Title: Uusi Elämäni Tylypahkassa (UET)
Author: Chandelia
Genre: Drama/Romance/Humour
Fandom: Harry Potter
Pairing: Häilyvä E/D, P/D (E= Eleanor, P=Perenelle)
Rating: K11
Summary: Perenelle saa kirjeensä tylypahkaan kolmetoistavuotiaana, sen jälkeen kun hän on saanut tietää salaisista voimistaan. Niinpä hän aloittaa taipaleensa tässä taianomaisessa maailmassa, mutta kaikki ei suju odotusten mukaan...
Disclaimer: Kaikki hahmot, paitsi Perenelle ja kumppanit ovat J.K Rowlingin käsialaa, samoin on myös tarinan "runko", johon tämä perustuu.
Warnings: Spoilaa PP:tä, sisältää paljon omia hahmoja ja häilyvää tapahtumien muutosta PP:n juonen kannalta
A/N: Ensimmäinen ficcini, jonka kirjoitin Pottereista. Kertoo itsestäni ja ystävistäni tylypahkassa, ja hahmot perustuvat melko paljon oikeisiin ihmisiin. Voi sisältää pieniä virheitä, mutta niiden ei pitäisi haitata lukemista suuremmin.
OSA 1 - Hieman erilainen alku
Kohotin katseeni kengistäni. Näin sen viimein edessäni: unelmani olivat täytyttyneet: olin päässyt tylypahkan noita- ja velhokoulun oppilaaksi. Ihmettelet varmasti, kuinka pääsin tänne.
No, kaikki alkoi vanhan kouluni tulipalosta. Minä ja ystäväni emme aluksi uskoneet sitä: mutta huomasimme olevamme erityisiä, kun sammutimme tulipalon jotenkin... ihmeellisesti. Tämän jälkeen saimme kutsut tänne, emmekä olleet uskoa silmiämme! Olen ikionnellinen, sillä ystäväni tulevat mukaani.
"Perenelle! Maa kutsuu!" Kuului ystävällinen ja hauska ääni, ja huomasin sen olevan ystäväni, Margaret Ethans. Hänen vaaleat, lyhyet hiuksensa hulmusivat tuulensa, ja hänellä oli päällään mustanpuhuva, pitkä koulukaapu.
"Ai, hei Margie!" Minä huudahdin.
"Perenelle, mitä olet tehnyt hiuksillesi?" Margaret kysyi tuijottaen minua sinivihrein silmin.
"Aaa, leikkautin vaiiiin..." Kuului hihitykseni, ja pidin hentoja käsiäni selkäni takana.
"Ovatko muut vielä täällä?"
Margaret pudisti päätään. "Näin ehkä Emman... Mutten ole varma."
Emma oli yksi ystävistäni, ja mielestäni hän oli huippuoppilaita jo viime koulussani. Luultavasti myös täälläkin.
Margaret ja minä lähdimme kävelemään linnaa kohti, jonne meidät oli johdatettu. Katselin ympärilleni: joka puolella parveili oppilaita ensiluokkalaisista pitkiin seitsemäsluokkalaisiin. Yritin etsiä ystäviäni väkijoukosta, mutten löytänyt ketään.
"Uwaah, Margaret... Hidasta vauhtia!" Kiljuin portin varrelta. Istahdan hetkeks..AAH!"
Joku oli juuri kiskaissut hiuksistani. Käänsin katseeni taakseni, ja onni pulppusi lävitseni. Siellä seisoivat kaksi ystävääni: Emma Barton ja Anna Hopkirk. Ruskeahiuksinen Anna hihitti hiljaa ja väänteli naamaansa ensiluokkalaisille.
"Onko se totta, että pääsemme suoraan kolmannelle luokalle?" Emma hihkui.
"Luultavasti. Lajittelu tosin jännittää minua... Pelkään että joudun yksin johonkin tupaan ja te muut olette keskenänne..." Minä valitin. Emma hymyili säteilevästi. "Et sinä joudu mihinkään huonoon."
Kun kuulimme tuttua hälinää, tiesin, että lähistöllä olivat kaveriporukkamme kolme jäsentä, Queenie Withman, Erin Gray ja Charlotta Street. Olin oikeassa. Näin vivahduksen Charlotan punaruskeista hiuksista kuudesluokkalaisten keskellä, ja näytti siltä kuin hän olisi flirttaillut muutamien poikien kanssa.
"Senkin hurmuri!" Anna hihitti. "Mitä teit niiden poikien kanssa?"
"Eheeen mitään..." Kuului Charlotan poikamainen ääni ja hän hyppi ilosta. Kun muutkin ystäväni olivat saapuneet, päätimme siirtyä linnan puoleen.
"Eikö siskosi... Celestine Quirell tule myös? Kuulin jotain sen tapaista..." Queenie kysyi.
"Juu, öhm... Celestina tulee toiselle luokalle."
Siirryimme sisään porteista ja katselin ympärilleni lumottuna. Pääsali oli koristeltu leijuvin kynttilöin ja tupapöydät olivat kauniin kirjavat. Pian huomasimme lajittelun alkavan, ja useimmat ystäivistäni nolostelivat ensiluokkalaisten joukossa.
"Seuraavana Emma Barton", kuului ystävällinen ääni. En tuntenut sitä vielä.
Emma kulki tyyliteltynä lajittelupisteelle ja musta, vanha lajitteluhattu tungettiin hänen päähänsä. Olimme joutuneet kuuntelemaan sen jollotusta jo parisen minuuttia, eikä kärsivällisyyteni todellakaan riittänyt. Tiesin olevani lajittelun loppupäässä sukunimeni takia.
"Tämähän on selvä juttu!" Lajitteluhattu mölisi aukoen suutaan. "Korpinkynsi!"
Emma näytti hehkuvan. Kaikki tiesivät jo, että hän pääsisi sinne, olihan hän huippuoppilaita. Emma palasi luoksemme, ja kuulimme kun lajittelu jatkui. Nimiä oli mitä oudoimpia, Vanessa Dombridgestä Viennetta Frimaniin. Pian kuulimme Erin Grayn nimen.
"Onnea, Erin!" Queenie huudahti ja Anna tanssi peukut pystyssä.
Lajitteluhattu aukaisi suunsa taas. "Luihuinen!"
"Oookooo, Erin luihuiseen?" Anna ihmetteli. Queenien leuka loksahti ja Charlotta nauroi kuin viimeistä päivää.
Nimiä tuli ja tuli, lista tuntui jatkuvan loputtomiin.
Pian olimme jo H:ssa, ja Margaret huomasi jonkin olevan vialla. Möly jatkui ja jatkui, kunnes Margaret karjaisi pillastuneena: "Jätitte minut välistä!"
Syntyi syvä hiljaisuus.
"Ohhoh, koskaan tylypahkan historiassa ei ole ketään jätetty välistä!" Kuului naisellinen ääni, joka ilmeisesti kuului opettajalle.
"Olemme pahoillamme", Lajitteluhattu käkätti ja loikkasi Margaretin päähän. "Puuskupuh!"
Odotimme pitkään ja pölisimme siitä, mihin tupiin päätyisimme. Anna päätyi korpinkynteen ja kun kuulin sisareni, Celestina Quirellin nimen, säpsähdin. Pian olisi minun vuoroni!
"Rohkelikko!" Kuului lajitteluhatun vääntelevä ääni.
"Seuraavana Perenelle Quirell!"
Kävelin väkijoukon keskeltä, yrittäen näyttää huomaamattomalta. Istahdin ja tunsin lajitteluhatun pomppivan tukassani.
"Hmm... hmm... Vaikea tapaus..."
Vatsassani murahti. Jospa joutuisinkin jonnekkin, jonne minua ei haluttu?"
"Korpinkynsi!"
Huokaisin helpotuksesta. En ikinä ollut uskonut, että päätyisin korpinkynteen. Luulin, että se oli vain viisaille. Toisaalta, tässähän oli kyse luonteesta. En kuitenkaan tajunnut, miten sisareni päätyi eri tupaan.
Jäljellä ystävistäni olivat vielä Charlotta Street ja Queenie Withman, jotka loppujen lopuksi päätyivät Luihuiseen ja Korpinkynteen.
Lajittelun jälkeen iloitsimme ja kuljimme tupapöytiin. Minun kanssani samaan tupaan oli päätynyt 3 ystävääni! Asia ei olisi voinut olla huonommin.
Minun kuitenkin kävi sääliksi Margaretia, joka päätyi ypöyksin puuskupuhiin. Hän näytti kuitenkin sopeutuvan hyvin joukkoon, ja teki tuttavuutta muuan kaksosten kanssa.
Tuli hiljaisuus, ja tiesin, mitä nyt tapahtuisi. Rehtori Dumbledore nousi ylös ja piti aloituspuheen.
