Nimi: Lumisotaa!
Kirjoittaja: Arte
Beta: -
Hahmot: Harryn vuosikurssin luihuiset ja rohkelikot
Ikäraja: S
Tyyli: niin perusdraamaa että
Yhteenveto: Luihuiset piileskelevät lumikinoksen takana lumipallot valmiina ja odottavat, että rohkelikot kulkevat ohi yrttitiedon tunnilta tullessaan.
Osallistuu: Laiva on lastattu, FF-100 sanalla 067. Lumi
A/N Okei, jotain hassua action!draamaa Laiva on lastattu -haasteen innoittamana. Sain kirjaimiksi U:n ja O:n ja niistä sitten syntyi tällainen idea, kun mieleen tulivat sanat "osua" ja "ulkona". Kaukana siitä, mitä yleensä kirjoitan, mutta tämä on tällainen hassu kevyt leikittelyficci!
Lumisotaa!
Odottavaa kikatusta ja jännittynyttä kiherrystä, kun pienet toisluokkalaiset luihuiset kyyristelivät lumipenkan takana ja odottivat, että rohkelikkojen yrttitiedon tunti loppuisi ja nämä taapertaisivat kinosten halki takaisin linnaan. Jokaisen edessä oli iso kasa valmiiksi pyöriteltyjä ja kovaksi tampattuja lumipalloja, joita he olivat nuoskalumesta muokanneet jo hyvän tovin.
”Ole hiljempaa tai meidät kuullaan aivan liian aikaisin!” Pansy kivahti hysteerisesti vierellään hihittävälle Daphnelle, joka koetti tehdä vaikutusta vieressään kyyristelevään Blaiseen.
Heitä oli lähes kymmenen, melkein koko heidän vuosikurssinsa. Vain Millicent oli jäänyt kirjastoon ujostelemaan ja tekemään kaikkien läksyjä. Rohkelikot saisivat kohta kunnon lumipesun…
*
Harry, Ron ja Hermione astelivat muiden edellä ja juttelivat siitä, milloin seuraavan kerran ehtisivät pistäytyä Hagridin luona teellä.
”Tänään meillä on vielä loitsuja ja Lipetit antaa varmasti uuden loitsun harjoiteltavaksi”, Hermione pohti. ”Meillä on tänään niin paljon läksyjä ettei me ehditä.”
”Joo, ja McGarmiwa antoi jo yhden loitsun”, Ron murahti masentuneena.
”Eikä me olla vielä tehty Kalkaroksen määräämiä esseitä”, Harry lisäsi. Hermione avasi jo suunsa valmiina huomauttamaan, että hän kyllä oli tehnyt vaaditun pituisen esseen, mutta silloin hänen päähänsä osui valtaisa lumipallo.
Aluksi se näytti tulleen täysin tyhjästä. Mutta sitten palloja alkoi sadella lisää, ja ne kaikki näyttivät tulevan saman suuren lumikinoksen takaa. Sieltä myös kuului paljastavaa kikatusta, ja vihreät myssyt pilkistivät esiin, kun uteliaat luihuiset pyrkivät katsomaan, kuinka rohkelikot ottivat heidän tervehdyksensä vastaan.
”Suojaudutaan!” Harry huusi, nosti laukkunsa päänsä päälle ja pinkaisi lähimmän luminietoksen taakse. Sieltä hän, Ron, Hermione ja loput rohkelikot kurkistelivat tilanteen etenemistä.
”Eikö teidän pitänyt olla rohkeita rohkelikkoja?” Draco Malfoyn ääni huusi polun toiselta puolen. Pansy Parkinsonin naurustakaan ei voinut erehtyä. ”Tehän pakenette häntä koipien välissä kuin mitkäkin puuskupuhit.”
”Luihuiset”, Harry sanoi happamana ja nousi vaistomaisesti pystyyn seisomaan. Hermione koetti vetää häntä takaisin lumivallin suojaan, kun taas uusi lumipallo sujahti heidän päidensä ylitse, mutta Harry ei tietenkään totellut.
”Mehän ollaankin rohkeita”, hän huusi uhittelevasti takaisin ja mutristi huuliaan ”tämä tietää sotaa” –tyyliinsä. Hermione huokaisi, mutta Ron näytti innostuneelta.
”Lumisotaa!” muutkin rohkelikot, etenkin Dean ja Seamus, huusivat, ja jopa Neville alkoi taputella nuoskalumesta palloja toisten heiteltäviksi.
*
”Merlin”, Draco kirosi lumipallon viuhahtaessa aivan hänen korvansa yli. Poika laskeutui kiireesti takaisin kinoksen suojaan ja yllytti muita luihuisia yhä raivoisampaan pommitukseen. ”Tätähän ei hävitä!”
Kukaan ei tietenkään ajatellut, miten lumisodan varsinaisesti saattoi voittaa, kun kumpikin osapuoli pommitti toisiaan turvallisesti vallien suojasta…
”Olen heittänyt varmaan viisikymmentä palloa”, Pansy puuskahti ja mulkaisi Daphnea, joka istui hangessa, taputteli tyytyväisen näköisenä uusia palloja ja ojenteli niitä silmiään räpsytellen Blaiselle. Pansyn teki mieli kajauttaa ystäväänsä lumipallolla takaraivoon, jotta tällä olisi taas edes hieman jotain aivokuoren sisällä.
”Älä marise vaan jatka tähtäämistä”, Tracey kivahti, kohottautui nopeasti pystyyn ja viskasi kovan lumipallon kädestään. Se viuhahti vauhdikkaasti oikeaan suuntaan, mutta Tracey ei ehtinyt nähdä, osuiko se kehenkään, koska joutui nopeasti sukeltamaan alas rohkelikkojen pallomeren suuntautuessa häneen.
”Eihän tästä tule mitään, jos me kaikki istutaan täällä kinoksen suojissa”, hän valitti hiljaa itselleen.
*
”Tehdään rynnäkkö”, Dean sanoi ja alkoi kasata lumipalloja syliinsä. ”Ei tästä muuten millään selvitä.”
”Joo!” Ron huudahti, pomppasi pystyyn ja sai samassa lumipallon ohimoonsa. Luihuisten suunnalta kuului hurrausta. Sadatellen Ron painui taas takaisin polvilleen. Hermione katsoi häntä alentuvasti.
”Joo, hyvä idea!” Harrykin innostui ja alkoi pyöritellä lisää lumipalloja luihuisten pesua varten.
”Mutta ne ehtii heittää meitä kauhean monella pallolla ennen kuin me ehditään tarpoa polun toiselle puolen”, Lavender sanoi huolestuneena suu mutrussa.
Hermione tuhahti. ”Jos me ei lähdetä täältä hyökkäykseen, me saadaan istua hangessa koko loppupäivä ja myöhästytään seuraavalta tunniltamme. Luihuiset eivät varmasti liikahda minnekään suojamuuriensa takaa.” Hän jätti suosiolla mainitsematta kaikkien läsnä olevien itsepäisyyden ja sen, ettei kukaan halunnut antaa luovutusvoittoa.
”Hermione on oikeassa”, Parvati vahvisti ja taputti ystäväänsä rohkaisevasti olkapäälle. ”Ja meitä on sitä paitsi niin paljon ettei ne tiedä, kehen tähdätä. Ja nehän ovat luihuisia, ne varmaan menevät ensimmäisenä paniikkiin, kun näkevät meidän tulevan kohti pallot kädessä ja hirmuisesti huutaen.”
Lavender hymyili Parvatille, nyökkäsi ja alkoi hänkin pyöritellä lisää palloja.
*
Karmaiseva huutomyrsky kaikui kinosten takaa. Daphne painautui sykkyrämpään, ja Blaise kuikkasi korvat höröllä lumipenkan taa. Valtaisa lauma rohkelikkoja rynnisti heitä kohti sylit täynnä lumipalloja.
”Apua, ne tulee!” Grabbe huudahti ja alkoi kontata pakoon.
”Grabbe, heti takaisin!” Draco raivostui ja tarrasi ystäväänsä nilkasta kiinni. ”Me tarvitaan heittovoimaa, niillä on ylivoima!”
”Miten me muka pärjätään tällä varustuksella?” Tracey murahti ja katsoi happamana pientä lumikasaa, joka hänen edessään kohoili.
”Meidän pitää heittää lunta suoraan niiden päälle, ei me ehditä enää tehdä palloja”, Theodore tokaisi ja kahmaisi syliinsä suuren kasan nuoskaa lunta.
”Typerät rohkelikot, aina niiden pitää olla suuna päänä kaikessa”, Beatrice ynähti nenäänsä nyrpistäen. Rohkelikkojen tyhmänrohkea uskaliaisuus oli aina vaikuttanut hänestä mitä vastenmielisimmältä piirteeltä.
He kyyristelivät piilossa lumikinoksen takana ja kasasivat kouriinsa kaiken liikenevän lumen. Mölyävät rohkelikot saavuttivat viimein polun vastakkaisen puolen, loikkasivat esiin kinoksen takaa ja pommittivat heitä koviksi tampatuilla palloillaan.
”Tästä saatte, ja tästä!” Dean huusi railakkaasti viskatessaan pallolastin Dracon niskaan. Pansy ehti juuri ja juuri kumartua pois tieltä, kun Hermione tähtäsi pallonsa uhmakas ilme kasvoillaan hänen suuntaansa. Blaise kamppasi palloja tiuhaa tahtia ympärilleen viskovan Nevillen ja hyppäsi sitten tämän päälle kauhoen lumeen huutavan pojan niskaan lunta sen minkä kerkesi. Harry ponkaisi auttamaan niin voimakkaasti, että sekä hän että Blaise olivat hypyn voimasta myös syvällä lumihangessa. He koettivat kylmästä hidasteesta huolimatta upottaa toisiaan yhä syvemmälle lumeen.
”Aah, hiukseni!” Daphne kiljui, kun Lavender ja Parvati seisoivat luihuisten tukikohtana pitämän lumikinoksen takana ja viskoivat tarkoin tähdättyjä lumimyrskyjä luihuistyttöjä kohti. Pansy väisteli Hermionen huomionosoituksia ja tempaisi samalla sauvansa esiin leijuttaen kasan lunta rohkelikkojen suuntaan. Vuolas sanatulva kertoi osumayrityksen löytäneen maalinsa.
Muutkin vetivät sauvojaan esiin, ja pian lumisota oli muuttunut herjojen heittelyksi. Lumessa liikkuminen oli vaikeaa, joten tähtäyksetkin olivat yhtä kehnoja. Silloin tällöin joku tuurihaukka (tai tarkka tähtääjä, kuten Hermione) sattui osumaan, ja epäonnekkaille kasvoi höröhampaita ja kasvot täyteen paksua mustaa karvaa.
”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?”
Professori Verson yleensä niin leppoinen ääni kaikui nyt terävänä lumisen taistelutantereen yli. Oppilaat pysäyttivät levottoman liikehdintänsä – Harry ja Draco kädet toistensa kurkulla, Blaise Nevillen tukkaa kiskomassa, Parvati Daphnen painon alle rutistuneena – ja kohottivat katseensa pelokkaina. Pansy meinasi jo alkaa suin päin syyttää rohkelikkoja kaikesta, mutta järki muistutti, että idea lumisotaan saattoi olla peruja juuri hänen omasta suustaan, joten hän koki viisaammaksi jäädä sittenkin hiljaiseksi ja vaipua aavistuksen paremmin Hermionen varjoon.
”Mitä te oikein luulette tekevänne?” Verso toisti kädet pyylevillä lanteillaan ja kulmat kurtussa. ”Täysin edesvastuutonta! Teidänhän pitäisi olla tunnilla! Teillä on kaiket illat ja viikonloput aikaa lumisodan leikkimiseen ja teidän pitää tehdä sitä juuri tällä hetkellä! Haluanko minä edes tietää, kuka tämän aloitti…” Dean nosti avuliaana kättään ja oli jo avaamassa suutaan, kun Verson katse lävisti hänet ja sai pojan hiljaiseksi. ”Te kuitenkin vain väittäisitte, että toinen osapuoli aloitti eikä teissä itsessänne ole mitään vikaa. No, kaksikymmentä pistettä pois sekä Luihuiselta että Rohkelikolta. Ja nyt kiirehditte tunneillenne niin nopeasti kuin pystytte ennen kuin minä ehdin sanoa yhtään enempää!”
Hermione aukaisi jo suunsa valittaakseen epäreilusta kohtelusta, sillä luihuiset todella olivat aloittaneet ja eihän professori oikeasti uskonut, että he olisivat voineet noin vain marssia pois paikalta (tai ehkä tämä kuvitteli niin, vaikka tiesikin asian varmasti paremmin), mutta Rohkelikko oli jo menettänyt kaksikymmentä pistettä osaksi myös hänen takiaan eikä siis ehkä ollut viisasta lisätä miinussaldoa sille päivälle. Sen sijaan hän pudisti lumet nopeasti yltään, heitti Pansyyn vielä yhden alentavan silmäyksen ja oli jo puolivälissä matkalla takaisin linnaan ennen kuin muut olivat ehtineet edes kavuta hangesta pois.
”Me voitettiin!” Ron sanoi Harrylle kuuluvalla, erityisen voitonriemuisella ja itseriittoisella kuiskausäänellä ja katsoi samalla merkitsevästi Theodorea. Tämä puristi nyrkkinsä yhteen ja näytti hapanta naamaa, kuten myös muut luihuiskasvot.
”Kenen idea tämä taas olikaan?” Draco murahti Pansylle myrkyllisesti. Pansy nosti kätensä puolustelevasti ilmaan heidän lähtiessä palaamaan linnaan.
”Kyllä te muut olitte siinä mukana aivan yhtä paljon, älä minua syytä! Minkä minä sille voin, että rohkelikot ovat typeriä pohkelikkoja ja aina suuna päänä ryntäämässä mukaan kaikkeen typerään.”
Tracey pyöräytti silmiään. ”Eli sinun typeryyksiisi.”
Pansy kohotti nokkansa ylös, tuhahti ylimielisesti, tarttui Daphnea käsikynkästä ja lähti mielenosoitukselliseen marssiin muiden edelle. Daphne kääntyi katsomaan taakseen ja hymyilemään Blaiselle.
”Aina minut pistetään syntipukiksi vaikka koetan vain saada meihin hieman aktiivisuutta. Tämä olisi pitänyt järjestää paljon paremmin niin olisimme varmasti pesseet ne.”
Daphne nyökytteli ystävänsä jutustelulle ja antoi tämän valittaa sanomatta itse sanaakaan. Salaa mielessään hän mietti, että olisi ollut vain parempi pysyä Millicentin kanssa kirjastossa ja tehdä läksyjä kuivassa koulukaavussa samalla, kun olisi voinut katsoa mittelöä rauhassa kirjaston ikkunasta ja haaveilla Blaisesta. Mutta eihän Pansy hänen mielipidettään koskaan turhan hanakasti udellut.
