Kingom Hearts: Muutaman maailman mietteitä | K-11 | ficletsarja, 5/5

[Julma-Nala]

Title: Muutaman maailman mietteitä
Author: Julma-Nala
Fandom: Kingdom Hearts
Genre: drama, angst
Rating: K-11
Disclaimer: Square Enixillä ja Disneyllä on kaikki tarpeelliset oikeudet ja minulla ei mitään. En saa rahaa, vain mielihyvää.

A/N~Nämä ficletit/tuplaraapaleet ovat periaatteessa itsenäisiä, mutteivät poissulje toisiaan. Yksittäisten hahmojen mietteitä eri maailmojen laidoilla. Maailman ympäri haasteeseen menee jokainen omalla maailmallaan ja lisäksi Yhtyeen tuotanto II -haasteeseen kukin omalla biisillään.



Läpikulkumatkalla maailmojen halki, K-11
A/N~Maailman ympäri: Traverse Town. Yhtyeen tuotanto II, Marilyn Manson: Disassociative

Taivaan tumma tyhjyys tuntui laskeutuvan päivä päivältä alemmas. Leon makasi Cidin tarvikekaupan katolla ja tuijotti pieniä pisteitä, joita jotkut sanoivat tähdiksi. Hänelle ne olivat maailmoja, ja läpikulkukaupunki oli yksi valjuimmista.

I can tell you what they say in space
That our earth is too grey

Leon etsi yhtä tiettyä pistettä tähtien joukosta puoliksi toivoen, että kykenisi erottamaan maailmat toisistaan niinkin kaukaa. Hän ei kuitenkaan kyennyt, eikä olisi kaukoputkellakaan löytänyt etsimäänsä. Tähti, jota hän etsi, oli sammunut kauan sitten. Maailmat näyttivät tähdiltä, koska ne loistivat valoa ja olivat kaukana, eikä Leonin etsimä maailma ollut enää kovinkaan valoisa.

Eiväthän he olisi lähteneet, jos olisi ollut vaihtoehtoja.

But when the spirit is so digital
The body acts this way
That world was killing me
That world was killing me
Disassociative

Kuten kaikki muut, Leonkin oli vain läpikulkumatkalla siinä kaupungissa, jonka taivas oli aina öinen ja kirkas. Punaruskeat tiilikatot jatkuivat niin pitkälle kuin jaksoi katsella, ja jokaisessa hämyisessä nurkassa vaanivat sydämettömien armeijat. Merlin epäili kaupungin sijaitsevan pimeyden ja valon välissä, jonkinlaisessa hämäräulottuvuudessa, ja sen vuoksi päivä ei noussut koskaan. Kaikkine vikoineenkin se oli Leonille parempi paikka kuin koti.

Koti oli tehnyt hänestä heikon. Siellä oli kyennyt uskottelemaan itselleen, ettei ollut mitään tarvetta tehdä muuta kuin kuljeskella itsekseen. Oli suoranainen ihme, että Cid oli edes suostunut ottamaan hänet mukaan, sen verran hirveä ihminen Leon oli ollut teini-iän uhmassaan.

The nervous systems down, the nervous systems down
I know

Ei hän seurallinen ollut vieläkään, eikä yrittänyt sellaista väittää, mutta aikuistumaan maailmojen katoaminen oli pakottanut ja nopeasti. Jo oli ollut korkea aikakin.

Leon huokaisi raskaasti ja nousi istumaan katolla. Hän kohotti pari sormea silmiensä väliin hieraisten otsaansa nopeasti. Päänsärkyä liiasta ajattelusta hän nyt viimeiseksi kaipasi, kun se halvatun avaimen kantaja oli ilmestynyt tyhjästä ja avuton kuin mikä. Sydämettömiä Sora veti puoleensa kuin ylikasvanut magneetti, mutta taistella poika ei osannut kuin nimeksi. Sen nyt arvasi kysymättäkin, kenen niskaan senkin kakaran kouliminen kaatuisi.

I can never get out of here
I don't want to just float in fear
A dead astronaut in space

Varjot sen kuin synkkenivät kaupungin kaduilla. Joskus Leonista tuntui, että se kaikilla mittareilla omituisesti rakennettu kaupunki oli vain pimeyden ansa ja tapa hämätä heitä. Ehkä he eivät koskaan saisi maailmojaan takaisin, ehkä ei ollut tarkoituskaan. He pyristelisivät aikansa, ja pimeyteen vajoamiselta välttyisivät vain ne onnekkaat, jotka ehtisivät kuolla ensin.

Leon painautui matalaksi katolla nähdessään Soran poistuvan Cidin kaupasta kuninkaan lakeijoiden kanssa. Kolmikolla ei ollut lupaa mennä kolmannelle alueelle ilman saattajaa, mutta se ei näyttänyt näitä hidastavan. Leon saattoi lähes kuulla varjojen kihinän sydämettömien kerääntyessä niihin. Hän tarkisti nopeasti ympäristönsä, mutta kadut olivat tyhjiä ja kolkkoja. Hylätyt tynnyrit loivat niille vaarallisia varjoja.

Sometimes we walk like we were shot through our heads, my love
We write our song in space like we are already dead and gone

Leon vei kätensä taskuunsa ja veti esiin ammuslippaan. Hän täytti revolverin rullan tuliluodeilla ja sujautti lippaan takaisin taskuunsa. Onneksi Cid sentään osasi tehdä kunnollisia patruunoita.

Ei ollut tarvetta yllättyä hitustakaan, kun kolmannella alueella alkoi kunnon mekkala. Tietenkään ne hölmöt eivät osanneet arvioida kykyjään. Sitä varten tarvittiin Leonin kaltaisia miehiä, jotka ilmestyivät paikalle pyytämättä, mutta aina oikealla hetkellä, ja katoaisivat kunniaa odottamatta, kun tilanne oli ohi. Oli Soran onni, että tämä oli niin tärkeä, muuten tämä olisi ehtinyt kuolla ruskeiden tiiliseinien kohottamilla kujilla jo moneen kertaan.

Nyt kun yönsä sai kuluttaa vahtimalla vähä-älyisiä, Leon olisi ehkä sittenkin pitänyt kotiaan mieluisampana kuin kirkkaan yötaivaan varjostamaa kaupunkia. Ainakin sinne olisi voinut jäädä ja puolustaa omiaan ventovieraiden sijaan.

Your world was killing me
Your world was killing me
Disassociative

[Julma-Nala]

Haalistunut linnake, K-11
A/N~Maailman ympäri: Hollow Bastion. Yhtyeen tuotanto II, Marilyn Manson: Great Big White World.

Se paikka ei todella ollut entisensä. Jos Leon ei muistanutkaan, mikä sen kaupungin nimi oli, niin siitä hän kyllä oli varma, että se oli nähnyt parempiakin päiviä. Tähdetkin olivat pelkkiä pikkuruisia, himmeitä pisteitä. Värit olivat haalistuneet pimeyden vallan alla, tai ehkä Leon ei vain nähnyt niitä kunnolla, koska oli niin hämärää. Koko taivas hänen yllään oli yksi ruumishuone täynnä kuolleita maailmoja, pimeyteen syöstyjä.

In space the stars are no nearer
Just glitters like a morgue

Tietenkään Leonin oma maailma ei ollut mikään poikkeus. Hollow Bastion, kuten Cid oli sen hieman ivallisesti uudelleennimennyt, ei ehkä ollut vielä kadonnut kokonaan, mutta heidän ja sydämettömien lisäksi siellä ei ollut elämää. Sydämettömiä ei oikein voinut laskea elämäksi, ja he olivat luultavasti vain käymässä. Tarvittaisiin ihme tai pari, jotta Sora selviytyisi tehtävästään.

Oli typerryttävää nähdä, mitä lapsuudenmuistoissa onnelaksi muotoutuneesta maailmasta oli jäljellä. Osa Leonista toivoi, ettei hän olisi tullut ollenkaan. He olivat lähteneet sydämettömien saavuttua, hän oli ollut vielä pelkkä Squall, liian heikko auttamaan ketään ja voimaton puolustamaan kotiaan. Enää hän ei ollut heikko, mutta yhtä voimaton pimeyden edessä edelleen. Hän ei kaivannut muistutuksia siitä.

And I dreamed I was a spaceman
Burned like a moth in a flame
And our world was so fucking gone

Raunioina tai ei, Hollow Bastionin hämärät, sydämettömiä pullistelevat kujat ja korkeiden rakennusten varjostamat torit olivat enemmän koti kuin muut maailmat koskaan. Linnake itsessään oli vaarallinen kenelle tahansa, joka uskaltautui sisälle. Sora oli saanut aiemmalla käynnillään tarpeekseen romahtavista lattioista ja ansoista ja kaikesta muustakin. Leon hymähti itsekseen. Siitä valituksesta ei ollut meinannut tulla loppua lainkaan. Hän hyppäsi alas muurilta, jolla oli ympärilleen katsellut, ja lähti kohti nousevia putouksia.

I'm not attached to your world
Nothing heals and nothing grows

Leon muisti ajan, kun oli ollut vasta pikkupoika. Putoukset olivat olleet aivan normaaleja, putoavia putouksia. Nyt ne nousivat pimeyden lumoamina, vesi kulki eri suuntaan kuin luonnonlait määräsivät. Pimeydessä kaikki oli päinvastoin. Leon keskitti kaikki voimansa valon loitsuun, ja hetken ajan vesimassat romahtivat alas sortaen kalliota tieltään, mutta se ei kestänyt kauaa. Heti valon hiipuessa vesi alkoi jälleen matkata ylös. Nousevat putoukset muistuttivat pimeyden vallasta maailmojen yli, eikä Leon viihtynyt sielläkään kauaa.

Because it's a great big white world
And we are drained of our colors
We used to love ourselves,
We used to love one another

Aerithin huolestunut katse kirjastossa ei ollut vastaamisen arvoinen. Leon ei ollut aikoihin välittänyt mistään muusta kuin vihastaan pimeyttä kohtaan, ja osaltaan se viha ajoi häntä syvemmälle pimeyteen. Hän tiesi sen, tiesi, että vajoaisi itsekin, ellei maailmoja erotettaisi toisistaan pian. Leon ei jaksanut välittää. Jos Sora onnistuisi, kaikki korjautuisi itsekseen. Jos tämä epäonnistuisi, he kaikki vajoaisivat pimeyteen ennemmin tai myöhemmin.

Leon halusi vain varmistaa, ettei olisi muiden lähellä silloin. Hän uskoi tuntevansa merkit, kun olisi aika mennä.

All my stitches itch
My prescription's low,
I wish you were queen
Just for today

Ehkä Leon olisi välittänyt, jos maailmasta olisi ollut jäljellä muutakin kuin pölyisiä kirjahyllyjä ja sortuneita salakäytäviä. Valon puutteesta huolimatta kaikki oli haalistunut kirjastossa, josta Leon jatkoi vartiokierrostaan hissikuiluun. Sekin oli ennen toiminut kunnolla.

Leon muisti, milloin hissit olivat seonneet. Se oli ollut hieman ennen pimeyden saapumista. Oli ollut tyttö ja oli ollut noita, joka hallitsi aikaa. Noita oli tappanut tytön ja samalla loitsulla hävittänyt hisseiltä ajantajun. Matka saattoi kestää pari sekuntia tai tunnin riippumatta siitä, mihin hissiin astui ja mihin sillä oli menossa. Leon tunsi sen tytön läsnäolon hissikuilussa aina ajoittain, mutta vain astuessaan hissiin.

In a world so white what else could I say?

And hell was so cold
All the vases are so broken
And the roses tear our hands all open

Leon napautti yhden hissin ohjainta miekallaan, ja sen valo muuttui sinisestä punaiseksi. Se ei ollut mikään tae siitä, että hissi menisi sinne, minne hän halusi, mutta kyllä se mahdollisuuksia nosti. Hän astui metallilevylle ja pysytteli tarkoin sen keskellä. Sydämettömiä oli hisseissä usein, eikä hänellä ollut varaa pudota. Ei hän itse olisi kuolemalla mitään menettänyt, mutta oli olemassa velvollisuuksia.

Ne samat velvollisuudet saivat Leonin pyrähtämään juoksuun kuullessaan kauempana käytävillä huudettavan loitsuja hissin pysähdyttyä. Hän auttaisi Soraa parhaansa mukaan, lopulla ei ollut niin väliä.

"Vau, kiitti, Leon", Sora puuskutti, kun sydämettömät hänen edestään katosivat yhdellä miekaniskulla. "Ne melkein saivat meidät."

"Älä kiitä", Leon kielsi jatkaessaan kierrostaan kuin ei olisi missään vaiheessa auttamaan pysähtynytkään. "Jatka etsintää, muulla ei ole väliä."

Avaimenreiän oli oltava jossain linnakkeen sisällä, Leon oli varma siitä. Joissain osissa linnaa tuntui olevan aavistuksen valoisampaa kuin muualla, vaikkei mitään näkyvää selitystä sille vaikutelmalle ollut. Cid purki parhaillaan seinää kerrosta alempana Soran havaittua sen takana jotain outoa, mutta kaikki paikat oli suojattu taikuudella.

Astuessaan suureen valtaistuinsaliin Leon tunsi niskavillojensa nousevan sitä pahemmin pystyyn, mitä pidemmälle hän käveli. Tyhjä, mustasta kivestä suoraan lattiaan muurattu valtaistuin tuntui sopivan pimeyteen niin hyvin, että sitä oli vaikeaa kuvitella valon aikaan rakennetuksi. Tunteen käydessä sietämättömäksi Leon pyörähti ympäri ja ehti kuin ehtikin nähdä varjoissa piileskelevät varjot. Sydämettömiä. Leon kohotti miekkansa olkapäälleen valmiusasentoon. Siinähän yrittäisivät. Hänellä oli tehtävä, eikä hän antaisi muutaman ilman sieluaan kävelemään unohtuneen kuoren estää itseään. Hänen piti auttaa Soraa. Mitä enemmän sydämettömiä hän tappaisi, sitä vähemmän niitä olisi juoksemassa tämän perään.

Muulla ei ollut väliä.

[Julma-Nala]

Yhä yksinäisempi, S
A/N~Maailman ympäri: Destiny Islands. Yhtyeen tuotanto II, Marilyn Manson: The Last Day on Earth.

Yesterday was a million years ago
In all my past lives I played an asshole
Now I found you, it's almost too late
And this earth seems obliviating

Saari ei ollut enää mitään. Kauniista rannoista ei ollut jäljellä puoliakaan, pimeyden nostattama tuuli pyöri Soran ympärillä kuin kutsuen häntä takaisin lapsuutensa leikkeihin. Ei ollut enää mitään leikittävää; majapuut olivat kaatuneet, luolat sortuneet, laiturit vajonneet meren sijaan pimeyteen ja kanootit vieneet viimeiset ihmiset pois kauan sitten. Saari oli enää pelkkä rikkonainen pimeyden kuvajainen itsestään, eikä Sora edes muistanut, miltä sen olisi pitänyt näyttää.

"Mikä vialla?" Aku kysyi Soran takaa, mutta hän vain pudisti päätään vastaamatta mitään. Hän oli löytänyt Kairin, hän oli kasvanut matkoillaan, hän oli menettänyt Kairin taas, tai ainakin joutunut tästä eroon. Mikään ei oikeastaan ollut vialla, vain... väärin. Eri tavalla kuin ennen. Mistä Sora tiesi, vaikka olisi juuri katsellut saaren todellista olomuotoa? Jos nämä tyhjän pimeyden pyörteet olivatkin oikeat maisemat Kohtalon saarilla, olisivathan ne sopineet aavaa, tyyntä merta paremmin nimeensä.

I know it's the last day on earth
We'll be together while the planet dies
I know it's the last day on earth
We'll never say goodbye

Sora asteli eteenpäin rannalla, jolle he olivat Rikun ja Kairin kanssa rakentaneet lautan. Sentään Riku oli löytynyt, ja jopa palannut heidän puolelleen. Pojan sydän oli vahva, mutta niin oli pimeyskin. Salainen luola näytti yhä ehjältä, mutta maailmojen ovi oli varmasti auki, joten luolaan ei ollut meneminen.

"Kas vain, olette selvinneet tänne saakka."

Kylmä, melkein huvittunut ääni sai Soran kääntymään ympäri. Sitä ääntä varten hän oli saarelle tullutkin.

I'm so empty here without you
I know they want me dead

[Julma-Nala]

Auringonlasku iäinen, K-11
Maailman ympäri: Twilight Town. Yhtyeen tuotanto II, Marilyn Manson: Fundamentally Loathsome.

I want to wake up in your white, white sun
I want to wake up in your world with no pain
But I'll just suffer in a hope to die someday
While you are numb all of the way

Jylhän aateliskartanon olisi luullut kelpaavan kelle tahansa. Kymmeniä salakäytäviä, upeita puutarhoja, ympäröivä metsä kuin lumottu hiljaiseksi ja ikikukkeaksi, ja silti se oli pahin paikka, mitä kuvitella saattoi. Pahin paikka, jos sitä kaikkea sai katsella vain ikkunasta ja salakäytäviin pääsi vain mustelmille rusentavat sormet käsivarsiinsa tarttuneina.

Ajoittain Naminésta tuntui, että pelkkä pelko pimeyttä ja viha sitä hyödyntämään pyrkiviä kohtaan pitivät hänet järjissään. Sentään pelkoa ja vihaa ne eivät pystyneet häneltä viemään, vaikka ehkä kykenivätkin pakottamaan hänet pysymään neljän seinän sisällä.

When I hate it I know I can feel but
When you love it you know it's not real
No

Naminé kuitenkin tiesi, että viha ja pelkokin olivat vääriä. Kaikki tunteet olivat. Häntä ei olisi pitänyt olla edes olemassa, joten miksi hänellä olisi pitänyt olla tunteitakaan? Hän ei ollut samanlainen kuin muut olemattomat, eikä ymmärtänyt itsekään, miksei. Ehkä se vielä palaisi hänen mieleensä.

And I am resigned to this wicked fucking world
On its way to hell

Sitä odotellessa Naminé ei voinut muuta kuin toivoa, ettei ollut tehnyt pysyvää vahinkoa unohduksen linnassa. Ehkä hän vielä pääsisi tapaamaan Soraa ja pyytämään anteeksi. Totta kai olisi syytä pyytää anteeksi, ja Naminé halusi uskoa, että Sora olisi erilainen kuin Naminén valkeaan huoneeseen sulkeneet ihmiset. Kai nämä olivat hyvien puolella, mutta anteeksiantoa näiltä ei löytynyt.

Unissaan Naminé vaelsi iltaruskon kaupungin lempeän kullanhohtoisilla kaduilla, jutteli ihmisille ja tutki junatunneleita. Ehkä vielä joskus.

Sitten, kun kaikki siinä kaupungissa eivät olisi valetta.

The living are dead and
I hope to join them too
I know what to do and I do it well...

[Julma-Nala]

Vain voitettavaa, K-11
Maailman ympäri: The World That Never Was. Yhtyeen tuotanto II, Marilyn Manson: Untitled (albumilta Mechanical Animals).

At the End I became them and I led them

Aina ei ollut helppoa olla johtaja. Xemnas oli tehnyt kaikkensa, rakentanut tyhjästä maailman, jota ei edes oikeasti ollut olemassa, tehnyt linnasta kodin heille kaikille. Hän oli antanut kodin, tarkoituksen ja toivon - tosin he eivät tunteneet sitä - ja silti yhä useampi oli kääntynyt häntä vastaan.

Kaupunki oli lähes vajonnut pimeyteen. Siinä ei ollut mitään huolestuttavaa Xemnasille, sillä avain oli saapunut. Hän tarkkaili rauhassa pilvenpiirtäjänsä laelta, kuinka nuori Sora vapautti yhä enemmän sydämiä kahleistaan, ja jokainen vapautettu sydän ajautui osaksi Xemnasin suunnitelmaa. Karut, kolhot kadut kätkivät sisäänsä salaisuuksia, joista avaimen haltijalla ei ollut aavistustakaan.

After all None of us really qualified as Humans
We were just hardworn, automatic and as Hollow as the "O" in God

Ihmiset olivat johdateltavissa. Oikeastaan kuka tahansa, jolla oli sydän, oli johdateltavissa melkein liiankin helposti. Tunteeton hymy nosti Xemnasin toista suupieltä, kun hän ajatteli linnan vankisellissä viruvaa tyttöä. Sydänten prinsessa todellakin, tämä oli sydämellisyydessään niin herkkäuskoinen, että se olisi oksettanut Xemnasia, jos häntä olisi ylipäätään voinut oksettaa. Hän ei ollut kukaan, ja sen vuoksi nuoren Kairin hölmöys ei edes huvittanut häntä.

I reattached my emotions cellular and narcotic

Xemnasilla ei ollut varsinaisia tunteita ja alkukantaiset tarpeensakin hän tunnisti heikosti, mutta valtakuntansa hämäriä kujia katsellessaan hän arveli tietävänsä, mitä oli uupumus. Ajoittain oli vaikea pitää mielessä päämäärää. Mitä enemmän sydämiä Sora Xemnasia varten vapautti, sitä pahemmin ulkopuolelta kaupungin yltä tuleva vieraiden tunteiden tulva yritti pakahduttaa hänet.

Xemnas vilkaisi tummalle taivaalle kuin varmistaakseen, että suuri sydän oli yhä paikallaan, vaikkei se voinutkaan mennä mihinkään. Sydämet olivat liian arvokkaita hukattaviksi, ja siksi Xemnas vahti taivasta välillä suorastaan neuroottisesti. Sydämet loivat ainoan valon pimeydessä elävään kaupunkiin, mutta se ei ollut ainoa syy, miksi sydämet olivat tärkeitä. Ehkä yksi niistä voisi vielä olla hänen.

Ei, ei vain yksi. Xemnas halusi ne kaikki. Kun oli ollut tarpeeksi kauan ilman sydäntä, halu saada sellainen löi yli. Yksi ei riittäisi. Olisi oltava varma. Hän saisi niistä voimaa.

From the top of Hollywood it looked like space
Millions of capsules and Mechanical Animals

Laskiessaan katseensa muistoistaan valetun pilvenpiirtäjän huipulla Xemnas tuli ajatelleeksi linnaa, jota kohti Sora surkeine aseenkantajineen pyrki. Linnaa, joka kohosi kaupungin yllä ylväänä ja lepäsi pelkän ilman varassa. Linnaa, jota ei koskaan ollutkaan. Se oli oikea mestariteos ja mitä soveliain koti ei keillekään.

Olemattomaksi linnaksi siinä linnassa oli paljon käytäviä ja tiukka vartiointi. Vaadittiin vahvaa magiaa edes sinne pääsemiseksi, ja sisätiloissa oli turhaa yrittääkään löytää perille. Viimeistään pimeyden portaalit eksyttäisivät kokemattomat. Jokainen huone, sali ja kamari näytti samanlaiselta. Se oli tarkoituskin, sillä se eksytti vieraat ja teki linnasta persoonattoman. Mitä sydämettömät surkimukset olisivat persoonallisuudella tehneet?

Xemnas ei ollut huolissaan, että Sora tuhoaisi linnassa mitään. Ei olisi ollut edes, vaikka olisi kyennyt tunteisiin. Linnaa ei ollut koskaan ollutkaan muualla kuin pimeydessä. Suurin osa siitä oli täysin saavuttamattomissa niille, jotka eivät uskaltautuneet pimeyteen. Eivätkä ne, joilla vielä oli sydän menetettävänään, uskaltautuneet.

A City full of Dead Stars and a girl I called Coma White
This is my Omega

Ilman sydäntä ei ollut mitään hävittävää. Oli vain voitettavaa.

[ruttotohtori]

Ohmigosh KH-ficcejä! Nalalta! Yass, yass, yass, onnenpäiväni tai jotain! Terveisin plööt jolla ei oo varmaan kuukauteen ollut muuta elämää kuin KH. Haha. Ihan hassuu vaan lukee general-ficcejä kun oon tottunut vähän, hmm, muihin juttuihin (lol homopornoon), mut kivaa vaihtelua ja hei suomeks hyvältä kirjottajalta, yes please!

Oot valinnut siistejä näkökulmia näihin. Toi eri maailmoiden pohtiminen oli cool, ja tykkäsin kuinka tässä ei ollut niitä ihan perusjätkiä pohdiskelemassa. Leonista en yllättynyt, koska sinä (mun pitäis edelleen lukee se sun pitkä ficci joskus!!), mut en todellakaan valitakaan koska Leon on siisti, paljon vaan synkempi tässä kuin mun omissa headcanoneissa mut en toisaalta tiiä millainen se hahmo on siinä FF-kasissa että sikäli. Oon vaan tottunut ajattelemaan että Sora on sille ku pikkuveli josta se on ihan törkysen ylihuolehtivainen! Mut onhan tää synkkyys sopivaa kun Leoninkaan elämä ei oo ollut mitään herkkuu. Mietin vaan, mihin toi tyttö ja noita viittas? Onko se jotain FF:stä vai jotain mitä en ite just muista? Vai kenties sun omaa universumia?

Toi pätkä Sorasta oli kauheen surullinen, mutten voinut olla virnistelemättä lopun Ansem-maininnalle koska lemme tell you, Ansem the motherfucking seeker of darkness on vaan paras. Mut tykkäsin, miten Sorakin oli siinä surumielisempi hahmo, fandomissa näkee ihan liikaa sitä että se on vaan söpöhöpö kanelipullanen, vaikka oikeesti se on iha hirveen surullinen tapaus kun miettii kaikkee mitä se on joutunu käymään läpi. Tykkäsin kans tuosta Naminen osuudesta (okei siis tykkäsin kaikista joten miks tää pitää erikseen sanoo...), Namine nyt on kans yks raasupeppu vaikken sitä hirveesti fiilailekaan, mut olihan se järkyttävää miten kaiken sen Organisaation hyväksikäytön jälkeen vielä setä Ansem ja Rikunperhana käyttää sitä ja wahh.

Suosikikseni nousi kuitenkin toi vika pätkä koska heee pahistensympatiseerausklubista päivää (vaikka Xemnas onkin vaan iso meemi ja oikeesti vihaan sitä mut tykkään silti koska heck yes). Ja koska toi kuvailu oli jotenkin hirveen voimakasta. En tiiä, en oo aikoihin lukenut sulta mitään, mut jotenkin tän kehityksen kyllä huomaa! Oot aina kirjoittanut tosi mahtipontisesti, mut koko ajan sun tyyli vaan hioutuu hienostuneemmaksi. Ja oot kyl ihan elementissäs kun kuvailet pimeyden voimia ja sellaista. Jotenkin toi Xemnasin vallanjano, varsinkin toi että se halus kaikki ne sydämet eikä vaan yhtä antoi jotain ajateltavaakin, en oo koskaan aatellu sitä siltä kantilta. Ja toi että ne tunteet vaikuttaa siihen!!! Ihan taju mieletön veto.

Lainaisin tähän jotain hyvii kohtauksii mut joutuisin lainaan yli puolet tekstistä joten ehkä jätän väliin. Mut tykästyin hirveesti sanan "ikikukkea"! Muutenkin oot niin hyvä kirjottamaan en tajuu yhyy ää. Ainoo vaan et... näit oli näin vähän?? How dare u? Nythän mä vasta sain fiilikset ja yyh ;;; Okei, en tiiä itekään mitä selitän, kommentti on tasoo aamuyö ja pieni vilustuminen, mut pidin, pidin, pidin ihan saatanasti! Kiitos! <3

[Julma-Nala]

plööt, kiitos oikein tyylikkäästä kommentista (joka on pidempi kuin tekstit keskimäärin)

Haha, oli kieltämättä itsellänikin mielessä lähinnä jtn Sora/Roxas tai Leon/Cloud -juttuja kun aloin kirjoittaa näitä, mutta sitten tuli dedis niin lähelle että mieluummin jotain generalia. En jaksanut perehtyä Radiant Gardenissa saatavilla oleviin liukkareihin

Leonin ajattelemat tyttö ja noita viittas FFVIII-juttuihin, noita siis final boss Ultimecia ja tyttö Leonin "tyttöystävä"/mikälie, mutta koska piti sotkea se FF-versiossa täysin tuntemattomaan Hollow Bastioniin, niin mitenkään siihen juoneen se ei sovi. Se oli vaan sellanen "synkkä menneisyys"-maininta, koska eihän se Leonkaan nyt syntyjään täysi kusipää ole

Sorasta tein vähän synkemmän, koska vaikka Aku kuinka hokee ettei niien alusta lennetä mutrusuin, niin kyllähän se nyt väkisin masentaa se touhu, kun kaverit hukassa ja kaikki yrittää tappaa sut. Naminé on kyllä joo vähän ressukka, mut ymmärtääkseni sille on ok tehä hommia Rikun ja Ansem the Wisen kanssa, koska se haluaa tavallaan hyvittää sen, mitä se teki Soralle CoM:n aikana. Tjtn. Kiesus kun on monimutkanen fandomi prkl

Ansem the Seeker of Darkness on ihan paras <3 Eikä vähiten siksi, että ilman sen hommailuja koko stooria ei edes olis. Se on vaan niin pimahtaneen paha että oijoijoi. Vielä sitten kun kunnolla pääsee sisään siihen Xehanort-Ansem-Xemnas-kuvioon niin johan ollaan jännän äärellä. Kiva kuulla, että pahisteluni on kehittynyt, itsellä kun nousee vaatimustaso paljon nopeammin kuin kirjoitustaidot, niin välillä tuntuu että taso vaan laskee Ja siis totta kai Xemnas haluaa kaikki sydämet (koska ei ymmärrä yhtään, mitä ne oikeesti pohjimmiltaan on), koska kun oot jonkun aikaa ilman niin rupeehan sitä ajattelemaan että ansaitsee hyvitystä.

Ja älä huoli, varmaan jotain samantyyppisiä tulee lisää, koska Yhtyeen tuotanto with Marilyn Manson... Sehän sopii Kingdom Heartsin ja etenkin pahisangsteiluun kuin nyrkki silmään ^^ Välillä on vaan niin kiire säätää jatkiksiin lisää osia, että oneshotit jää ihan taka-alalle. Samoin on jäänyt se KH-jatkis kun lukijoita on fandomista johtuen aika vähän, niin sitten tulee helposti kirjoiteltua vain niitä, millä on paljon lukijoita. Pitää kyllä skarpata tänä vuonna taas.

~Nala~