Tässäpä kyllä teksti joka sai ajattelemaan. Ja josta pidin ja en pitänyt. No, enimmältään kyllä pidin
Siitä ajatuksesta etenkin, miten jonkun rakkaan olemassaolo voi aiheuttaa toisen menettämisen vaikka sitä ei koskaan saisi tietää. Ja vaikka saisikin, niin - mitä? Syytönhän pikku Harry kummisetänsä valintoihin, ja muidenkin, oli. Ja siitä, miten voi kirota yhden tekoja vaikka teki itse samoin, mutta rakkaushan pyhittää keinot, eikös?
Jäin myös pyörittelemään ajatusta, miten Hermione sitten myöhemmin siivosi äitinsä surmaajan kotia, pelastettuaan jo aiemmin tämän tuomitun sielun. Kuinka kauhistuttavaa olisi saada tietää auttaneensa ihmistä, joka on tuhonnut jotain niin oleellista omasta elämästään. Tai tutustua siihen jolle jotain hirvittävää tehnyt. Kohtalon oikkuja.
Suoranaisia virheitä en kyllä löytänyt, ja mitä niitä suotta kaivelemaan kun tekstiä oli nautinto lukea. Yksi kohta oli joka, no, hämäsi, tuli sellainen tunne, että nyt en jotain tajua. (Ja vihaan sitä miten en hoksaa jotain) Tämä siirtymä siis:
Ystävällinen tuulenvire kutitti poskia ja liikutti vaatteita ihoa vasten.
Kotona vaimo leikitti lastaan ja kuullessaan ovelta kolauksen, jätti sohvan eteen
Sain tuosta sen kuvan, että nämä tapahtuivat saman aikaisesti? Joskin hyvin pieni asia, mutta jäi kaihertamaan ikävästi kuin kivenmurena kengässä… Eikö kukaan huomannut yhtä lasta olohuoneessa vaikka toinen jo ehdittiin tuomaan paikalle? Merkityksetön yksityiskohta tietysti, mutta minun mieleni aina tuppaa sellaisiin jumiutumaan
Kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin hykerryttävä asetelma ja hirvittävällä tavalla uskottava ajatus siitä millaisia julmuuksia hyvän asian nimissä olisi voitu tehdä. Ja toki tehtiinkin. Viimeisenä mainittava se tekijä josta nautin eniten: ihastuttavat yksityiskohdat, kuten vastaleikatun ruohon raikkaus ja ihoa vasten liikkuvat vaatteet. Toki kieli muutenkin, kokonaisuutena.
(No, ihan ihan viimeisenä: summaryn ystävyys joka kesti niin kuin pitikin ulottui mielessäni paitsi Harryyn ja Hermioneen, myös Siriukseen ja Jamesiin, sillä molemmat olivat luettavissa, ja kohtalon kannalta, vaikka ehkeivät oikeuden, molempien pitikin.)
Kiitos ja kumarrus, pahoittelut kommentin loogisen etenemisen puutteesta, halusin sen kuitenkin jättää vaikka ajatus hieman hyppikin