Nimi: Onneksi kutsuvat
Kirjoittaja: Seidig
Beta: Tulejo (<3)
Ikäraja: K11
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojaParitus: Severus/Lily
Genre: Drama, angst, romance, AU
Varoitukset: Kuolema
Disclaimer: En omista mitään tunnistettavissa olevaa. En saa tästä rahaa, valitettavasti.
Summary: Hän oli päättänyt olla lapselleen parempi isä kuin omansa oli ollut hänelle.
A/N: Puolustelen itseäni sillä, etten oo koskaan aikaisemmin kirjottanu raapale
sarjaa. Mulla on pitkään pyörinyt päässä idea kirjoittaa ficci, jossa Severus olis Harryn isä.
Olen kirjottanut nämä kolme raapaletta tähän mennessä, lisää tulee kun saan kirjoitettua (ja saan kommentteja)
ONNEKSI KUTSUVAT
Uskomatonta
100 sanaa
Severuksen korpinmustat hiukset valuivat hänen kasvoilleen, hänen kyynärpäänsä nojasivat polviin ja selkä oli kyyryssä. Hengitys oli tiheää ja kasvot hikosivat.
Se ei voinut olla totta! Lily ei voinut olla tosissaan sanoessaan sen.
”Severus… Minä – minä taidan olla raskaana.”
Totta kai Severus rakasti Lilyä, siitä ei ollut mitään epäilystä. Mutta lapsi? Hän ei ollut valmis siihen. He olivat, Merlin sentään, vasta kaksikymmentä! Ei sen ikäisenä saatu lapsia, ei vaikka kuinka olisi rakastanut. Lilystä tosin tulisi täydellinen äiti, hän oli varma siitä.
Severus ei olisi kuitenkaan halunnut myöntää olevansa mustasukkainen syntymättömälle lapselleen, vaikka se tekisi Lilyn onnelliseksi. Ei hän niin itsekäs ollut.
Hyväksyttyä
101 sanaa
Severus katseli Lilyä, joka punaiset hiukset sotkuiselle nutturalle kiedottuina hääräsi hellan edessä laittaen aamupalaa. Herkullinen pekonin tuoksu leijaili keittiössä.
Seitsemän kuukautta sitten Lily oli ilmoittanut odottavansa lasta, kahden kuukauden kuluttua Severus olisi isä.
Hän oli alkanut jokseenkin hyväksyä tapahtuneen, sitä ei saisi enää peruutettua, ja Lilykin oli vakuuttanut haluavansa silti olla hänen kanssaan, tapahtui mitä tahansa. Eihän sellaisesta voinut kieltäytyä.
Lily asteli lähemmäs pöytää, huitaisi Severuksen hiukset pois hänen silmiltään ja hymyillen kumartui suukottamaan hänen otsaansa.
Vatsa oli kasvanut, se oli pyöreänä sinikukallisen yöpaidan alla. Hänen lapsensa, Lilyn lapsi.
Hän oli päättänyt olla lapselleen parempi isä kuin omansa oli ollut hänelle.
Harry
100 sanaa
Lilyn kasvot olivat kalpeat mutta vaaleanpunaisilla huulilla oli onnellinen hymy. Nainen painoi pientä, vaaleansinistä myttyä rintaansa vasten. Severus istui Lilyn vierellä ja piteli kättään hänen ympärillään hyväillen hänen selkäänsä kevyesti ja katsellen poikaansa.
Pojan hiukset olivat vähintään yhtä mustat kuin hänen omansa, paitsi että ne olivat kiharat. Silmät välkkyivät kirkkaanvihreinä. Lilyn, äitinsä silmät.
Severus tunsi sydämensä jyskyttävän hänen siirtäessään katseensa Lilyyn. Nainen käänsi myöskin katseensa häneen, huokaisten painoi päänsä Severuksen olkapäätä vasten. Severus tiukensi otettaan hänen vyötäröllään.
”Severus, minä olen niin onnellinen”, Lily kuiskasi hänen kätensä silittäessä pojan mustia kiharoita.
Severuksella ei ollut mitään epäilystä siitä, mitä vastaisi.
”Niin minäkin.”