Title: Kohtaus mistelinoksan jälkeen
Author: Röhkö
Ikäraja: sallittu
Genre: romance
Paritukset: Ron/Hermione
Summary: Fici sijoittuu Puoliverinen prinssi –teoksen aikoihin. Hermione ja Harry ovat Kuhnusarvion pikkujouluissa, kun Hermione lähtee juhlista kesken kaiken.
A/N: Halusin pitkästä aikaa kirjoittaa edes vähän ficiä kaiken kiireen keskellä. Tässä pieni jouluinen tarina lempiparituksellani.
Oneshot
Luci muokkasi ikärajan oikeaksi
Mistelin lehdet olivat tarttuneet tiukasti Hermionen pörröisiin hiuksiin. Hänen vaivalla väkertämänsä kampaus oli pilalla, joten oli aivan sama, vaikka hän jättäisi juhlat saman tien kesken ja lähtisi nukkumaan Rohkelikkotorniin. Ilta oli ollut kaikin puolin kamala: McLaggen oli keskittynyt puhumaan hänen kanssaan pelkästään huispauksesta, Harry syytti häntä huonosta kavaljeerin valinnasta ja mistelinoksa oli päättänyt hyökätä, kun Hermione kieltäytyi suutelemasta Cormacia sen alla. Ainoa ilo, mitä pikkujoulut olivat aiheuttaneet, oli tyrmistynyt ilme Ronin kasvoilla tämän kuultua Hermionen avecin nimen.
Kuhnusarvion pikkujouluissa Hermionen ei sentään tarvinnut katsella sivusta Ronin ja Lavenderin lepertelyä. Muuta se pari ei juuri tehnytkään. Kuten Ginny tapasi sanoa, joillain oli suuri tarve ylpeillä seurustelullaan.
Hermione toivotti hyvää yötä Lunalle ja lähti yksin hämärään käytävään. Onneksi hänen uusi juhlakaapunsa sentään oli yhä ehjä. Muuten Hermione olisi lähettänyt laskun Kuhnusarviolle, jonka mielestä oli varmasti hyvä ajatus kiinnittää juhlapaikan kattoon mistelinoksa.
Kirjaston kohdalla Hermione oikaisi salakäytävään ja hapuili taikasauvaa helmikirjaillusta laukustaan. Juuri kun hän sai sen käsiinsä, joku törmäsi häneen ja kaatoi hänet kovaan ja kylmään maahan.
”Aih!”
”Kuka siellä?”
”Valois!” Hermione kohotti taikasauvaansa ja kompuroi istumaan. Tumma hahmo oli kaatunut hänen jalkojensa päälle. Kun törmääjä kohotti kasvonsa, Hermionen taikasauvan valo paljasti tutut pisamat.
”Ron?” Hermione ärähti. ”Mitä sinä täällä teet?”
Ron perääntyi hieman kauemmas ja hieroi kättään.
”Minun piti… päästä vähän… ulos”, hän vastasi hiljaa ja katsoi lattiaa.
”No, katso ensi kerralla eteesi ja käytä valoa!” Hermione kivahti. Hänen oikeaa nilkkaansa särki, mutta luultavasti ei ollut sattunut mitään vakavaa.
”Minä unohdin taikasauvani makuusaliin”, Ron sanoi kimpaantuneesti ja nousi seisomaan. Kelmeässä valossa hän näytti väsyneeltä. Hermione huokaisi.
”Eikö sinun pitäisi olla Kuhnusarvion pidoissa?” Ron kysyi äksysti. ”Mihin sinä jätit McLaggenin?”
Hermione katsoi häntä kiukkuisesti ja yritti miettiä purevaa vastausta. Hän voisi valehdella, jotta ei paljastaisi illan menneen pieleen.
”Cormac jäi vielä nauttimaan juhlista”, Hermione vastasi kierrellen ja nousi haparoiden seisomaan. Hän voihkaisi nähdessään mekkonsa revenneen helmasta. Tämä ilta ei ollut lainkaan hyvä.
”Onko sinulle tapahtunut jotain?” Ron kysyi yllättäen. Hermione huomasi hänen katsovan huolestuneesti hänen sotkuisia hiuksiaan, joissa oli vielä mistelin palasia. Hermione pudisti päätään, ja risut putosivat maahan.
”Jos sinun on ihan pakko saada tietää, niin minä en halunnut suudella McLaggenia mistelin alla”, Hermione vastasi. Aivan kuin Ron olisi pidätellyt hymyä.
”Se – se oli varmasti – ”, Ron sopersi ja virnisti nyt aivan selvästi.
”Kaikki eivät pussaile julkisesti, ihan vain tiedoksi”, Hermione näpäytti.
Ron kurtisti kulmiaan. Hermionen poskia kuumotti, ja hän lähti ohittamaan Ronia, mutta tämä tarttui häntä äkisti ranteesta.
”Anteeksi”, Ron sanoi vaisusti.
Hermione katsoi häntä hämmentyneesti. Pyysikö Ron todella anteeksi kaikkea, mitä oli saanut Hermionen tuntemaan syksyn aikana?
”Anteeksi”, Ron toisti, ”anteeksi, kun törmäsin sinuun.”
”Ei se mitään.”
Sitten he erkanivat.
