<3_____<3 Lempiparitukseni + lempikirjoittajani = omfg. Tää on kyl paras melkein-nimipäivälahja ikinä! (Ja ainoa, hmm, miksiköhän.) Voi shayasein, mä niin palvon maata sun jalkojes olla. <3 Sä oot kyl niin ansainnut tähän hehtaarikommentin! (Ps. Muistathan sitten, että elokuun ensimmäinen maanantai mun synttärini, vink vink!)
Victoiren villapaita on punainen koska hän on Weasley, eikä hän tarvitse Teddya yhtään mihinkään.Kukin taplaa tyylillään ja sillain, mut mä oon ite aina taivuttanut sen Teddyä, enkä Teddya. Voit hei, kumpikin on varmaan oikein! En tiiä.
"Jumalauta", James virnistää saadessaan Virvatuli 9800-luudan syntymälahjaksi vanhemmiltaan.Virvatuli 9800! Hahhaha lol! Ps. Eikö se oo syntymäpäivälahjaksi, eikä syntymälahjaksi?
"Vittu", James kiroaa kun Teddy suutelee tätä suoraa suulle.Eiks se oo suoraan eikä suoraa? : o Tai no voihan se varmaan suoraakin… siis mitä. En tajua noiden eroa.
Sinä päivänä ruoho on aivan vihreää, vastaleikatun tuoksuista ja hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköisiksi, mutta muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta.Jos vois saada jotain lukemis/tekstiorgasmeja, tää ois paikka niille. Jumalauta mikä lause! Erityisesti tuo loppu… mustelmat ovat totta. Aaaa toi kertoo niin paljon ja on niin hieno ja —"!"
"Vitun vitun vittu", sanotaan Jamesin sanoneen hänen kuullessaan tulleensa valituksi Kadlein kanuunoiden kapteeniseksi seuraavana vuonna.Varmaan kapteeniksi, eikä kapteeniseksi? Kapteeniseksiä… lol.
*
Taidan olla kuin James: kiroilen silloin kun oon erityisen hyvällä tuulella (ja muutenkin). Tän luettuani voisin kirjoittaa tähän suomen kaikki kirosanat ja pari ranskalaistakin, mutta en viitsi, ihan vain jotta mua ei bannata, haha. Joten siksipä tyydyn sanomaan, että jos laittaisin tähän kirosanoja, niitä olisi paljon. Se kertoo jotain siitä kuinka paljon tykkäsin tästä (anteeksi, tykätä on liian lievä ilmaisu — mä rakastin tätä!)
Victoiren villapaita on punainen koska hän on Weasley, eikä hän tarvitse Teddya yhtään mihinkään.Jo tästä lauseesta tuli sellainen fiilis, että Teddy ajattelee, ettei Victoire tee Teddyllä mitään sillä Victoirella on paljon muitakin ja haloo, se on sentään Fleurin tytär (haha). Kun taas Teddy on menettänyt vanhempansa eikä sillä oo oikein ketään kunnolla paitsi Victoire — josta päästäänkin Jamesiin. Miten ehkä Teddy juurikin piti Jamesista, koska se halus että sillä oli jokin muukin kuin pelkkä Victoire ja että ei sillä olisi kuitenkaan mitään väliä Victoiren kannalta, kun Victoire ei tarvitse Teddyä. Tää oli siis mun johtopäätökseni.
Se on siellä silti, aurinkolasien alla piilossa, he molemmat tietävät.Oi mikä ihana lause! Muutenkin tää koko kohta olis yks mun suosikeistani… se miten Jamesin silmien tuike oli siellä aurinkolasien piilossa ja "
he molemmat tietävät". Jotenkin tää Jamesin ns. salailu silmiensä pilkkeestä symbolisoi jotenkin Teddyn ja Jamesin välistä suhdettakin. Toisaalta taas sit;
Sinä päivänä ruoho on aivan vihreää, vastaleikatun tuoksuista ja hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköisiksi, mutta muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta.Tätä lausetta mä jäin miettimään (kehuin tätä jo aiemmin, jumankauta mikä lause oikeesti!) Muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta… mä en mitenkään aatellut tätä konkreettisesti. Mä ajattelin että ehkä se on vertauskuva; eka ruoho hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköseks mutta parin viikon päästä (varmaan silloin, kun James ei ole enää läsnä?) ne mustelmat onkin totta. Mut toisaalta, tää jälleen kerran kuvaa hyvin Teddyn ja Jamesin välistä suhdetta (tai kenties Teddyn ja Victoiren, en tiedä miten oot tän ite aattellut): mustelmat tulee ja menee, ne haihtuu kuitenkin ajan myötä. Aivan kuten tuossa upeassa runossakin sanottiin (
But hearts don’t break, y’all, they bruise and get better) että kummankaan sydän ei ns. koskaan särkynyt, tuli vaan mustelmia jotka tuli ja meni. Et tää teksti näyttäytyi juurikin tuon lauseen myötä aika erilaisena mun mielestä: tästä ois voinut tulla hyvin angstista, mutta sä pidit tässä koko ajan toivoa yllä. Noi mustelmat voi symboloida ties mitä, mutta näin mä näin tän asian.
Victoiren suukot maistuvat mansikoilta, ja joskus tylsillä luennoilla nuokkuessaan Teddy miettii, miten se on edes mahdollista. Jamesin suu ei koskaan maistu yhtään miltään, eikä kuulemma Teddynkään, vaikka he olisivat syöneet mitä ennen pussailua.Tää oli kans hieno kohta! Jotenkin mulle tuli oudosti tästä mieleen, että ehkä Victoirella on joku toinen tai jotain, sillä sen suukot maistuu mansikoille…. tai ehkä se on vain osa Victoiren lumovoimaa, tiedä häntä. Joka tapauksessa tää on aika hieno kohta monellakin tapaa, jos tästä lähtee ettimään vertauskuvia; miten James ei maistu millekään, Victoire mansikoille. Jotenkin se vain… kuvastaa sitä, miten ns. Victoiressa on sitä jotain, mitä Jamesissa ei oo. (Ei vaikka he olisivat syöneet ties mitä ennen pussailua.)
Oli hienoo, miten James valittiin huispauskapteeniksi, se ei kertonut siitä Teddylle ja että miten Teddy ei onnittele Jamesia, kun siitä tulee Kadlein Kanuunoiden (mun tietääkseni toi kirjotetaan tollei isolla) kapteeni (haha, mahtaa Ron olla ilonen, eiks se fanittanu tota joukkuetta?) Runokin sanoi kauniisti;
Cemeteries are just the Earth’s way of not letting go. Let go. Jotenkin tästä tuli sellainen fiilis (ja tuosta lopusta, mun käsittääkseni siis Victoire oli se jolla oli voitonriemuinen ilme sillä se oli ihan
mitä minä sanoin, ja sitten Teddy kysyy olethan aina minun) että Teddy ja James ei voinut tavallaan koskaan roikkua toisissaan, vaan niiden piti aina ns. pysytellä erillään. Miten ne ei toivottanut onnitteluja suoraan, vaan kaartaen. Ja miten upeasti toi runo sanoo, että
hautausmaat ovat vain Maan tapa olla päästämättä irti (joo vapaa suomennos), että päästä irti. Teddy jotenkin tuntui roikkuvan vain ja ainoastaan Victoiressa. Kuten tästäkin sen näkee;
Hänen suunsa käy taukoamatta, mutta Teddy kuuntelee mielellään, sillä hän tietää kuinka helposti Victoire löytäisi jutuilleen muitakin kuuntelijoita.Että Victoire voi aina löytää jonkun toisen, Teddy ei. Se on aika surullista oikeastaan. Teddy on jotenkin kovin takertunut Victoireen ja riippuvainen siitä. James taas… no James on James. Menee miten lystää missä lystää. Teddy sit taas seisoo puun ja kuoren välissä. Siitä tuli jotenkin ihanan avuton kuva (haha).
(James vihaa valkoista.)No tää lopetuslause oli aika jännä! Että Victoire eka päättää maalata kolean Englannin talven keskelle kirsikanpunaisen seinän…. ja sitten kuitenkin James vihaa valkoista. Jooh, sä aukaisit mulle tätä vähän, että sillä viitattiin häihin (sen ymmärsin, jee!) ja että James ei halunnut tehdä Teddystä mitään sellaista, oli Victoirea tai ei, mutta mä taas ihan ekaks yhdistin ton kohan siihen seinän maalaamiseen. Että miten Jameskin vihasi valkoista ja että Teddy olisi ns. sen takia suostunut siihen seinän maalaamiseen Victoiren kanssa, haha. Mut joo, ymmärrän myös ton häävertauksen.
Tää oli ehdottomasti mun lemppariteksti sulta, vaikka tää oli sun muiden tekstien tapaan hyvin tulkinnanvarainen. Musta kuitenkin tuntuu että sä alat koko ajan mennä "parempaan" suuntaan eli sun teksti on paljon selkeämpää näinä päivinä kuin esim. pari vuotta sitten. Siellä oli vielä kamalasti hienoja sanoja ja lauseita sun tyylille uskollisina, mutta tää rakenne on muuttunut musta aika paljon. Sä nykyään kirjoitat enemmän sellaisia lauseita, jotka näyttää päällisin puolin hyvin simppeleiltä ja selkeiltä, mutta joiden alla piilee ties mitä vaaroja. Sun teksti on kuin mustaa jäätä; sellaista, misson lunta päällä ja sitten voikin yllättyä siitä jäästä, jollei ole varuillaan. Voi olla, että mä myös saatan välillä liikaa ylitulkita, mutta mun mielestä nää tulkinnanvaraiset tekstit ansaitsee sen. Tiedän, ettei tää mun näkemys oo ehdoton totuus eikä varmaan lähellekään sitä, mitä sä ajattelit kirjoittaessas, mut se sun teksteissä onkin hienointa; miten samat sanat ja lauseet voi näyttäytyä niin erilaisena eri ihmisille.
Jos sä vielä kirjotat lisää Teddy/Jamesia tai Teddy/Victoirea tai nimenomaan kumpaakin sekaisin, niin huh, voit olla varma että saat musta taas lukijan! (Okei, saat lukijan musta mille tahansa sun tekstilles.) Tää oli jotain sanoinkuvaamattoman huikeeta ja mä taatusti tulostaisin tän talteen pöytälaatikkooni, jos mun tulostin suostuis yhteistyöhön. Ehdottomasti paras teksti sulta, ehdottomasti yksi parhaimmista — ellei jopa paras — teksti Finistä ja — no, mä oon sanaton. Tietty pitää ottaa huomioon, että tuolla lempiparituksella oli tässä oma osuutensa… kuitenkin, kiitos miljoonasti, oot ihana! <3
Ps. Ai niin, piti vielä sanoa, että oli hienoo miten sait tuon jumalaisen runon tähän solmittua näin kamalan kauniisti! En voi kuin ihailla. Teit todellakin oikeutta tuolle runolle.
Pps. En jaksa lukea kommenttiani uudestaan, pahoitteluni kirjoitusvirheistä.