Ensinnäkin, tän otsikko on tosi mielenkiintoinen ja mieleenpainuva! Kiinnitti mun huomion heti, sitten kun vilkaisin tätä tarkemmin ja luin pari ekaa virkettä.. oh, eihän tätä voinut ohittaa!
Tahmea rinkula tarttuu muovipöydän pintaan. Theodore kiertää sormeaan siinä ja maistaa sitä kielenkärjellään.
Tässä ehkä mä vähän hämäännyin, että mihin noilla siinä ja sitä -sanoilla viitattiin. Siis siihen rinkulaankoon? Rinkula. Onpa omituinen sana. Ympyrä, rengas… tosin, mikäs siinä jos haluaa ottaa rinkulan tuohon. Ehkä ton mun lainaaman jälkimmäisen virkkeen olisi voinut muotoilla paremmin, nyt se vähän töksähti korvaan kun oli eka “siinä” ja sitten “sitä”. Tällaisiin pikkuseikkoihin havahtuu paljon herkemmin, jos teksti on väljää eli jos virkkeitä on vähän. Niin ja pakko todeta, että toi miten oot laittanut ihan omaks kappaleeks ton “Hapanta” sanan niin oh, mä tykkäsin siitä! Se oli tosi iskevä ja paljon voimakkaampi omalla rivillään. (Ja muutenkin pidän siitä, miten tää teksti on ihanan väljää. Jotenkin on tilaa hengittää kun tätä lukee.)
Aika rikkoutuu kysymyksestä, joka jää ilmaan roikkumaan poikien välille.
Vähänkö tää on hieno! Kysymys, joka jää roikkumaan ilmaan… aa rakastan elottomien asioiden konkretisointia. :’)
Lopettaisivat ainakin öisin yksinäisen huhuilun.
Pitäisköhän tässä olla huhuilunsa? Tää kuulosti jotenkin omituiselta mun korvissani, mun piti hetkeks pysähtyä ja miettiä tätä. En mee kuitenkaan vannomaan, pitäiskö tuossa olla tuo omituspääte vai ei. Niin ja sitten tuo öisin... eikö öisen olisi parempi? Tai siis niin.
”Yritän elää”, Theodore sanoi. Blaise niiskaisi.
Henkäisy ilmaan.
Upeaa, upeaa dialogia! Oikeesti aaa ihanaa! Oon ihan täpinöissäni kun luen tätä tekstiä.
Kahvinkeitin liversi, Blaise meinasi polttaa turtuneet sormenpäänsä.
Tästä eteenpäin aikamuoto muuttuu — miksi? Aluksi on preesens, tästä eteenpäin imperfekti. Onko tää jokin vahinko? Aikamuodot on hankalia. Tai siis mä itse aina lipsun niiden kaa.
Blaisen teki mieli repiä viisarit irti ja heittää ne ikkunasta alas
Herranen aika mikä virke taas! Repiä viisarit irti! Mistä sä vedät näitä hienoja juttujas? : o
Sormenpää hipaisi ihohuokosta. Ehkä muutama atomi otti kontaktia. Siihen se jäi.
Nyt jo alkaa nolottaa näiden lainauksien määrä, kun ottaa huomioon tekstin pituuden, mutta kun mutta kun! Tää on taas joku ihan mielettömän upea kohta. Sormenpää hipaisi ihohuokosta… vau! Ja toi atomijuttukin oli tosi upea.
Oolrait. Mua vähän mietitytti tässä se, miks tää oli laitettu Potter-muottiin. Tai siis kun tää olis hyvin voinut olla tosi hieno originaalikin, sillä näihin hahmoihin ei syvennetty kovinkaan paljon ja esim. Blaise poltti tässä tupakkaa, jästikeksintöä siis. Eikä tässä varsinaisesti muutenkaan viitattu Potter-maailmaan, joten... no mä oon tavallaan iloinen siitä, meinaa mun kiinnostus Potter-fandomia kohtaan on hiipunut, ainakin ficcien osalta. Sinänsä tää oli sen takia kiva luettava, kun ajattelin koko ajan että nää hahmot on vaan jotai iha randomeja. Mä itse olisin kirjoittanut tän originaaliks, mutta kyllä tää tälleenkin toimii ja tää on vaan mun mielipide. Onhan täällä Finissä huomattavan paljon näitä tekstejä (varmaan mulla itelläkin on) jotka on Potteria mut ei kauheesti viittaa siihen maailmaan.
Se siitä kritiikistä. Toivottavasti mun palaute ei tuntunut liian, hmm, ilkeeltä? Koska mä nyt vaan oon suorasanainen. Mut sit tähän positiivisempaan puoleen, joka oli paljon, paljon suurempi kuin negatiivinen. Siis vau, sun eka ficcis yli kahteen vuoteen? Herranen aika, minkälaisen paluun sä teit! Sun on kyllä tän jälkeen pakko kirjoittaa lisää, sillä sä herätit tällä mun mielenkiinnon ja mä ihan taatusti lukisin vastasuudessa sun muitakin tekstejä.
Sun kirjoitustyylis on mielettömän kaunis, mutta kuitenkin yksinkertainen. Tai ei ehkä yksinkertainen, paitsi ehkä sanavalintojen osalta (enkä sano tätä pahalla, sillä yksinkertaiset sanavalinnat on joskus ne parhaimmat). Sun tekstissä on kuitenkin tavallaan sellaista monimutkaisuutta, sillä sä käytät niitä sanoja epätavallisesti. Esim. se miten sä kuvasit minkänäköisiä kellon viisarit on, miten kysymys riippuu ilmassa, miten kahvinkeitin livertää (yleensähän linnut livertää) tai miten kellon viisarit halutaan repiä irti. Sun tekstissä on paljon uutta, sellaista ennen näkemätöntä. Mä en ois koskaan tajunnut kirjoittaa, että kahvinkeitin livertää tai että miten sormenpää hipaisee ihohuokosta. Nää kaikki yksityiskohdat oli ihastuttavia ja ne teki tästä tekstistä omaleimaisen, mieleenpainuvan.
Pidin myös siitä, miten tätä tekstiä tasapainotti noi "tik tak"-jutut tuolla välissä. Se teki tästä tekstistä vähän... pysähtyneen. Lamaannuttavan. Lukiessa tuli sellainen fiilis, että onko mitään aikaa olemassakaan, kun aina välillä kuuli ne raskaat kellonlyönnit, tik tak, aika pelottavaa.
”En minä tietäisi, minne mennä.”
Tääkin oli mielettömän upea. Dialogi oli uskottavaa ja ihanan purevaa, iskevää. Se oli suoranainen nautinto. Mä rakastan hyvin kirjoitettua dialogia.
Huh, mä oon aika sanaton mutta ylpee siitä, että sanattomuudestani huolimatta sain näin paljon ajatuksiani kasaan. Tän jälkeen mun on kyllä pakko suositella tätä tekstiä muillekin, sillä oikeesti, mä en muista koska olisin viimeks lukenut Potter-fandomista jotain... jotain tällaista. Tää oli ihanan virkistävä teksti. Aaa pidin tästä ihan törkeesti! Kiitos kauheesti, että kirjoitit tämän ja julkaisit! Kirjoitathan vielä lisääkin? Ääks mä en tiedä mitä mä teen josset. :--D Kiitos! <3
Ps. Ai niin, otsikko! Se oli hieno, edelleen, näin sen yhteyden tähän tekstiin siinä kohtaa, kun puhuttiin atomeista ja väristyksistä, sähköiskusta joka aiheutti tanssia, väristyksen tanssia. Upeaa.
