UATIJHHAOJtbaikanjhbgapojgtai!!! Olipa se mukava maanantaiherätys. Unissani raahauduin koneelle, tarkistin samalla Fininkin, uudet viestit, plaaplaaplaa --- tämä. Siinä kohtaa mä kyllä todella heräsin. Ja mikä parempaa, 12+ virkettä -haaste… oivoivoivoi. Ja Johnlockia! (Tykkään siitä eniten tulkinnanvaraisena, ne on mullekin ihan päivänselviä ne tulkinnanvaraiset, toi koko sarjahan on yhtä Johnlockia!) Mutta niin, oivoi! Uusi Johnlockin kirjoittaja! Tai ylipäätään BBC:n Sherlock-fandomista kirjoittaja! Tää. On. Nannaa.
Taivas oli tumma ja sotkuinen, taivas oli tippunut hänen päälleen, taivas oli pettänyt hänet ja taivasta John syytti, kun ei enää muutakaan keksinyt.Muhun iskee kaikki retoriset tyylikeinot (….miks mä aina puhun näistä kommenteissani) eikä tääkään oo poikkeus, ei todellakaan! Eniten tykkään siitä, jos elottomasta tehdään elollista; tässä sitä oli vähän, ainakin rivien välissä. Taivas oli tumma, taivas oli tippunut hänen päälleen, taivas oli pettänyt hänet, taivasta John syytti…… (tähän kohtaan miljoona teinisydäntä).
Kun hän astui ovesta sisään Mrs. Hudson kiirehti häntä vastaan, hössötti hänen ympärillään kuten oli Siitä Päivästä lähtien tehnyt, vei hänet pöydän ääreen ja kattoi hänen eteensä asetin, teekupin ja –lusikan sekä teetä, jota oli huolellisesti haudutettu häntä odotellessa.Koko lause on kerrassaan hieno, mutta se miten oot kirjoittanut Siitä Päivästä isolla… aaaa oon sulaa vahaa! Näinkin pienet yksityiskohdat ja sanoilla leikkimiset saa mun silmät ihan sydämiks! (Taidan just rakastua sun kirjoitustyyliis…)
Yhtäkkiä Mrs. Hudson niiskautti nenäänsä niin voimakkaasti että John havahtui ajatuksistaan ja hänen kuivakun päälle unohtunut sormensa piirsi suttuisen viivan tomusokerikerrokseen.Rakastan tätä lausetta ja tätä tekstiä ja kaikkea, mutta pakko olla silti tarkkasilmäinen minä, joka ei vaan voi olla pätemättä… se on kuivakakun, ei kuivakun. Tavu jäänyt unholaan.
John taittoi palan piirakkaa suuhunsa ja vilkaistellaan Mrs. Hudsonin alakuloista ilmettä pohti, tuudittautuikohan tämäkin iltaisin petollisiin kuvitelmiin siitä, että jollakin ihmeellisellä tavalla kaikki palautuisi vielä ennalleen; hän ja Sherlock muuttaisivat takaisin yläkertaan, Lestrade tulisi kertomaan että koko rikosyksikkö oli pahoillaan väärinkäsityksestä ja että he kumoaisivat syytteen samantien, lehtiin painatetettaisiin uudet otsikot, jotka julistaisivat herra Sherlock Holmesin jälleen kerran sankarikseen...On suositeltavaa kirjoittaa saman tien erikseen, mutta en mene nyt suoraan väittämään, että se olisi virhe kirjoittaa yhteen… ei se ole, ainakaan vielä. Ehkä siihenkin tulee joku pysyvämpi sääntö hamassa tulevaisuudessa. Mutta siis, on
suositeltavaa kirjoittaa saman tien erikseen.
Kyllä John tiesi, että heidän olisi parasta hypätä jo kyydistä, mutta kiihkeämmin kuin mitään muuta hänkin toivoi paluuta päiväkausia kestäviin viulukonserttoihin, hän halusi saada vielä yhden tekstiviestin, jonka oli allekirjoittanut SH.Tän lauseen jälkeen mä kiljaisin kuin joku kidutettu eläin ja kyyneleet kihos mun silmiin, ei ihan tippunut, oon jo sen verran palautunut lauantain jaksosta että osaan jo pidättää kyyneleeni, mutta jos sä oisit julkaissut tän sillon lauantaina…. mä olisin varmaan hyperventiloinu. (Niin ja toi SH tuossa lopussa oli jokin... jokin... aijthaihtaj täydellisyys.)
Nyt mun täytyy koota itteni hetkeks. Viime päivinä mä olen lukenut hävettävän vähän ficcejä ja niistäkin vähästä about 90 % on ollut Sherlockia, mutta… ne kaikki mitä mä oon lukenut, on saanut tai on lähes saanut mun kyyneliin. Ne kaikki on ollut mielettömän vaikuttavia niin, että mä olen joutunut haukkomaan happea ja melkein puhaltamaan paperipussiin, haha. Onko se vaan tää fandom vai onko nää ficit oikeesti näin hyviä? Uskon että vastaus on molemmat. Tää fandom on akjtuaihtahk mutta nää ficit on myös iahtbhaijbjth ja kun nää kaks yhdistää… miks Finissä on näin paljon hyviä kirjoittajia! Oi voi, sinäkin, Demeter… en oo tainnut koskaan lukea sulta mitään, en ennen tätä. Mutta nyt mä taatusti jään kyttäämään sun tulevia tekstejäs ja luen ne ahmien, etenkin, jos ne on Sherlockia. Tää. Teksti. Oli. Mieletön.
Anteeks, etten nyt oikein osaa kommentoida tai siis, sanoa mitään järkevää. Mulla ei riitä sanat, jos mun pitäis kertoa, kuinka paljon mä tästä tykkäsin... noissa aiemmissa 12+ virkettä haasteen teksteissä oon aina kiinnittänyt huomiota niihin sanoihin... nyt kiinnitin huomiota ehkä vain kahteen. Ne sanat sopi tähän kyllä about perfect! Ja tää teksti oli... aaa emmä oikeesti pysty sanoo mitää fiksua! Mut jään taatusti lukemaan sun tulevatkin Johnlockit ja muut tästä fandomista kirjoitetut tekstit, jos vielä aiot kirjoittaa lisää... tänkin juoni oli aika mitäänsanomaton, mut tällainen ei juonta ees kaipaa! Mä tuun niiiiiin lukemaan tän vielä tuhat kertaa uudestaan. Kiitos kiitos kiitos, sä just teit mun maanantaista lähes siedettävän! <3
Ps.
Finin Sherlock-vallankumous alkakoon! The game is on!
Anderson Susimus, don't talk out loud. You lower the IQ of the
whole street Finfanfun.fi. Haha ei vaan, ei vaan, oon siis täysin samaa mieltä! Vallankumous alkakoon! The game is on!
// Ei, vaan offaus loppuu tähän, kun mä kerta niin sanon!
Susimus, suostun olee sun Donovan jos oot Anderson.
Mieluiten tietty oisin joku Moriartyn oikea tai vasen käsi, mut toisaalta jos oon Donovan, ehkä voin antaa salaista infoa Moriartylle ja-- okeinythyss.
// Ai niin, mäkin unohdin kehua sun otsikkoas! Aa se on mitä hienoin! <3