Ficin nimi: Yllätysrakkaus
Kirjoittaja(t): Kuolonsyöjäprinsessa (minä)
Oikolukija/Beta: Microsoft Word 2010
Sanamäärä: Kaikissa osissa 300 + otsikko, epilogissa 357 sanaa + otsikko
Tyylilaji/Genre: romance ja pikkuriikkisen draamakin löytyy
Ikäraja: K11
Paritus/Päähenkilöt: Draco/Ginny
Varoitukset: Muutama paha sana, ei mitää vakavaa, käpälöintiä ja suutelua + hahmot, varsinkin Draco oletettavasti OoC
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluu Row'lle, fik kuuluu mulle
Summary: Tämä todella on yllätysrakkautta Haasteet: Osallistuu haasteeseen:
ParitusgeneraattorihaasteA/N: En tiedä, onko olemassa triplaraapalesarjaa, jos on niin tämä on sellainen, jos ei niin kai tämä sitten on tavallinen fik
*Tapaaminen tiluksilla*EiKenenkäänPoVGinny Weasley käveli yksikseen Tylypahkan tiluksilla miettien liemituntia, joka oli ollut aiemmin samana päivänä. Kalkaros oli pakottanut Ginnyn tekemään liemensä Draco Malfoyn kanssa, joka oli vuotta nuorempien tunnilla, koska hän tarvitsi ”tukiopetusta”. Pyh, Kalkaros vain halusi, että Malfoy ei kävisi Dumbledoren seitsemäsluokkalaisille pitämällä kurssilla, josta Ginny ei tiennyt enempää.
Ginny kuitenkin nautti tunnista, eikä Malfoykaan sanonut mitään kovin ilkeää.
”Kas, Ginevra! Mitäs kuraveri-Grangerille, rotta-Ronille ja potta-Potterille kuuluu?”, kysyi tuttu, ivallinen ääni Ginnyn takaa.
”Kas Malfoy! Sinähän se heidän kanssaan samalla vuosiluokalla olet.”, Ginny sanoi, kuitenkaan kääntymättä Dracoon päin.
Ginny oli riidellyt Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa salailusta, eikä siis tiennyt lainkaan mitä näille kuului, mutta eipä se kauheasti tyttöä kiinnostanutkaan.
”Onkos pieni Ginevra riidellyt ystäviensä kanssa?”, Draco kysyi jälleen ivallisesti.
Ginnyä alkoi ärsyttää Malfoyn tapa kutsua häntä Ginevraksi, joten hän vain lähti kävelemään takaisin koululle päin nopeasti.
”Odota hetki!”, kuului Malfoyn edelleen hieman ivallinen ääni Ginnyn takaa, mutta tyttö vain käveli lujempaa.
Vasta Malfoyn seuraavat sanat pysäyttivät tytön: ”Ginny, odota!”, pojan äänessä ei ollut merkkiäkään siitä aiemmasta ivasta, vaan siitä suorastaan hehkui katumus. Ginny ei ollut varma oliko katumus aitoa, mutta kääntyi silti Malfoyhin päin ja jäi odottamaan, että tämä saisi hänet kiinni.
Tytön päätä särki, joten hän sulki silmänsä, mutta se mitä hän seuraavaksi tunsi, sai hänet unohtamaan päänsärkynsä; Malfoyn huulet painautuivat tytön huulille, mutta nopeasti tyttö irtaantui suudelmasta ja juoksi takaisin koululle.
Poika jäi seisomaan onnettomana pihamaalle ja katsoi tytön loittonevaa selkää haikeana. Hitaasti poika painoi pään käsiinsä ja lysähti maahan, miettien mitä oli juuri mennyt tekemään.
Tyttö taas pysähtyi heti sisälle päästyään ja lysähti seinää vasten, pienoisesti nyyhkyttäen. Tytön mielessä pyöri pojan suudelma, yhä uudelleen ja uudelleen, kuin jästien elokuvissa. Ginny oli pitänyt suudelmasta, mutta sehän oli väärin.
Samaan aikaan, sekä tyttö, että poika huokaisivat hiljaa ”Jos se oli väärin, niin miksi se sitten tuntui täysin oikealta?”