2.
Kolpakot kolahtelivat toisiaan vasten miesten nauraen remakasti selitystensä lomasta, Välimaan päälinnan keittiö oli täynnä. Sotilaita oli paikalla enemmän kuin yleensä, suurin osa ei ollut paikallisia vaan jonkun pikkuruhtinaan palkollisia.
Nuoret keittiöpojat juoksivat palvelemassa vieraitaan ja saivat välillä hippuja vaivannäöstä.
”Aras! Sinua ei kuule olekaan näkynyt kokonaiseen kuunkiertoon”, padan ääressä häärivä rintava nainen sanoi miehen lähestyessä. Miehen suuri suu venyi virneeseen. ”Hyvä mies! Ei askeltakaan lähemmäs ruokiani noilla käsillä!” Kokki kääntyi sättimään juoksupoikiaan ja ojensi miehelle kulhon ja leipää.
”Ei ole näkynyt, ei. Edellinen vartioitava.. kuihtui”, Aras vastasi. Kokin ilme happani. Mies vain virnisti myöntyvästi.
Tyrmissä odottaisi uusi vartioitava.
3.
Ihmiset ovat uteliaita.
Se miten maailma nähdään ei koskaan riitä.
Aina halutaan nähdä enemmän, tietää enemmän.
Hän sai taputuksen selkään siirtyessään vartioon. Aras oli vanginvartija, hän vartioi puolittaisia aina kun niitä otettiin kiinni. Miehen uskollisuus oli täysin kuninkaalle luovutettu. Hän teki mitä käskettiin kyseenalaistamatta mitään. Hän oli kuuliainen sotilas.
Siitä oli kolme kuuta kun tämä puolittainen oli saapunut tyrmiin. Kaksitoista kertaa kurittaja oli käynyt vangin luona onkimassa haluamaansa. Kertaakaan puolittainen ei ollut puhunut saati päästänyt ääntä.
Se oli merkillistä ja varteenotettavaa.
Kolmastoista kerta tuli. Samoin parkaisu.
Oli kuin tikari olisi työnnetty suoraan Arasin kylkiluiden väliin. Hänen kova kuorensa säröili murtuakseen.
4.
Aina kurittaja käydessä tyrmissä, seurasi kuusi päivää jolloin vanki saattoi kerätä voimiaan, tai vartijoiden viihteeksi, yrittää paeta.
Toiset olivat muita viisaampia pyrkiessään keksimään tavan kuolla.
Ennen seuraavaa vuoroaan Aras kävi keittiössä tervehtimässä kokkia. Vieraita sotilaita ei ollut enää näkynyt ja kyökkipojat saivat hengähtää.
Rintava kokki osoitti miestä puuroisella kauhalla. ”Aras, ruokaa?” Nainen soi miehelle kauniin hymyn.
”Ei, kiitos.”
”Et koskaan kieltäydy. Mikä painaa päätäsi?”
”Kuulet asioita. Mitä puolittaiset ovat?”
”Aras, mies hyvä. Niistä ei saa puhua.” Hiljaisuus valtasi keittiön hetkeksi ja koska paikalla ei ollut ketään Mila jatkoi. ”Mutta sinunhan pitäisi tietää parhaiten. Vahdit heitä työksesi.”
