A/N: Rentun Ruusunen kiitos kommentista
James kieltämättä on aika aww, veikkaan että kaikki Potterin lapset ovat äärettömän suloisia, ainakin pienen osan päivästä
Tässä vielä viimeinen osa!
3. Luku
Teddy oli valmistanut molemmille kaakaota ja James oli järjestänyt sohvatyynyt mukavaan järjestykseen, vanhemman pojan valitessa itselleen elokuvaa.
”Ota Teddy se missä on se lentokone taustalla. Minä haluaisin nähdä sen, mutta kun Albus ja Lily ei saa katsoa sitä.”
”Tämä on kielletty alle 18 -vuotiailta. Mutta hyvä yritys.”, Teddy hymyili ja nakkasi kotelon takaisin laatikkoon, ottaen sitten toisen käteensä, ”Hmm, tämä näyttää siltä että Ginny ei sekoa vaikka sinä tätä vilkuilisitkin.”
Teddy käynnisti television ja DVD laitteen tuntien pientä ylpeyttä siitä, että osasi moisia jästivempaimia käyttää. Kuva rätisi, sitten kuului vähän puhetta ja koko kuva pimeni.
”Se ei aina toimi. Isä sanoi, ettei sähkö tykkää taikuudesta. Ehkä se sekoaa, koska sinä olet metamorfimaagi. Jos sinä vaikka säteilet taikuutta tai jotain?”, James liukui alas sohvalta ja kyykistyi Teddyn viereen, ”Minä voin laittaa sen.”
Kiittäen Teddy peruutti sohvalle ja James hoiti näppärästi elokuvan takaisin ruudulle. Hetki kului kun pojat pähkäilivät miten sitten kuului toimia. Vaikka Potterit olivatkin laitteet jo hetken aikaa omistaneet, niitä käytettiin hyvin harvoin. Elokuvan alkaessa pyöriä vanhempi poika nojautui sohvan selkänojaa vasten ja nosti jalkansa olohuoneen pöydälle. James kaivautui peittonsa alle Teddyyn nojaten ja kupistaan vaahtokarkkeja tavoitellen.
”Onko sinulla vielä vaahtokarkkia?”, elokuva oli pyörinyt vasta viitisentoista minuuttia. Teddy kallisti päätään ja katsoi poikaa kyljessään.
”Vaihdetaan mukeja, tässä.”
”Nam, nam, nam..”
Teddy pörrötti Jamesin tukkaa, ”Olet sinä herttainen veijari.” James tyytyi näyttämään kieltä ja nauttimaan saamistaan herkuista.
”Mistä tuo elokuva kertoo? Kuka tuo mies oikein on? Katso, tuon sillan yli me ollaan menty aina kun ollaan käyty katsomassa isää jästitavalla töissä.
”Joo.”
”Eihän tämä ole mikään hössötys leffa? Minä ja isä ei tykätä sellaisista. Äiti tykkää joskus katsoa sellaisia ja haluaa että isä katsoo niitä hänen kanssaan. Viimeksi me katsottiin yksi jossa oli paljon ihmisiä lentokentällä. Lentokoneet ovat niitä isoja juttuja joilla jästit lentää. Ja siinä oli poika joka opetteli soittamaan rumpuja. Mutta isä sanoi että minä en saa rumpuja, kun meistä kolmesta kuulemma lähtee enemmän ääntä kuin mistään bändistä jo ihan ilman soittimiakin. Luuletko että minä voisin olla hyvä soittamaan?”
”Joo.”
”Mitä nuo jutut tuossa kadunvarressa ovat? Minä näin niitä kerran ja kysyin äidiltä, mutta ei äitikään tiennyt. Hermione täti sanoi kerran, että jästit eivät oikeastaan edes tarvitse taikuutta, koska -”
”James, kello on jo yhdeksän. Ja sinä lupasit olla ihan hiljaa.”
”Joo, minä olen hiljaa. Katso, minä laitan silmätkin kiinni.”
James pysyi hiljaisena kokonaiset seitsemäntoista minuutti. Teddyn muistin mukaan sen täytyi olla ennätys. Poika puhui unissaankin useammin. Väsymys alkoi kuitenkin viedä voiton, joten James vain kommentoi elokuvan tapahtumia aina silloin tällöin kun sai silmänsä auki. Hiukan ennen kello kymmentä sohvalta kuului vain hiljaista tuhinaa. Teddy varmisti, että poika nukkui mukavassa asennossa, muttei uskaltanut siirtää tätä. Hänen tuurillaan James heräisi varmasti.
Elokuva itsessään loppui ja ruudulla alkoi virrata sen tekijöiden nimiä, kun takaovelta kuului ääntää ja ovi avattiin. Naurava Ginny astui ensimmäisenä sisään, Harry heti perässään.
”En voi uskoa, että Agnes meni sanomaan sen ääneen. Ihan totta, jos – Teddy, hei! Jameshän on jo täysin poissa pelistä”, Ginny asteli sohvan luokse silittämään ensin poikansa mustaa päätä, sitten Teddyn kirkkaan keltaisia hiuksia, ”Menikö kaikki hyvin?”
”Ainakin talo on vielä pystyssä.”
”Joo, vauhtia kyllä riitti. Mutta ei mitään ihmeellistä, me lähetettiin Hugolle ja Roselle pöllö. Ja Harry sinun näkymättömyysviittasi on sen kaapin päällä jossa viitta yleensä on. Lapset ottivat sen, enkä uskaltanut laittaa sitä enää sellaiseen paikkaan jossa he pääsisivät siihen käsiksi.”
”Voi ei, minun pitäisi muistaa aina lukita sekin ovi. Kuka tällä kertaa katosi?”
”Lily hiukan loukkaantui, mutta se on jo sovittu.”
Harry otti vaimonsa viitan ja palasi sitten hakemaan Jamesia. ”Vien hänet sänkyyn ja keitän meille sitten teetä. Haluatko sinäkin Teddy -Ted?
”Tietty”
James mutisin hiljaa unissaan Harryn nostaessa häntä syliinsä. Tarkkakuuloinen olisi saattanut erottaa muminasta jotain siepin nappaamisesta.
Ginny istuutui Jamesiltä vapautuneelle paikalle ja veti jalkansa alleen.
”Huh huh. Olipa taas ilta”, nainen tuumasi ja lepuutti päätän sohvaa vasten.
”Oliko teillä hauskaa?”
”Oli. Ja sanoisi Harry sitten mitä tahansa, niin oli hänelläkin hauskaa. Lukuun ottamatta muutamaa erityisen pitkää puhetta, tietenkin.”
”Veikkaan ettei Harryn puhe kuulunut niihin”, Teddy nauroi.
Ginnykin naurahti, ”Ei, kaikessa komeudessaan hänen esiintymisensä oli jälleen lyhyin. Luulen että hän on ottanut hiukan liikaa esimerkkiä Dumbledoren aikoinaan pitämistä puheista.”
Harryn tullessa takaisin höyryävien mukien kanssa Teddy nauroi jo kaksin kerroin Ginnyn kuvailulle illasta. Hän tarjosi muille mukit ja istuutui nojatuoliin, ”No joo, eipäs nyt liioitella. Mutta kieltämättä se tanssi oli näkemisen arvoinen.”
”Oikeasti, Teddy. Sinun kummisetäsi ja minun rakas veljeni ovat yhdet, hmm, hauskimmista tanssijoista jotka minulla on ikinä ollut kunnia nähdä.”
”Osaan minä sentään nykyään tanssi valssia ja vähän muutakin. Mutta usko pois poika, olivat tanssitaitosi millaiset tahansa, hitaat kappaleet ovat parhaita. Aina”, Harry vinkkasi silmäänsä. Teddy punastui ja yritti pitää katseensa reippaasti aikuisten kasvoissa.
”Onko Andromeda jo löytänyt uudet verhot teidän keittiöönne?”, Ginny oli sinä iltana selvästi miestään armollisemmalla tuulella.
"Ei vielä, mutta en minä usko, että hän on ihan hirveästi edes katsellut. Narcissa Malfoy otti isoäitiin yhteyttä viime viikolla ja isoäiti on ollut sen jälkeen hiukan omissa ajatuksissaan.”
Harry tarttui aiheeseen heti, ”Isoäitisi mainitsikin siitä minulle. Onko sinua häirinnyt Malfoyn yhteydenotto? Sinähän tiedät että hän on isoäitisi sisko?”
”Joo, tiedänhän minä. Eikä se minua häiritse. Ei se hän ollut joka minun äitini murhasi. Jos minä inhoaisin häntä sen takia, että hän oli Bellatrixin sisar, niin minun kuuluisi inhota myös isoäitiä. Minä vain toivon, ettei isoäidin tarvitsisi olla huolissaan. ”
Harry ja Ginny nyökkäsivät, ”Kuulostaa järkevältä, Teddy. Ja Malfoyn perhe näyttää todellakin muuttuneen vuosien varrella. En minäkään kestäisi olla riidoissa veljieni kanssa vaikka emme kaikesta samaa mieltä ole. Mutta muista, että jos jokin asia häiritsee, niin voit aina tulla puhumaan meille.”
”Kiitos Ginny, minä tiedän.”
”Palatakseni aiempaan aiheeseen, niihin verhoihin. Minä näin Viistokujalla Spinnetin taikakankaassa uskomattoman kaunista kangasta, se oli unikon väristä ja luulen että Andromeda pitäisi siitä. Viitsisitkö kertoa hänelle? Ja sano, että jos hän vain tahtoo seuraa ostoksille ensiviikolla niin lähettää minulle pöllöä. Lapset kasvavat niin nopeasti, että heille täytyy ostaa uusia vaatteita ja liemiaineksetkin ovat aika vähissä.”
”Minä kerron. Ja kyllä hän varmasti haluaa seuraa. Isoäiti juuri valitti, ettei ole ehtinyt jutella sinun tai Mollyn kanssa rauhassa pitkään aikaan.”
”No hyvä, mehän voisimme vaikka käydä ostosten jälkeen Kotikolossa kahvilla. En välittäisi ottaa äitiä mukaan ostoksille, hänen kun on aina pakko kommentoida kaikkea”, Ginny naurahti jälleen ja nousi ylös, ”Hyvää hän tarkoittaa, mutta minä uskon olevani täysin kykeneväinen päättämään minkä värisiä sukkia ostan lapsilleni.. Vaikka sehän on suorastaan elämän ja kuoleman kysymys. Mutta, nyt minä menen nukkumaan, älkää valvoko liian myöhään. Hyvää yötä.”
Ginnyn lähdettyä Harry käytti tilaisuutta hyväkseen ja kyseli hiukan kummipoikansa kuulumisia ja tiedusteli tämän koulumenestyksestä. Ei niin että olisi sinänsä ollut ollenkaan huolissaan. Teddy oli selvästi perinyt isänsä mielenkiinnon opiskeluun, mistä yhdessä hänen äitinsä eloisuuden kanssa tuli varsin hieno yhdistelmä.
”..ja sitten minä kompastuin Keithin kaapuun ja kaaduin rähmälleni. Ja muutenkin tiputtelen ja kaadan asioita vähän väliä. Eihän se nyt sinänsä häiritse, mutta on se vähän noloa”, poika avautui murheistaan.
Harrya näytti lähinnä hymyilyttävän, mikä puolestaan ärsytti Teddy suuresti, ”Älä ole huolissasi. Sinä olet kasvanut pituutta niin paljon viime kuukausina, että sinun on luultavasti vain vaikea hahmottaa missä mikin kehonosa on milloinkin, tai jotain sinne päin. Sanoisin myös, että kömpelyytesi on sukuvika. Vaikka sinun äitisi saikin aurorikoulutuksessa huippuarvosanat naamioitumisessa, niin jäljittämisessä hänellä oli suuria ongelmia, sillä hänellä oli tapana aina kompuroida ja kaadella esineitä ympäriltään ”,Harry kaivoi kaapunsa taskuja ja veti esille pienen nipun valokuvia.
”Illallisella oli tänään mukana eräs vanha aurorikouluttaja, Arnold Ward. En ollut tavannut häntä aiemmin, sillä hän jäi eläkkeelle heti sen jälkeen kun sinun äitisi päätti koulutuksen. Hän piti tänään myös puheen ja oli menneitä muistellessaan katsellut valokuvia. Arnold oli löytänyt muutamia kuvia sinun äidistäsi ja pyysi minua toimittamaan ne sinulle. Haluaisitko nähdä kuvia?”
Tietysti Teddy halusi. Sen enempää vastaamatta hän ponkaisi jaloilleen ja istahti Harryn tuolin käsinojalle. Harry antoi valokuvapakan hänen käsiinsä ja yhdessä he katselivat kuvia. Useimmissa oli keskittyneen näköisiä velhoja taistelemassa. Yhdessä näkyi kuinka hänen äitinsä kaatoi vastustajansa, kompuroi sitten itse takaperin ja tupsahti lattialle nauramaan. Välillä Harry selitti kuvia hiukan, sillä niissä näkyi myös samanlaisia harjoituksia joita koulutuksessa edelleen käytettiin. Vaikka Teddyllä olikin monia kuvia vanhemmistaan, oli niitä aina hauska saada lisää. Lisäksi Harry tunsi moni muitakin henkilöitä kuvista ja kertoili näistä mielellään. Kumpikaan ei huomannut ajan kulua ennen kuin Teddyn oli pakko haukotella.
”No niin, sinä alat olla väsyksissä ja minä alan olla liian vanha valvomaan näin myöhään. Eiköhän mennä sänkyyn.”
Teddy vei mukit keittiöön ja Harry järjesteli olohuoneen siistiksi. Yhdessä he lähtivät yläkertaan. Molemmat muistivat varoa astumasta portaikon kolmannelle askelmalle.
”Menen vielä vilkaisemaan lapsia”, Harry kuiskasi ja hiippaili Albuksen huoneeseen. Teddy tassutteli kylpyhuoneeseen pesemään hampaitaan ja pyyhkäisi viimeiset hammastahnaraidat pois ammeen kyljestä. Hän sammutti valot käytävästä ja meni vierashuoneeseen. Teddy oli juuri vetämässä peittoa korvilleen kun Harry astui huoneen ovelle.
”Oliko joku hereillä?”
”Ei. Minähän sanoin, että menin vilkaisemaan lapsia. Sinä lukeudut siihen joukkoon ainakin vielä pari vuotta. Etkä sinä ikinä tule olemaan minulle mitään kummi
poikaa vähempää”, Harry nosti peittoa paremmin Teddyn päälle ja antoi tälle suukon otsalle, ”Hyvää yötä pentu.”
”Hyvää yötä kummi
setä.”
Teddy ummisti silmänsä. Hän tunsi olonsa hyväksytyksi, hyväksi ja ehkä jopa hieman pehmoiseksi. Mielessään hän yritti kerrata lohikäärmeenveren käyttötapoja, mutta uni tuli listan kahdeksannella kohdalla.
----------
Teddy havahtui siihen kuinka joku kompuroi vierashuoneen oven suulla. Ennen kuin hän ehti tavoitella taikasauvaansa, kuului lattialta tuttu ääni, ”Ouh”. Mytty kömpi takaisin jaloilleen ja lähti tulemaan ripeästi hänen sänkyään kohti. Teddy hieraisi hiukan silmiään nähdäkseen paremmin.
”Al?”
Poika nojautui sänkyä vasten ja hymyili ujosti Teddylle, ”Minä heräsin enkä saanut enää unta. Saanko tulla viereesi?”
Vastaukseksi Teddy nosti peittoaan ja Albus kömpi hänen viereensä. Albus tuli aivan kiinni hänen kylkeensä ja ujutti varpaansa lämpiämään Teddyn povien väliin.
”Iii! Al, sinun varpaasi ovat ihan jäässä! Nythän on kesä”, Parkaisu sai Albuksen kihertämään iloisena.
”Onko äiti ja isä jo kotona?”
”He tulivat ennen kuin menin nukkumaan.”
”Hyvä”, vastaukseen tyytyväinen poika sulki silmänsä ja jos suinkin mahdollista, kiemurteli vieläkin lähemmäs.
-----------
Aamulla Harry meni herättämään lapsia ja löysi ensimmäisistä kolmesta huoneesta vain tyhjät sängyt. Vierashuoneen ovi sen sijaan oli raollaan. Sängyssä makasi hänen kummipoikansa yhdessä nuorempien lasten kanssa. Teddy loikoili vatsallaan seinänvieressä ja Lily makasi lähes kokonaan tämän selän päällä. Nuorin poika oli kaivautunut Teddyn kainaloon ja Albuksen vieressä, Teddyn käsi hiuksissaan, unissaan mutisi James. Jamesin toinen jalka ja käsi roikkuivat sängyn laidan yli ja mikäli joku lapsista liikahtaisikaan, hänen esikoisensa muksahtaisi lattialle. Mahdollisimman hiljaa Harry kääntyi hakeakseen kameran. Tästä tulisi kansikuva perheen albumiin.
