Nimi: Kulinaristi-Blainen ja niittitakin saapumattomuustarina
Kirjoittaja: Black Pearl
Beta: Ihana
KatieB, jota on pakko kiittää myös juoniavustuksesta ja tosi unicornin nimen keksimisestä :DDD Tää ficci ei ois ollenkaan näin mahtava ilman sua ♥
Ikäraja: S
Fandom: Glee
Paritus: Kurt/Blaine ♥
Genret: Slash, fluffy ja humor
Vastuuvapaus: Kurt, Blaine ja kaikki muut Gleen hahmot sekä ympäristö kuuluvat Gleen käsikirjoittajille, herra Smith on oman surkean mielikuvitukseni tuotos.
A/N: Klainea, finally! ♥ Ihanaa päästä vihdoin kirjottamaan omasta OTP:stä :3 Ja vielä kerran ihana
Katie, kiitos kiitos kiitos
Ja tää ficci
ei osallistu Älyttömät otsikot-haasteeseen vaikka otsikon randomius siihen voisi viitatakin
Tätä ficciä ei tarvitse/kannata ottaa kauheen vakavasti, enkä ainakaan tahallisesti yritä tällä loukata Jehovan todistajia, ylipäänsä kristittyjä tai mitään muitakaan uskontokuntia. Ja viimeiseksi muttei vähäisimmäksi,
Milleri, this is for you ♥ ♥ ♥
Auringon ensimmäiset säteet heijastuivat unisen Blainen kasvoille, ja tämä avasi silmänsä hitaasti ja vastahakoisesti. Miten nyt oli jo aamu, kun Blainesta tuntui, että hän vasta äsken meni nukkumaan? Blaine potki vaaleansinisen untuvapeiton sängyn jalkopäähän, ja hänen katseensa kiersi valoisassa huoneessa, kunnes pysähtyi seinällä riippuvan kalenterin kohdalle. Isoilla punaisilla sydämillä koristeltuun päivään oli enää viikko. Kurtin syntymäpäivään! Miten Blaine oli voinut täysin unohtaa poikaystävänsä syntymäpäivän? Olisiko hänellä enää aikaa hankkia täydellistä lahjaa? Blainelle ei nimittäin kelvannut muu kuin täydellinen, kun kyse oli Kurtista.
Blaine kyllä tunsi Kurtin hyvin ja tiesi, mistä tämä piti, mutta ei silti halunnut tehdä päätöstään yksin. Hän tekstasi Kurtin parhaimmille ystäville Rachelille ja Mercedesille ja pyysi heitä tulemaan suosikkikahvilaansa Lima Beaniin koulun jälkeen. Jos Blaine ei tiennyt, mitä Kurt toivoi, niin ainakin Rachel ja Mercedes tiesivät.
Blaine puki ylleen punamustan koulupukunsa ja suoristi tummat kiharansa pullollisella hiusgeeliä. Ajaessaan aamuruuhkassa kohti Dalton Academya ja laulaessaan radiosta tulleiden biisien mukana avatakseen ääntään Warblersien harjoituksia varten, Blaine toivoi kiivaasti, ettei ollut liian myöhäistä.
* * *
Blainen viimeinen tunti loppui myöhässä, ja hän joutui ajamaan hieman ylinopeutta ehtiäkseen sovittuun aikaan Lima Beaniin, missä ajoissa päässeet Rachel ja Mercedes jo kärsimättöminä odottivat. Hän kävi tilaamassa vakiokahvinsa ja istuutui sitten tyttöjä vastapäätä pieneen nurkkapöytään.
”Oletteko jo ostaneet Kurtille synttärilahjat?” Blaine kysyi.
”Totta kai”, Mercedes vastasi kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. ”Etkö sinä sitten ole?”
”Koko asia pääsi vähän unohtumaan”, Blaine tunnusti. ”Haluan kuitenkin löytää Kurtille
täydellisen lahjan ilmaistakseni kuinka tärkeä hän minulle on, mutta en oikein tiedä, mitä hän voisi haluta. Olisi mukavaa – ”
”Ehdottomasti joku kallis merkkivaate”, Mercedes keskeytti. ”Kurt rakastaa muotia.”
”Kaikki vaatteeni ovat merkkiä Toys R Us, mutta jos niitä ei lasketa merkkivaatteiksi, niin sitten minusta ei varmaan ole kauheasti apua tässä asiassa”, tällä kertaa punaiseen poroneuleeseen pukeutunut Rachel tokaisi.
”Se ei kyllä taida olla ihan Kurtin tyyliä”, Blaine naurahti.
”Nyt keksin!” Mercedes huudahti. ”Se Marc Jacobsin uusi kultainen niittitakki. Kurt on puhunut siitä jo viikkoja. Jos hankkisit sen hänelle, hän rakastaisi sinua vielä enemmän, jos se nyt edes on mahdollista.”
”Ehtiikö se tulla viikossa?” Blaine kysyi.
”Osta nettikaupasta, heillä on nopea toimitus”, Mercedes vastasi. ”Ehdit kyllä, jos toimit nopeasti.”
”Voisin oikeastaan tehdä sen heti”, Blaine sanoi ja hymyili. ”Kiitos tuhannesti, Mercedes.”
Takki maksoi yli 400 dollaria, ja sen ostaminen vei lähes puolet Blainen säästöistä. Mutta jos se kerran oli täydellinen lahja Kurtille ja tekisi tämän onnelliseksi, silloin se oli sen arvoinen. Blaine oli valmis tekemään kultansa eteen melkein mitä tahansa.
* * *
Seuraavat päivät Blaine vain odotti, odotti ja vielä kerran odotti. Kurtin syntymäpäivä lähestyi melkein liian nopeasti, mutta Blainen toivomaa pakettia ei vain kuulunut. Viimeisen päivän iltana Blaine kävi tarkistamassa postilaatikkonsa noin kymmenen kertaa, mutta turhaan. Paketti oli varmaan hukkunut postissa tai sitten toimitusaika olikin pidempi kuin mitä Mercedes oli sanonut. Blainea suututti. Hän oli tuhlannut järjettömän määrän rahaa lahjaan, joka ei ollut edes saapunut perille. Sitä paitsi, mitä hän nyt antaisi Kurtille? Nyt piti käyttää luovuutta… Blaine muisti, että Kurt oli kerran Lima Beanissa sanonut rakastavansa paikan suklaamurukeksejä. Vaikkei Blaine ollutkaan kovin hyvä keittiössä, hän voisi ehkä kokeilla leipomista. Kyllä hän varmaan jotain edes syömäkelpoista saisi aikaiseksi. Kello oli kuitenkin jo sen verran, että Blaine päätti odottaa aamuun.
* * *
Seuraavana aamuna Blaine heräsi aikaisin ja googlasi suklaamurukeksien reseptin. Onneksi kaapeista löytyivät kaikki ainekset, joita kekseihin tarvittiin, sillä Blaine oli jo saanut tarpeekseen vastoinkäymisistä. Hän muotoili taikinasta suloisia pieniä sydämiä ja työnsi upeat luomuksensa uuniin. Blaine hymyili tyytyväisenä ja meni olohuoneeseen soittamaan Katy Perryä uudella pianollaan.
Tunnin kuluttua Blaine havahtui outoon hajuun, jota myös palaneen käryksi kutsutaan. Hän juoksi keittiöön ja katsoi uuniin. Hänen sydänkeksinsä olivat muuttuneet kauniin vaaleanruskeista hiilenmustiksi, ja hellan takana olevasta aukosta tuprusi harmaata savua. Hän oli unohtanut laittaa kellon soimaan ja menettänyt ajantajunsa täysin soittaessaan. Ja lopputulos oli se, että tämäkin lahja oli mennyt pilalle. Blaine otti pettyneenä kärähtäneet keksit uunista. Kaupatkaan eivät olleet auki, joten hänen oli kai pakko mennä Kurtin luo ilman minkäänlaista lahjaa.
* * *
Kurt käveli kärsimättömänä ympyrää omassa huoneessaan. Hän oli saanut Finnin, Burtin ja Carolen lahjat heti herättyään, ja Rachel ja Mercedeskin olivat käyneet jo antamassa omansa, mutta tärkein lahjoista puuttui vielä. Tärkein
ihmisistä puuttui vielä. Mitä jos Blaine oli unohtanut? Mitä jos Blaine ei ollutkaan merkinnyt Kurtin syntymäpäivää kalenteriinsa isoilla punaisilla sydämillä, niin kuin Kurt oli tehnyt Blainen syntymäpäivälle? Mitä jos Blaine ei tulisi ollenkaan?
Ovikello soi aivan kuin vastauksena Kurtia vaivanneisiin kysymyksiin, ja Kurtin suu levisi riemastuneeseen hymyyn. Blaine ei ollut unohtanut! Kurt juoksi portaat alas valon nopeudella ja vetäisi oven auki. Hänen hymynsä hyytyi, kun hän tajusi, ettei ovella seisonut poika – tai no, mies, ollutkaan Blaine.
”Martin Smith Länsi-Ohion Jehovan todistajista, hyvää päivää”, keski-ikäinen hyvin siveellisesti pukeutunut mies sanoi. ”Olen tullut tänään tänne julistamaan Jehovan sanaa.”
Kurt tuijotti tulokasta hämmentyneenä.
”Kiitos, mutta ei kiitos. Olen ateisti.”
Kurt yritti vetää oven kiinni, mutta Smith ehti laittaa jalkansa väliin. Kurt huokaisi kyllästyneenä. Hän ei todellakaan kaipaisi saarnaa mistään Taivaan Isästä juuri nyt.
”Ateisti?” Smith ihmetteli. ”Oletko koskaan miettinyt, mitä sinulle tapahtuu suuressa Harmagedonin sodassa? Ateistit - niin kuin vääräuskoisetkin, hävitetään.”
”Oikeastaan minua ei kiinnosta, koska mitään sotaa ei kuitenkaan ole tulossa”, Kurt tokaisi. ”Miksi minua kiinnostaisi se kaikki paasaus paratiisista ja kadotuksesta, kun tiedän, että kuoltuani muutun vain osaksi luonnon kiertokulkua? End of story.”
”Arvon nuori mies, tuo on kyllä melko pakanallinen ajattelutapa”, Smith sanoi. ”Ota tästä Raamattu, tutustu sen oppeihin ja ehkä vielä jonain päivänä tulet uskoon.”
”Minä en kaipaa teidän typeriä kirjojanne!” Kurt huusi ja hänen äänensä särkyi. ”Minä ihan tosissani…
tosissani luulin sinua poikaystäväkseni. Tänään on syntymäpäiväni, eikä hän ole tullut edes onnittelemaan. Hän on varmaan unohtanut koko jutun! En halua kirjojasi tai mitään Jumalan siunausta, haluan vain Blainen!”
”Olen pahoillani…”, Smith aloitti, mutta ei osannut päättää lausetta. ”Ota silti tämä Raamattu, se piristää sinua.”
Kurt huokaisi ja oli jo vetämässä ovea kiinni, kun hänen katseensa pysähtyi tuttuun autoon, joka kurvasi pihaan. Autosta astui ulos Kurtin kaunein tuntema ihminen, ja hänen sydämensä jätti lyönnin välistä.
”Blaine?”
”Kurt?”
Kurt tönäisi hämmästyneen Smithin tieltään ja juoksi kultansa syliin nopeammin kuin mikään tässä universumissa. Hän antoi kaikkien tunteiden purkautua yhtä aikaa. Heleä nauru pääsi hänen suustaan ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin, eikä hänellä ollut aikomustakaan päästää irti.
”Hyvää syntymäpäivää”, Blaine kuiskasi ja silitti rauhoittavasti Kurtin pehmeitä kaakaonvärisiä hiuksia.
”Minä pelkäsin, ettet tulisi ollenkaan”, Kurt sopersi yhä hieman hysteerisenä. ”Että olisit unohtanut koko asian ja odottaisin sinua ihan turhaan.”
”En minä voisi unohtaa”, Blaine sanoi. ”Syntymäpäiväsi on koristeltu isoin punaisin sydämin, jotta varmasti muistaisin sen.”
Kurt naurahti pienesti. ”Niin sinunkin.”
”Kiva kuulla”, Blaine sanoi hymyillen. ”Tule, mennään sisälle. En ole ihan varma, haluatko naapuriesi tuijottavan meitä.”
He kävelivät käsi kädessä sisälle jättäen yhä ovella seisovan Smithin täysin huomiotta. Kurt ajatteli Blainen ehkä haluavan selityksen tuntemattomasta miehestä hänen kuistillaan, mutta nyt ei ollut sen aika.
”Olen tosi pahoillani, ettei minulla ole nyt mitään lahjaa”, Blaine sanoi hieman häpeissään. ”Yritin löytää sinulle jotain täydellistä, mutta kaikki meni vähän pieleen. Ostin netistä sen Marc Jacobsin uuden takin, koska Mercedes sanoi sinun rakastavan sitä, mutta se ei saapunut perille. Paketti varmaan hukkui postissa tai jotain. Yritin korvikkeeksi leipoa lempikeksejäsi, mutta onnistuin käräyttämään ne, joten minulla ei valitettavasti ole nyt mitään. Tiedän, että olen tosi huono poikaystävä, mutta toivottavasti ymmärrät.”
”Hei Blaine, sinä olet maailman paras poikaystävä”, Kurt sanoi iloisena. ”Ja olen maailman onnekkain ihminen, kun minulla on sinut. Sitä paitsi, en minä edes mitään lahjoja olisi tarvinnut. Ainoa asia, jonka oikeasti haluan syntymäpäivänäni, olet sinä.”
”Minä rakastan sinua”, Blaine kuiskasi.
”Minäkin – ”, Kurt aloitti, mutta ei ehtinyt lopettaa lausettaan ennen kuin Blainen suloinen aamuiselta pikakahvilta maistuva suudelma vaiensi hänet.
