyä. Omistan tän Violetulle, koska jouduit seuraamaan vierestä tätäkin tuskien taivalta :'D <3
Haasteet: Fluffy10 ja FF100 sanalla 060. Juoma
UNETON YÖ
On Tonyn vuoro nähdä yöllä painajaista.
Hänen otsansa on hikinen, keho tärisee ja hengitys kulkee liian nopeasti. Bucky seuraa hetken vierestä ja odottaa, mutta koskettaa lopulta varovasti Tonyn käsivartta.
Muuta ei tarvita ja Tony hätkähtää hereille. Hän katsoo ympärilleen silmät pyöreinä, koskettaa kämmenellään reaktoriaan ja tarttuu sitten Buckya tiukasti ranteesta.
“Kaikki hyvin”, Bucky vakuuttaa hiljaisella äänellä. Tonyn hengitys on yhä liian nopeaa, mutta hän sulkee silmänsä ja nyökkää. Bucky nojautuu lähemmäs ja silittää hellästi tämän selkää.
“Tule”, hän kuiskaa ja auttaa Tonyn ylös.
Bucky ujuttaa paksun neulepaidan Tonyn pään yli ja nostaa hänet sitten varovasti käsivarsilleen. Tony päästää protestoivan ynähdyksen, mutta samaan aikaan painautuu lähemmäs, saaden Buckyn hymyilemään.
Hän kävelee kattohuoneiston olohuoneeseen ja laskee Tonyn sohvalle, aivan ikkunan viereen. Öisen New Yorkin valot ja tunnelma rauhoittavat yleensä heitä molempia.
Tony korjaa asentoaan ja kääntyy katsomaan ikkunasta ulos. Hänen hengityksensä on viimein tasaista.
Bucky kävelee keittiöön, napsauttaa vedenkeittimen päälle ja asettaa pöydälle kaksi suurta mukia. Tony inhoaa teetä, mutta suostuu Buckyn mieliksi juomaan sitä aina, kun he yhdessä yöllä heräävät. Hän ei kuitenkaan suostu myöntämään, että kamomillasta tai laventelista olisi mitään hyötyä.
Höyryävät teemukit kädessään Bucky kävelee takaisin olohuoneeseen. Tony kääntyy katsomaan ja nyrpistää nenäänsä, mutta ottaa tarjotun mukin vastaan. Bucky istuu hänen viereensä, kiertää toisen kätensä Tonyn vartalon ympäri ja painaa kasvonsa tämän lämpimän ruskeisiin hiuksiin.
“Anteeksi”, Tony sanoo hiljaa. Bucky ei vastaa, tiukentaa vain otettaan ja painaa suukon suortuvien sekaan.
Se on heidän molempien paha tapa - pyytää anteeksi jotain, mille kumpikaan ei voi mitään. Heillä molemmilla on syynsä nähdä painajaisia, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun Tony on ollut se, joka on auttanut Buckyn sohvalle ja kuiskinut tämän korvaan, vakuuttaen että hän on turvassa, hänen nimensä on Bucky, eikä kukaan ole viemässä häntä pois.
“Miten kukaan voi juoda tätä?” Tony kysyy ja irvistää teemukilleen, mutta juo silti. Bucky pistää muistiin, että kamomilla kelpaa taas huomattavasti paremmin kuin laventeli.
Aika kuluu, eikä Bucky tiedä meneekö tunti vai kaksi, kun Tonyn silmät alkavat hiljalleen painua kiinni. Hän ottaa tyhjän mukin pois tämän kädestä, asettuu itse parempaan asentoon ja Tony seuraa mukana. Tämä painaa päänsä Buckyn olalle, haukottelee makeasti ja sulkee silmänsä.
Ei mene kuin hetki ja Tony on unessa. Bucky kuuntelee tämän rauhallista hengitystä ja katsoo ulos ikkunasta. Tiedossa on hänelle uneton yö, mutta hän valvoo mielellään tietäen, että seuraavalla kerralla Tony tekee tismalleen samoin hänen vuokseen.