Oi, tämäpäs oli varsin suloinen puolitoistaraapaleeksi! :>
Vaikka et ole parituksiin laittanut mitään, minä kyllä tulkitsin tämän Drarryksi (Draco/Harryksi), jonka taru on nyt lopussa. Kuinka Draco petti Harrya ja Harry ajatui epätoivoon toisen vuoksi ja haluaa pakottaa itsensä unohtamaan toisen, jottei joudu kärsimään enää yhtään enempää. Tuollaisessa tilanteessa voin ihan kuvitella Harryn kirjoittamaan juuri tällaisen, katkeran kirjeen Dracolle ja vielä mainitsemaan jälkikirjoituksessa, että heidän lämpimät välinsä ovat nyt viilentyneet ja hän on Dracolle enää pelkkä Potter. Jotenkin todella katkeransuloisuutta täydellisimmillään.
Se on kuin shakkipelissä yrittäisi tehdä ratkaisevaa siirtoa, mutta et löydä oikeanlaista nappulaa ja ruutua.
Tästä kohdasta tykkäsin paljon, sillä jotenkin ihanan erilainen vertaus kuin mihin tavallisesti törmää. Tykkäsin kauheasti siitä, miten olit tämän muotoillut, sillä mieleeni heräsi heti sellainen "minä niin tiedän tuon jutun"-tunne. Kertakaikkisen hienoa <3
Varsinaisia kirjoitusvirheitä en bongannut lainkaan, mutta tekstistä löytyy muutamia pilkkuvirheitä, joita word ei korjaa.
Myös silloin, kun suutelit minua ensimmäisen kerran, se on unohtunut. Ja mitä niihin perhosiin tulee, jotka liihottelivat silloin mahassani, myös ne ovat kuolleet tunteideni mukana.
Tämän kohdan lisäksi pilkkuja puuttui myös muualta (mm. että-sanojen edestä), mutta en jaksa niitä kaikkia tähän erikseen poimia.
Toinen syy sille, miksi halusin valita tämän esimerkiksi pilkkujen puuttumiseen on se, että tykkäsin tästäkin kohdasta tosi paljon! Jotenkin mielenkiintoista ajatella, että Harry väittää heidän suudelmansa unohtuneet, mutta muistaa silti mainita unohtaneensa sen. Ehkä poika vain haluaa saada toisen ajattelemaan, että tuo suudelma ei merkitse hänelle enää mitään ja se on jo menneiden talvien lumia. Ja nuo perhoset, jotka ovat liihotelleet mahassa (mutta eivät enää) <3 Olen sanaton.
Kiitoksia paljon, toivottavasti kirjoittelet tällaisia lisääkin!
~ Herkku.