The Secret Place [draama,fluff,romance,het.. K-11]

[Kaichi]

Title:The Secret place
Author: Kaichi
Genre:Draama,Fluff,Romance,Snog,het yms. kaikkee tällasta
Pairing: sepä selviää!
Rating : k-11 /Angelina laski
Summary:Kyseessä on siis Tylypahkaan sijoittuva tarina, jossa omat hahmoni kähisevät kaikenlaisten ihmissuhde sotkujen alaisina yms. yms.... "Kun he olivat huoneen edessä Ivy mutisi hiljaa salasanan ja ovi aukesi itsestään. Tytöt astuivat sisälle huoneeseen ja ihastelivat sitä. Vaikka Mindy oli käynyt huoneessa viimeksi toissapäivänä, hän silti hämmästyi siitä, kuinka tilava huone oli ja miltä se näytti siistittynä ja uudestaan sisustettuna."

Disclaimer:Osan henkilöistä omistaa J.K. Rowling, kuten myös tapahtumapaikan yms. Päähenkilöt ovat omiani.
Warnings:Saattaa HUOM SAATTAA sisältää seksiä henkilöiden välillä...
A/N: Kiitokset Inq:lle, joka luki höpinäni läpi. Tämä on ensimmäinen ficcini, joten ottakaa se huomioon .Ja kommentteja olisi kiva saada. Kitoos ^^!



1.



Aamu aurinko paistoi vahvana pimennysverhon raosta suoraan sängyllä retkottavaan hahmoon. Tarkemmin katsottuna peiton alta pilkistävän oljenvärisen hiuspehkon näytti omistavan tyttö, jolla oli mitä ilmeisemmin hyvät unenlahjat, niin sopivasti aurinko osui tytön silmiin. Huoneessa oli myös kolme muuta tyttöä, jotka olivat jo hereillä ja hoitelivat jo aamutoimiaan. Huone oli tilava ja siellä oli kaksi ovea. Jokaisen tytön sänky oli leveä ja sen toisella puolella oli yöpöytä, jolla jokaisella tytöistä oli omat henkilökohtaiset tavaransa. Sängyn toisella puolella oli iso kaappi ja  pukeutumissermi. Jokaisen sängyn lakanat olivat vihreää satiinia ja keskellä huonetta oli iso ja pehmeä matto, jonka vuoksi kenenkään ei tarvinnut astua kylmälle kivilattialle.

”Mindyy, vieläkö sinä nukut??”, kysyi mustahiuksinen tyttö tökkien samalla vaaleapehkoista tyttöä kylkeen.
”Mm… joo joo…se on mun pöydällä…”
”Sun kannattaisi jo nousta kohta, tai myöhästyt aamiaiselta”, mustahiuksinen tyttö huikkasi ovelta ja lähti sitten muiden perässä ulos ovesta.

Kymmenen minuuttia muiden tyttöjen lähdettyä Mindy aukaisi unenpöpperöisenä silmänsä ja hivuttautui hitaasti ylös sängystä hiukset totaalisesti sekaisin. Hän käveli huoneen ovelle ja kurkisti ulos. Huoneen ovelta näkyi suoraan Luihuisten oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuone oli täysin tyhjä.
Mindyn silmät revähtivät sepposen selälleen ja loputkin unihiekoista kaikkosi hänen silmistään. Hän juoksi takaisin tyttöjen makuusaliin ja veti mahdollisimman nopeasti koulupuvun päällensä. Sen jälkeen hän juoksi suoraan ulos Luihuisten oleskeluhuoneesta ja lähti harppomaan portaita ylös kohti suurta salia.

”Päätit kumminkin nousta ylös?”, mustahiuksinen Annie sanoi virnistäen nakertaen samalla paahtoleipää.
”No joo… et sitten voinut herättää minua”, Mindy mutisi suoristellen samalla hamettaan.
”Herätinhän minä, mutta et noussut ylös, ai niin ja muuten, sinun paitasi on väärin päin”
Puolet Luihuisen pöydästä repesi nauramaan Mindyn vajotessa tuolille  ja silloin hän toivoi omistavansa näkymättömyys viitan.

Mindyn päätä särki niin paljon, ellei hän jo tietäisi miksi päätä särki niin, hän todennäköisesti marssisi suoraa päätä sairaalasiipeen. Eilisillan juhlat olivat taas kerran menneet yli Mindyn ymmärryksen, mutta minkäs hän sille mahtoi, että hänellä sattui olemaan vuotta vanhempia kavereita, jotka auliisti toimittivat Mindylle ja hänen ystävilleen tuliviskiä ja milloin mitäkin ”taikajuomaa” Tylyahosta, kun siltä tuntui.
Eilisillan juhlimiseen oli tosin ollut myös syytä. Mindy oli ystävänsä Ivyn kanssa löytäneet pari päivää sitten linnan pohjoisimmasta nurkasta huoneen, joka näytti olevan täysin äänieristetty  ja sellaisessa paikassa, ettei kukaan sinne eksyisi kuin sattumalta. Huoneessa oli pari sohvaa, tulisija, muutama kaappi ja matto. Kaikki huonekalut olivat paksun pölyn peitossa ja tytöillä oli ollut aikamoinen homma saada koko huone puhdistetuksi. Tyttöjä ei tämän takia ollut näkynyt juuri ollenkaan parinpäivän aikana, muuta kuin oppitunneilla. He olivat tuoneet huoneeseen myös omia tavaroitansa ja sisustaneet sitä hiukan mukavammaksi. Ivy oli etsinyt kirjastosta mahdollisimman tuntemattoman lukitustaian, jottei kuka tahansa vain sattumoisin pääsisi huoneeseen. Sen lisäksi he asettivat parin metrin päähän huoneesta tunkeilijaloitsun, jotta sisällä olija kuulisi, jos huoneeseen olisi tulossa joku. Nyt siis huoneeseen ei pääsisi kukaan ilman Mindyä tai Ivyä.
Tytöt olivat järjestäneet eilen illalla tupaantuliaiset keskenään huoneessa ja juhlinta oli kaikkea muuta kuin hiljaista.
Onneksi eilen oli Perjantai, joten nyt ei tarvitsisi kärsiä piinaavaa opetusta, varsinkin kun Mindyn pää oli kuin tulessa. Mutta aamiaista Mindy ei missään nimessä jättäisi väliin, ei edes maailman kaameimman krapulan takia. Mindy vilkuili kohti Puuskupuhien pöytää,  etsien katseellaan Ivyä, Heloisea tai Jennyä, muttei nähnyt ketään tytöistä. Ivy todennäköisesti veteli sikeitä Puuskupuhien oleskeluhuoneessa, Jenny oli kavereidensa kanssa jossain ja Heloise poikaystävänsä kainalossa jossain tyhjässä luokkahuoneessa. Yleensä Mindy oli se, joka nukkui pitkään, mutta nyt asia oli ilmeisesti eri. Mindy tosin päätti lähteä viipymättä kohti omaa sänkyä, heti aamiaisen jälkeen.
Mindyn laahustaessa ulos suurestasalista, hänen takaansa kuului juoksevia askeleita. Mindy katsahti taakseen ja näki pojan harppovan häntä kohti.
”Moi Mindy, haluaisitko tulla minun ja parin muun kanssa Tylyahoon?”, ruskeahiuksinen poika kysyi Mindyltä.
”Moi Adolph, ehkä joskus toiste, nyt on vähän huono tilanne, en oikein jaksa mitään.”, Mindy mumisi.
Adolph oli ruskeahiuksinen rohkelikko poika samalta vuosikurssilta kuin Mindy. Heillä oli muutama yhteinen tunti loitsuja ja muodonmuutoksia, ja vaikka rohkelikot ja luihuiset yleensä karttoivat toisiaan kuin hiiret kissaa, Mindy ja Adolph olivat tutustuneet toisiinsa eräällä loitsutunnilla, kun professori Lipetit oli laittanut Adolphin Mindyn pariksi.

Adolph katsahti Mindyä päästä varpaisiin ja hänen naamansa vääntyi virneeseen.
”Krapula?”, Al kysyi Mindyltä naurahtaen.
”Joo, oltiin kaverin kanssa eilen vähä juhlimassa ja tulin oleskeluhuoneeseen vasta joskus puoli neljältä”
”Taisi olla aikamoiset juhlat kun olet itsesi tuohon tilaan saanut”, Al  sanoi virnistellen.
”Hmm.. joo mä menen nyt nukkumaan, pidä hauskaa Tylyahossa”, Mindy huikkasi Aldolphille kärsivä ilme kasvoillaan ja katosi heti sen jälkeen kohti tyrmiä johtavaan käytävään.

”En enää IKINÄ juo sillä tavalla”, Mindy jupisi tyynylleen painaen samalla kämmeniään silmiensä päällä, kuten joka kerta kun hän oli kärsi päänsärystä. Vielä ennen nukahtamistaan Mindy mietti mielessään sitä, että Aldolph Danforth oli pyytänyt häntä kanssaan Tylyahoon. Tyttö sulki silmänsä, käänsi kylkeä ja hymyili itsekseen. Päänsärky tuntui hellittävän.


// Carabella vaihtoi oikealle osastolle. Vaikka päähenkilöt ovat itsekeksittyjä, mutta ei toisten täällä luomia, kuuluvat nämä normiosastoille.

[Kaichi]

2.


Kun Mindy viimein pääsi tolpillaan pois tyttöjenmakuusalista, oli jo sunnuntai iltapäivä. Mindy oli tällä kertaa varmistanut ainakin tuhat kertaa ulkonäkönsä peilistä, ennen kuin uskalsi näyttäytyä ihmistenilmoilla. Hiukset sopivasti pörröllään, kulmat ojennettuina ja kasvot sopivasti meikattuna Mindy vilkaisi vielä kerran peiliin ja hymyili rohkaisevasti tytölle, jonka hän näki katsovan itseään sieltä takaisin.
”Läski”, Mindy tuhahti ja käänsi pöytäpeilinsä väärinpäin. Kun Mindy oli lähdössä oleskeluhuoneeseen, hän oli kompastua johonkin silkkisenpehmeään karvapalloon, joka oli juuri livahtanut hänen jalkojensa väliin. Mindyn vitivalkoinen kissa, Nuppu, katsoi emäntäänsä meripihkanvärisillä silmillään ja naukaisi. Mindy nosti Nupun syliinsä  ja painoi kasvonsa tämän pehmeään turkkiin ja hengitti syvään Nupun suloisen makeaa tuoksua.
Joskus Mindy salaa toivoi, ettei maailmassa olisi ketään muuta kuin vain hän ja Nuppu. Nuppu oli hänen oma prinsessansa. Enkeli, joka aina tuli lohduttamaan häntä kun hänellä oli suruja. Kaikki oli niin paljon helpompaa Nupun kanssa. Nuppu ei ikinä arvostellut, moittinut tai ollut ilkeä Mindylle.

Mindy laski Nupun sängylleen ja lähti sen jälkeen oleskeluhuoneeseen. Sunnuntaisin se oli täynnä ihmisiä, jotka tekivät seuraavan päivän läksyjä, juttelivat ja nauroivat tai pelasivat erilaisia pelejä. Mindy huomasi Ollien istumassa suuressa nojatuolissa huoneen nurkassa. Poika näytti olevan omissa maailmoissaan, joten Mindy päätti hiipiä nojatuolin taakse huomaamatta.
”Arvaa kuka?”, Mindy kuiskasi Ollien korvaan ja peitti samalla tämän silmät käsillään. Ollie veti Mindyn eteensä ja hymyili hajamielisesti.
”Onko kaikki hyvin? Sä näytät vähän oudolta.”, Mindy sanoi ja kosketti kämmenellään Ollien otsaa.
”Hmm… Joo kaikki on ihan hyvin. Mä vaan mietin mitä mun kannattaisi ottaa sen ennustamisen tilalle, mä en jaksa enää sen akan pölinöitä…”, Ollie vastasi ja hymyili epävarmasti. Akalla Ollie tarkoitti professori Punurmiota. Mindy vilkaisi Ollieta epäluuloisesti, mutta jätti asian sikseen.
Ollie oli seitsemäsluokkalainen poika, johon Mindy oli tutustunut viimevuonna joissain juhlissa. He olivat pariviikkoa juhlien jälkeen alkaneet seurustella. Monet usein naureskelivat sille, kuinka paljon Mindy ja Ollie erosivat toisistaan. Ollie oli pitkä ja hänellä oli mustat hiukset, kun taas Mindy oli lyhyehkö ja hänellä oli vaaleat hiukset. Tosin heidän koko eronsa vaivasi vain silloin, kun Mindy yritti suudella Ollieta.
Mindy kietoi kätensä Ollien kaulan ympärille ja antoi suukon hänen poskelleen.
”Toivottavasti saat asiat järjestettyä. Mä lähden nyt kirjastoon tyttöjen kanssa, joten nähdään myöhemmin”, Mindy sanoi ja lähti sen jälkeen kohti kirjastoa. Vielä ennen kuin Mindy astui ulos oleskeluhuoneesta, hän katsahti tuoliin, jossa Ollie oli istunut. Tuoli oli tyhjä.

”Missä hitossa se on?”, Ivy tuhahti kärsimättömänä ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.
”No en mä tiedä. Mun pitäis itse asiassa mennä kohta, Ajayn huispaustreenit loppuu ihan kohta”, Heloise sanoi ja sipaisi hiuksensa kasvoiltaan.
”Ai aiotko sä jättää mut tänne yksin jos Mindy ei tulekaan?”, Ivy mutisi.
”No mä lupasin olla sen kanssa jo ennen TÄTÄ”
”Mitäs täällä kinastellaan?”, Mindy virnuili ystävilleen posket punaisina. Hän oli juossut koko matkan kirjastolle ja se näkyi nyt Mindyn poskilla.
”Äh, ei mitään. Missä sä muuten viivyit? Sun piti tulla jo kymmenen minuuttia sitten”, Ivy sanoi.
”Ööh… Mun piti vaan tarkastaa yks juttu. Mut hei mennäänkö me vai ei?”
”Mihin te oikeastaan aiotte viedä mut?”, Heloise sanoi.
”No, sä varmaan oot huomannu, ettei mua ja Mindyä oo näkyny paljonkaan viimeaikoina, muuta kun tunneilla?”
”Kuka nyt ei olis huomannu sitä?, Heloise vastasi.
”No se on johtunut siitä, että me ollaan kunnostettu yhtä juttua, ja siinä on mennyt niin paljon aikaa, ettei meillä oikeastaan oo ollu aikaa muuhun. Mut nyt me ollaan saatu se kunnostettua, pieniä juttuja lukuun ottamatta, ja me aiotaan näyttää se juttu sulle Hel”, Mindy selosti samalla kun tytöt kiipesivät pitkin jyrkkiä portaita kohti salaista huonetta.
Kun he olivat huoneen edessä Ivy mutisi hiljaa salasanan ja ovi aukesi itsestään. Tytöt astuivat sisälle huoneeseen ja ihastelivat sitä. Vaikka Mindy oli käynyt huoneessa viimeksi toissapäivänä, hän silti hämmästyi siitä, kuinka tilava huone oli ja miltä se näytti siistittynä ja uudestaan sisustettuna.
”Vau! Hei mikä tää paikka on? Miten te löysitte tän? Pääseekö tänne kuka vaan? Kuuluuko täältä äänet ulos ja..”, Heloise kyseli innostuneena ja katseli ympärilleen ihastunut ilme naamallaan. Ivy ja Mindy virnistivät toisilleen ja vastailivat kärsivällisesti Heloisen kysymyksiin. Heillä oli koko päivä aikaa olla huoneessa. Makuusaleihin piti mennä vasta yhdeltätoista ja Ivy oli tuonut mukanaan Suurestasalista voileipiä ja Mindy puolestaan pari kermakaljaa.

Tytöt lähtivät salahuoneesta vasta, kun heillä oli enää 15 minuuttia aikaa palata makuusaleihinsa. He juoksivat raput alas ja olivat törmätä Aldolphiin, joka kantoi suurta kirjapinoa kirjastosta. Vaikka he välttivät niukasti yhteentörmäyksen Al säikähti tyttöjen ilmestymistä paikalle siinä määrin, että tiputti kaikki kirjansa lattialle.
”Voi ei, anteeksi Al mä autan sua korjaamaan nää…”, Mindy sopersi häkeltyneenä.
”Ei sun tarvitse, kyllä mä saan nämä itsekin…”, Al vastasi ja punastui hiukan.
Heloise ja Ivy katsahtivat toisiinsa merkitsevästi ja alkoivat hivuttautua kohti Puuskupuhien oleskeluhuonetta.
”Me taidetaan tästä nyt mennä jo nukkumaan… Hyvää yötä Mindy.. Al..”, Ivy sanoi virnistäen samalla Heloiselle, joka veti häntä pois Alin ja Mindyn näköpiiristä.
”Mut-…!”, Mindy änkytti, mutta tytöt olivat jo ravanneet pois kihertäen keskenään.
”Voi paska”, Mindy ajatteli, ”mä meen aina ihan lukkoon kun tykkään jostain pojast-”. Mindyn ajatukset katkesivat kuin seinään. Hän muisti Ollien, mitä hän sanoisi jos näkisi Mindyn keräilemässä kirjoja YKSIN Aldolphin kanssa autiossa käytävässä, jossa ei ollut ketään joka näkisi heidät kaksi. Mindy punastui entistä enemmän ja painoi katseensa maahan, ettei Al huomaisi hänen kasvoilleen levinnyttä punaa. Mindyn mielikuvitus laukkasi hurjaa vauhtia, mitä kaikkea he voisivatkaan tehdä nyt kun kukaan ei näkisi. Al lähestyisi Mindyä, hän laittaisi silmänsä kiinni ja sitten…
Al nousi seisomaan ja ojensi kättään Mindylle.
”Kiitos avusta, musta tuntuu että meidän kannattaisi mennä sänkyyn- tai siis nukkumaan. Eh… siis nukkumaan kun hiljaisuuskin on kohta ja tuota..”
Molemmat olivat lehahtaneet kirkkaanpunaisiksi.
 Silloin Mindy ei tiennyt mikä häneen meni. Yhtäkkiä hän vain oli kietonut kätensä Aldolphin ympärille ja katsoi tätä suoraan silmiin. Al tiputti kirjansa lattialle välittämättä siitä, että oli järjestellyt niiden välissä olleita papereita tunnin. Hän kosketti varovasti huulillaan Mindyn huulia ja Mindy hengähti varovasti Aldolphin kosketuksesta.
Mindyn ajantaju katosi kokonaan. He eivät kuulleet askelia, jotka olivat lähestyneet heitä ja jotka kohta kääntyisivät nurkan takaa juuri siihen paikkaan, jossa Mindy ja Al seisoivat toisiinsa kietoutuneina.

[Kaichi]

Kommentteja ^^?

[maikkimaa]

ihan hyvän kuulonen alku jos viä olis joitain henkilöitä kirjoista ja kerrottais tarkemmin niiden luokat ja tuvat..
ku en oikeee saanu selvää että missä tuvissa ja kekkä on keidenki kavereita.. :/
muute hyvä jatka vaan

[Angelina]

Kirjoittaja on alunperin merkannut ficin ikärajaksi K-15, mutta keskeneräisyyden vuoksi ikäraja on korjattu ja osasto vaihdettu.